Rude Boys

- 14 -

Hipsin paljain varpain hiljaisella käytävällä. Siellä palaa yhä valot, mikä saa minut miettimään, pidetäänkö niitä päällä kellon ympäri. Käännyn kulmasta ja pomppaan saman tien piiloon seuraavaan oviaukkoon. Taeyong lähestyy käytävää pitkin Jeno vierellään. He keskustelevat jostakin kiivaasti ja heidän lähestyessään alan erottamaan mitä he puhuvat.

"...eikä siitä ole kuin haittaa", Taeyong sanoo. "Mitä sinä siitä minulle valitat?" Jeno kysyy. "Minua vähät kiinnostaa koko homma, eikä siitä ole haittaa kuin sinulle", hän jatkaa. Taeyong kiroaa hiljaa. "Ja sen kun näkis. Katotaan miten suu pannaan sitten, kun olen hoidellut sen. Varo ettet ala itkemään", hän sanoo. Pidätän hengitystäni heidän ohittaessaan minut. Hetken on hiljaista, mutta sitten he pysähtyvät. "Selvä", Jeno sanoo ja ojentaa kätensä. Näen Taeyongin ottavan häneltä jotain pientä. "Käytä se hyvin", Jeno sanoo.

Taeyong hymähtää ja jatkaa matkaansa huoneeseensa. Jeno taas kääntyy ja palaa sinne, mistä tulikin. Tunnen sydämeni hakkaavan tuhatta ja sataa. Myös kurkkuani kuivaa. Mitä tuo keskustelu tarkoitti. Päätän olla menemättä ulos, ovetkin olisivat todennäköisesti lukossa. Nyt tarvitsen vain vettä. Minua vain kalvaa tunne, että jotain epämukavaa on tekeillä. Jotain joka saattaa liittyä minuun. Mitä Taeyong sanoi hoitelevansa? He olisivat kyllä voineet puhua vaikka mistä muusta, mutta sisälläni oleva outo tunne ei hellitä.

En halua, että Taeyong saa selville minun kuunnelleen tuota keskustelua, joten en uskalla vielä mennä huoneeseen. Sen sijaan kyykistyn piilossani lattialle. Nojaan seinääni ja yritän ajatella, että kyseessä oli vain kahden pahan miehen välinen turhanpäiväinen keskustelu, jolla ei ole mitään merkitystä todellisessa elämässä. Kuitenkin... Minä tunnen Jenon aika hyvin. Tai vähintäänkin kuvittelen tuntevani. Hän ei puhuisi tuohon sävyyn, jos joku ei ärsyttäisi häntä. Ja kun hän sanoi, ettei piittaa jostakin, hän valehteli.

Havahdun paljon myöhemmin, lattialta kippurasta. Niskani on jumissa huonossa asennossa nukkumisesta. Nousen niin nopeasti ylös, että silmissäni pimenee hetkeksi. Kurkkuani kuivaa edelleen, joten minun on pakko päästä juomaan. Menen Taeyongin huoneeseen, mutta yllätyksekseni hän on poissa, vaikka on yhä yö. Toivottavasti hän ei ole nähnyt minua kävellessään ohi. Otan vesipulloni pöydältä ja avaan korkin. Jään miettimään vielä illan keskustelua, kaikkea mitä sitä ennen tapahtui. 

Nostan pullon suulleni, mutta haistan yhtäkkiä jotain pistävää. Lasken pullon alas ja nuuskin ilmaa, mutta sitten tajuan hajun tulevan pullosta. Haistan aivan pullon suulta ja aivoni tuntuvat pimenevän hetkeksi. Tiedän varmaksi kaksi asiaa. Tämän pullon sisältö on myrkkyä. Toisekseen, tämä on minun pullo, johon viimeksi laskin täysin puhdasta vettä. "Mitä sinä teet?" Taeyong kysyy. Hän olikin ilmeisesti ollut kylpyhuoneessa.  "Juon vettä, etkö näe?" kysyn häneltä.

Taeyong katsoo minua varautuneesti. Aivan kuin odottaisi minun reagoivan erityisellä tavalla. Nyt taidan tietää, mitä Jeno antoi Taeyongille. Kurkkuani alkaa kuristaa ilman myrkkyjäkin. Tunnen täriseväni, enkä edes yritä estää kyyneliä nousemasta silmiini. Illalla meillä oli kerrankin hetki, kun tuntui ettei välissämme olisi mitään. Minä pystyin vihdoin olemaan hänen lähellään jännittymättä, pelkäämättä mitä minulle tehdään seuraavaksi. Ja Taeyong tuntui pitävän siitä myös. Eikä kovin monen tunnin päästä siitä, kun hän pyysi minua suutelemaan... hän yrittää tappaa minut.

Polveni pettävät. Äiti, anna anteeksi. Minä en kuole nyt, mutta en usko tämän yrityksen jäävän ainoaksi. Luulin että voin luottaa häneen. Ei hänellä ollut mitään syytä esittää. Ei yhtään syytä valehdella minulle. Nostan katseeni Taeyongin silmiin. "Minji?" hän kysyy ja katsoo minua kauhuissaan. Hän tietysti luulee, että join sitä vettä. "Miks sä et antanut mun tappaa itteäni illalla?" kysyn. "Jos aioit joka tapauksessa myrkyttää mut?" Taeyong näyttää siltä, ettei tiedä mitä tekisi. "Ja... miks valehtelit mulle?"

