Rude Boys

- 4 -

Menemme ensimmäisenä takaisin alakerran aulaan. Taeyong johdattaa minut oikean puoleiselle seinälle. "Varastoja ja toimistoja, eri ihmisten työpisteitä", hän sanoo ja viittaa oviin. Sitten hän kävelee aivan perimmäiseen aulan nurkkaan ja avaan oven läpyskällä, joka on kiinni hänen ranteeseensa kietomassa lenkissä. Yleensä sellaisia pidetään kaulassa, mutta ymmärrän hänen tapansa. Näin ei joudu kumartumaan joka ovella, tai ottamaan avainta kaulasta.

Huone on suuri, mutta ilmeisesti sekin jonkin sortin toimisto. Pöydän takana on nuorehko mies, jolla on silmälasit. Käsissään hän punnitsee kahta kaukosäädintä ja alkaa sitten ruuvailemaan toista auki. Hän ei osoita elettäkään, että olisi huomannut meidät. Taeyong kävelee hänen luokseen ja katsoo hänen pikkutarkkaa näpertelyä kaukosäädinten kanssa. Mies kasaa kaukosäätimen takaisin kokoon ja katsoo säätimiä sitten joka puolelta.

"Sitten vain pitäisi testata", hän sanoo ja heittää kaukosäätimet minulle. Refleksit toimivat kerrankin oikein ja saan molemmat kiinni. Katson niitä hetken. Juuri samanlaiset meillä on kotona. Katson kysyvästi miestä, joka viittaa televisioon päin, joka hänellä on seinällä. Painan ensin toisen virtanäppäintä, sitten toisen. Televisio ei reagoi, toisin kuin minä. Tämä on vanhempieni kaukosäädin. Sen virtanäppäin jää juuri samalla tavalla pohjaan, ja olin juuri refleksinä nostanut sen takaisin ylös.

Se vain, että näitä on kaksi, ja vanhemmillani on vain yksi televisio. Käännyn mieheen päin silmät isolla ja hän näyttää tyytyväiseltä itseensä. "Tämä on... vai tämä...", sanon ja näytän ensin toista ja sitten toista. "Niin, kumpi on kotoa, kumpi kaupasta?" mies kysyy. En tiedä. Molemmat ovat kuluneet samasta kohti, tietyt napit jäävät jumiin, eikä kumpikaan toimi huoneessa olevaan näyttöön.

"Tarkkaa työtä", Taeyong sanoo, kun on itsekin tutkinut kaukosäätimet. "Kumpi näistä se on?" hän kysyy. Mies katsoo molempia ja liian nopeasti tietää kumpi on kumpi. "Tämä palautetaan heille", hän sanoo ja poimii toisen pöydältä. "Ainiin, minulla on vielä sinun puhelin", mies sanoo ja kaivaa laatikosta puhelimeni. Se näyttää päällisin puolin vahingoittumattomalta, mutta ei käynnisty, vaikka yritän. "Toimintakunnossa se ei valitettavasti enää ole", mies jatkaa ja laittaa toisen kaukosäätimen laatikkoon.

"Jos vien tämän Jaehyunille ja Doyoungille, niin ne voi toimittaa sen perille", mies sanoo. "Kiitos, Winwin", Taeyong sanoo ja ottaa kaukosäätimen. "Me ollaan kuitenkin menossa sinne, niin viedään se samalla." Mies nyökkää. "Aivan", hän sanoo ja ryhtyy seuraavan työn pariin kolmenäyttöisellä tietokoneellaan. Me taas lähdemme takaisin aulaan.

"Vaikuttavaa, eikö?" hän sanoo minulle johdattaessaan minut käytävään. "Mitä se teki sille kaukosäätimelle?" kysyn. "Paransi sitä hieman", hän vastaa ja katsoo laitetta kädessään. "Sen sisällä on tehokas, mutta huomaamaton mikrofoni. Kohta me tarkkaillaan niitä myös kameroilla", hän sanoo ja katsoo, kun järkytyn taas vaihteeksi. "Eikö ne huomaa, jos niiltä puuttuu kaukosäädin?" kysyn. "Ne ei oo tänään kotona. Ja sähän näit miten nopea Winwin on", Taeyong vastaa.

Yllättäen hän pysähtyy seuraavan oven eteen. Melkein törmään häneen, mutta hänen kätensä estää sen onneksi. Huoneessa pitkä pöytä, jonka ääressä on kuusi miestä. Kolme kauimmaisessa päässä, kaksi vierekkäin keskellä pöytää ja viimeinen toisella puolella heistä vähän meihin päin. "Mark", Taeyong sanoo ja osoittaa meitä lähintä miestä. Tuo nostaa päänsä ja nyökkää tervehdykseksi. Sitten hän jatkaa merkintöjensä tekemistä paperinivaskaan edessään.

Sitten Taeyong osoittaa kahta seuraavaa, joilla on samanlainen kasa papereita, ja he keskustelevat yhdessä niiden sisällöstä. "Sitten on Chenle ja Renjun", Taeyong sanoo ja kävelee kohti pöydän toista päätä. "Doyoung, Jaehyun ja Ten?" hän sanoo ja miehet nojautuvat taaksepäin kiivaasta keskustelustaan. "Tässä", hän sanoo ja ojentaa kaukosäätimen heille. "Doyoungin olet nähnyt", hän sanoo, ja nyökkään. "Jaehyun on Doyoungin varsinainen työpari ja Ten...", hän sanoo. "Mitä sinä oikeastaan teet täällä?"

