Rude Boys

- 3 -

Yuta katsoo minua odottavasti. Mietin hetken, pitäisikö minun sanoa jotain, mutta juuri kun olen avaamassa suuni, hän lähtee ovelle. "Vauhtia!" hän sanoo, kun lähden kävelemään hänen peräänsä. Hän kiitää jo käytävää eteenpäin ja joudun juoksemaan, että pysyn perässä. Olen yllättynyt, että hän luottaa minuun näin hyvin. Näen vielä silmissäni Haechanin tähtäämässä minua aseella, Kunin vihaiset kasvot hänen raahatessaan minua sisälle, sekä Xiaojunin, joka puristi kättäni koko matkan hissiin niin, että pystyn tuntemaan hänen sormensa vieläkin.

Olen väsynyt ja nälkäinen. Huomaan käsieni tärisevän ja yritän rauhoittaa ne. Huomaan minua heikottavan nyt, kun olen muuten rauhoittunut. Kellarin lattialla en voinut edes ajatella nukkumista ja melkein vuorokauden syömättömyys saa vatsaani sattumaan. Yuta on pysähtynyt odottamaan minua, ja kun pääsen hänen luokseen, menen kyykkyyn lattialle ja puristan silmäni kiinni. "Ihan hetki", sanon. Tunnen oloni huononevan koko ajan. "Mitä nyt?" kuulen Yutan kysyvän. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyy ja kyykistyy viereeni. Pudistan päätäni ja Yuta silittää selkääni selkeästi tietämättä mitä tehdä.

"Oot sinäki aikamoinen paskahousu", joku sanoo ja Yuta nousee nopeasti ylös. "On poika heti polvillaa, kun saadaan joku heikompaa sukupuolta oleva taloon", miehen ääni sanoo. Yuta mutisee jotain ja häipyy sitten takaisin kohti huonettaan. Minä jään kahden uuden miehen kanssa. En halua nostaa katsetta, ensinäkin siksi että en halua kohdata taas tuntemattoman, pelottavan miehen katsetta. Toisekseen pelkään pyörtyväni tai oksentavani, ellei sitten molempia, jos katson ylös. Tunnen kuinka minua revitään maasta. Yritän pysyä pystyssä, eilinen kaatuminen tuntuu nimittäin vieläkin takaraivossa. Silmissäni kuitenkin pimentyy ja joudun ottamaan miehestä tukea, etten menetä tasapainoani.

Hän vie minut huoneeseen, josta oli juuri tullut käytävään. Hän tönäisee minut sohvalle, jossa nojaan pääni selkänojaan. "No?" mies kysyy seistessään edessäni. "Mikä on?" hän kysyy kun en sano mitään. "H-heikottaa", vastaan lopulta. "Heikottaa? Tyyppi on heikkona Yutaan?" mies sanoo ja nauraa. "Saanko ruokaa?" kysyn. Katson häntä vihdoin kasvoihin. Hän virnuilee lähtiessään huoneen perällä olevasta ovesta. 

Nyt kun pystyn rauhassa katselemaan ympäriinsä, huomaan olevani jonkinlaisessa toimistossa. Sisustus on tummaa puuta ja mustaa nahkaa. Työpöydällä on kyltti, jossa lukee 'BOSS Lee Taeyong'. Ilmankos Yuta vaikuttikin hieman pelokkaalta miehen edessä. Minuakin alkaa taas pelottaa. Muille miehille oli todennäköisesti asetettu rajat, miten minua saa kohdella, mutta tämä saa tehdä minulle ihan mitä ikinä lystää. Mutta hän on myös ainut, jolla on valtuudet vapauttaa minut. Jos käyttäydyn häntä kohtaan hyvin, minulla saattaa olla pienet mahdollisuudet päästä joskus pois täältä.

Mies palaa takaisin kahden muun kanssa, mutta heidät olenkin jo tavannut. He tulivat aamulla Doyoungin kanssa hissistä. Kädessään heillä on tarjottimet, joissa on ruokaa. Ovatko he jonkin sortin palvelijoita? Tarjottimet he laskevat pöydälle. "Ai, moi taas!" toinen sanoo ja hymyilee melkein leveämmin kuin viimeksi. Minulle tulee samaan aikaan mieleen pelle ja hullu tiedemies. Selkeästi ujompi, tai sitten tilannetajuisempi, tökkäisee häntä kyynärpäällä. Nopeasti virnuilija vilkaisee Taeyongia ja kohauttaa sitten minulle kulmiaan.

"Syö", Taeyong sanoo. Minua ei tarvitse kahdesti kehottaa. Päässäni huimaa ja minun tekee mieli oksentaa, mutta pöydän luo päästyäni mätän ruokaa suuhuni kaksin käsin niin että meinaan tukehtua. "Vahtikaa sitä. Käyn hakemassa vettä", hän sanoo ja poistuu taas samasta ovesta. "Tyyppi näyttää olevan huonossa kunnossa", virnuilija sanoo ja tulee nojailemaan pöytään. "Varo, ettet lihoa", hän sanoo. Mulkaisen häntä. Ruoka on hyvää, joten minua ei kiinnosta.

Pureskelen suutani tyhjäksi. Mietin, eikö tuo koskaan lakkaa hymyilemästä. Tuijotan häntä, mutta hän yhä vain vastaa naama virneessä, vaikuttaen hyvin tyytyväiseltä itseensä. "Eikö kelpaa?" hän kysyy. Huomaan unohtaneeni pureskella, joten jatkan sitä hitaasti. "Ootteko jotain palvelijoita?" kysyn. Mies näyttää yllättyneeltä. "Palvelijoita?" hän kysyy ja osoittaa ensin itseään, sitten toista, joka on kävellyt luoksemme. 