Taeyong pudistaa päätään. "En valehellu", hän sanoo ja kääntyy pois. "Kyllä valehtelit", sanon. "Sanoit, ettet aio tappaa minua. Ja sanoit, että lupaat olla kiltti", sanon hänelle. "Anteeksi", hän sanoo kääntymättä minuun päin. "Anteeksi? Luuletko, että se korvaa kaiken? Pyysitkö äidiltäsikin anteeksi kun hylkäsit hänet kellariin? Muistitko pyytää anteeksi sitäkin, kun et jaksanut viedä sille ruokaa?" huudan hänelle.

Nyt Taeyong kääntyy ja näyttää vihaiselta. "Se ei liity tähän millään lailla! Sinä olet vain vitun kakara, joka luulee pystyvänsä määräillä minua! Ja ylipäätään, mitä minun sanomisilla on sinulle merkitystä? Joko ymmärrät, mikä minä olen? Mies, joka leikkii muilla, mutta jonka kanssa ei leikitä!" Taeyong huutaa ja työntää minut jalallaan selälleen maahan. "Kyllä minä tajusin, ettet juonut tippaakaan sitä litkua, jonka rakas poikaystäväsi minulle antoi. Se on vain oikeastaan parempi näin", hän sanoo ja menee lukitsemaan oven.

"Tiedoksi vain, mutta minä tunnen hänet, ja hän ilmeisesti tuntee sinut", sanon. Samalla tajuan, että olen juuri aikeissa paljastaa itseni. Toisaalta, mitä se enää minua haittaa. "Minä huomasin heti, että hän valehtelee sinulle. Ja hän myös tiesi, ettet saa minua millään noin vahvasti haisevalla myrkyllä huijattua", sanon. "Romanttista", Taeyong vain vastaa. "Tosuus vain sattuu kuitenkin olemaan päinvastainen. Sinä et tunne Jenoa, muttei Jeno myöskään tunne sinua", hän jatkaa ja kyykistyy viereeni.

"Ja sinähän sen tiedät", sanon ja pyöräytän silmiäni. "Tiedätkö mitä hän sanoi? 'Minji ei ikinä suutelisi tuollaista miestä!' Niin hän sanoi, kun lupasin hänelle saada sinut nauttimaan seurastani", hän sanoo ja nauraa. "Ja oli oikeassa", sanon. "Illalla olit ihan eri ihminen, mitä nyt", sanon. "Ja sinä tiedät, että hän oli aina uskollinen sinulle?" Taeyong kysyy suu inhottavassa virneessä. "Mutta hänpäs ei ollutkaan mikään pitkän matkan rekkakuski vaan pikemminkin pitkän matkan pettäjä", hän sanoo ja naurahtaa.

"Kiva juttu", sanon ja yritän pysyä rauhallisena. En kuitenkaan mahda mitään päähäni vyöryville muistoille. 'Aja varovasti', sanoin hänelle aina ennen, kun annoin hänelle lähtösuukon. 'Ainahan minä! Olet rakas', hän vastasi, hymyili ja lähti. "Väität siis, että joka kerta, kun Jeno lähti, se meni toisen tytön luo?" kysyn epäuskoisena. Taeyong pudistelee päätään. "Ei nyt ihan", hän sanoo. "Yleensä se tuli tänne, mutta on tännekin tuotu muutama tyttö sillon tällön kiertoon", hän sanoo ja nauraa.

"Hyi vittu!" sanon. En halunnut kuulla tuota. Minulle sopii hyvin, että Jeno tapaili toista tyttöä samaan aikaan minun kanssani. Minulle kelpaa sekin, että hän teki töitä mafialle ja peitti sen rekkakuskin ammatilla. Sitä en kuitenkaan pysty käsittämään, että hän tulisi tänne ja harrastelisi kaiken maailman lutkien ja huorien kanssa. Tosin, niin on todennäköisesti tehnyt moni muukin täällä, esimerkiksi tämä, jolle minustakin on tullut kiertopalkinto. "Niinpä, hyi hyi, mikä poikaystävä", Taeyong sanoo ja pudistaa päätään.

"En minä sitä..", sanon. "Vaan, että te... sinä ällötät minua." Toinen huokaisee ja katsoo minua syvälle silmiin. "Kuinka monta kertaa voi naisen mielipiteet vaihtua yhden päivän aikana?" hän kysyy. "Yhtä monta kertaa, kun muuttuu mieskin", sanon hampaideni välistä. "Eli jos alan käyttäytymään kiltisti, kuten lupasin, pidät minusta taas?" hän kysyy. "Siitä vaan kokeilemaan", sanon. Tiedän kuitenkin, että toista kertaa hän ei saa minua huijattua. Tiedän, mikä hän on, vaikka hän tekisi mitä.