Mies näyttää toivovan, ettei olisi täällä nyt, tässä tilanteessa. "Xiaojun ja Hendery joutu menemään pakulla..." hän sanoo ja varoo katsomasta pomoaan suoraan silmiin. "Siinä ei ole kuin kaksi paikkaa", hän jatkaa ja Taeyong lyö häntä kasvoihin niin, että koko huone hätkähtää. "Mene auttamaan Yangyangia valvontakameroiden kanssa. Ja pidä huoli, ettet sotke tietoja keskenään!" Taeyong huutaa ja Ten kipittää nopeasti ulos huoneesta.

"Enkö ole sanonut, että kaksi tarkkailuryhmää EI ole samassa paikassa samaan aikaan?" Taeyong kysyy. Huoneessa on hiiren hiljaista. Huomaan pidättäväni hengitystä, joten tyhjennän varovasti ilmat keuhkoistani. "Mistä te puhuitte?" Taeyong kysyy miehiltä. He vilkaisevat toisiinsa. "Tota...", Jaehyun sanoo ja vilkaisee minua. Hän ei todennäköisesti pysty sanomaan asiaa minun kuulteni. "Saatana!" Taeyong huutaa. "Ettekö osaa vastata?" hän kysyy.

"Jenosta", Doyoung sanoo nopeasti. "Ja Minjistä. Miten ne ajattelee toisistaan ja mitä tapahtuu, jos ne törmää", hän jatkaa hieman hitaammin. "Teillä on vittu muutakin tekemistä", Taeyong sanoo. Enää hän ei huuda, mutta kuulostaa vähintään yhtä pelottavalta. Toiset nyökkäävät ja Taeyong viilettää sitten takaisin kohti ovea. Jään seisomaan paikalleni. En tiedä, onko minun tarkoitus seurata häntä. "Aiotko jäädä myymään itteäs, lutka?" hän huutaa kuin vastaukseksi.

Tunnen muiden seuraavan minua katseellaan, kun kuljen pöydän viertä kohti ovella odottavaa mafiapomoa. Oven sulkeuduttua Taeyong nappaa minua ranteesta ja kuljettaa minut hissiin. Kolmannessa kerroksessa hän kiitää minä perässään talon toiseen päätyyn ja siellä ovesta huoneeseen. Olin luullut Yutan huonetta isoksi, mutta tämä on vähintäänkin kaksi, ellei kolme kertaa suurempi. 

"Yks asia sun pitää pistää mieleen", Taeyong sanoo tullessaan eteeni niin lähelle, että melkein kaadun selälleen. "Älä ikinä suututa minua!" hän sanoo ja pitää muutaman sentin välimatkan minuun, vaikka yritänkin peruuttaa karkuun. Lopulta törmään johonkin. Taeyong tulee silti lähemmäs, joten joudun istumaan taakseni ilmestyneelle sohvalle, ettei hän tule kiinni minuun. Mies laittaa kätensä sohvan selkänojalle lukiten pääni niiden väliin ja kumartuu ylleni.

"Sitten ne kysymykset", Taeyong sanoo. "Onko kukaan täällä satuttanut tai koskenut sinua?" hän kysyy. Pudistan päätäni, koska tiedän, ettei hän tarkoita kaatumisesta tai ympäriinsä retuuttamisesta aiheutuvaa kipua. "Xiaojun? Yuta?" Taeyong kysyy vielä. "Ei. Ne vaan veti mua kädestä ja Yuta koski sillon selkään, mut sä näit sen", sanon ja toivon, ettei hän tule lähemmäs. "Minkä väriset hiukset sulla on ollu?" hän kysyy seuraavan kysymyksen. "Mustat ja ruskeet", sanon. "Ei muita? Koskaan? Edes vähän aikaa?" hän tivaa.

"No kerran yritin blondata, mutta se oli vaan hetken", sanon. "Entä punanen? Sininen? Harmaa?" hän jatkaa kyselyä, mutta pudistan päätäni. "Entä onko sulla aina ollu pitkät hiukset?" hän kysyy. Nyökkään. "Meikkaatko?" Nyökkään taas, mutta lisään sitten: "Vähän." Samalla tavalla hän jatkaa kyselyä, kunnes huomaan kiukun laantuvan pikku hiljaa hänen äänestään. Oloni hänen seurassaan on jo paljon parempi. Hetki sitten pelkäsin tätä miestä kuollakseni, mutta nyt minua vain turhauttaa hänen loppumaton utelunsa.

Viimein hän perääntyy ja hieroo otsaansa. Mietin, aikooko hän todella muistaa kaiken mitä hänelle sanoin. Nousen seisomaan, että voin venytellä kunnolla. Nyt olen jo todella väsynyt. Huomaan ikkunasta, kuinka ilta alkaa jo laskeutumaan. "Ai sua väsyttää?" Taeyong sanoo huomatessaan haukotukseni. Hän menee penkomaan pienessä keittiönurkkauksessa olevaa kaappia ja ottaa sieltä iltapalaa. "Syödään, niin jaksetaan", hän sanoo. "Meillä on tulossa pitkä yö", hän sanoo ja katsoo minua. Huomaan nyt hänen silmiensä kiiltävän, ja vatsaani vääntää.