"Näytänkö mä palvelijalta?" hän kysyy kaveriltaan, joka naurahtaa. "En nyt sanois", hän sanoo. Yllätyn hänen naurustaan. Luulin hänen suhtautuvan kaikkeen vakavasti, mutta ilmeisesti ylempien seurassa hän vain haluaa käyttäytyä hyvin. "Mitä sitten?" kysyn. "No, vaan... Jaemin", virnuilija sanoo. Nyökkään epävarmana, koska en oikein saanut vastausta kysymykseeni, ja käännyn toisen puoleen. "Jisung", hän sanoo. "Ollaan aika uusia täällä, joten meitä pidetään vielä silmällä ja käskytetään paljon", hän kertoo. 

Haukkaan vielä yhdestä leivästä, mutta nälän tunne on jo lähes helpottanut. Nyt tarvitsisin unta ja särkylääkettä. Taeyong tulee vesikannun ja lasin kanssa takaisin. Hän kippaa lasiin vettä ja tyrkkää sen käteeni. "Juo niin päästään asiaan", hän sanoo. "Ja pojat, voitte mennä", hän sanoo Jaeminille ja Jisungille. He katoavat käytävään vievästä ovesta. Taeyong kävelee sohvan luo ja istuu siihen. "Istu", hän sanoo minulle. Juon lasin tyhjäksi ja menen sitten hänen viereensä. 

"Ensinäkin... perhe ja kaverit", hän aloittaa. "Mitä niille käy?" en malta olla kysymättä. "Sinun kavereitas ei ole vielä seurattu, mutta siis... Todennäköisesti sinut on ilmoitettu kadonneeksi. Poliisit ettii sua, mutta ei täältä. Eikä lähimailta. Parempi ois toivoa, että vanhempas hyväksyy asian, eikä niille tarvitse tehdä mitään. Oot vaan kadonnut. Niin kuin poikaystäväsi", Taeyong sanoo.  "Oliko muuten hyvät muistojuhlat?" hän kysyy. 

"Miten sä tiedät...?" aloitan, mutta minut keskeytetään. "Kim Minji. 21-vuotias nainen. Syntymäpäivä 16.8.2002. Vanhemmat Kim Chanwoo, opettaja, sekä Kang Jieun, kokki. Asuinpaikka Seoul, Gangseo-gu. Veriryhmä O. Usein viestitellyt: Yang Yoojin ja No Hanbyeol. Ex poikaystävä Lee Jeno...", Taeyong luettelee selatessaan lehtiötä, jonka hän toi mukanaan. Katson häntä järkyttyneenä. "Hitto, kiitos Doyoung ja Jaehyun, mun ei tarvinnut tehä tätä työtä itse", hän sanoo ja sulkee lehtiön. "Ja ilmeisesti lisää luvassa. On nopeita poikia", hän sanoo huokaisten.

"Mutta tosiaan. Pitäisikö meiän vaan tappaa sut, että päästään kaikkein helpoimmalla?" hän kysyy. Samalla äänellä olisi voinut sanoa, että pitäisikö kysyä tädiltä, saako hänen koiraansa silittää. Mies huomaa jännittymiseni. "Sinä siis jäät henkiin, mutta joku toinen ei", hän selittää ja hymyilee. Huokaisen helpotuksesta, mutta ajatus ei silti tunnu kivalta. Yritän olla ajattelematta, miten vanhempani reagoisivat. Pudistelen päätäni. "Selvä. Sitten toivotaan, ettei vanhempiasi tarvitse tappaa", hän sanoo.

Minua ärsyttää, miten vähättelevästi hän puhuu vanhempieni hengestä. Ikään kuin ihmiselämän ryöstäminen ei tuntuisi itikan litistämistä pahemmalta. "Nekin ovat ihmisiä", sanon hänelle, enkä osaa piilottaa kiukkuani. "No aijaa, entä sitten?" Taeyong sanoo matkien äänensävyäni. "Älä puhu niitten hengestä noin", sanon. "Kuulepas, mä en vitsaile. Olen niin tosissaan, että saat kohta lukea uutisia kuolleena löytyneestä pariskunnasta, jos et osaa käyttäytyä", hän sanoo ja pudistelee päätään.

"Joko unohit kuka täällä määrää?" hän kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Pudistan hiljaisena päätäni. En uskalla enää väittää vastaan, mutta en myöskään haluaisi alistua, näyttää heikkouttani. Tällaiset miehet ovat varmasti hyviä hyödyntämään toisten heikkoja kohtia, kerta ovat päässeet tuollaiseen asemaan. Muussa tapauksessa mafian pomonahan olisi hengen vaarallista. Ei pystyisi hallita omia alaisiaan ja sitten lopulta ne hyökkäisivät vastaan.

"Sitten vielä tärkein", Taeyong sanoo ja katkaisee samalla ajatukseni. "Sun roolis tällä hetkellä, mitä teet ja missä, mitä sulle käy lopulta", hän sanoo ja saa samalla täyden huomioni. "Mennäänkö käymään kierroksella? Saat nähä paikat ja ihmiset, ja sen jälkeen minulla on muutama kysymys, mihin odotan sitten rehellisiä vastauksia", hän jatkaa vielä ja nousee sitten ylös. Hän ojentaa kätensä, ja kun lopulta uskaltaudun tarttumaan siihen, hän hymyilee ja vie minut ulos huoneesta kuin herrasmies daaminsa prinsessajuhlissa.