Rude Boys

- 37 -

"Kris Wu?" kysyn tuskin kuuluvalla äänellä. "Pikku Taeyong rukka ei tajunnut, että toisen mafian jäsenellä voi olla joku keino ottaa yhteyttä porukoihinsa, vaikka olikin vankina", Kai sanoo alentavaan sävyyn. "Yritettiin löytää se saastainen kellari vierailemalla teidän pikku huvilassa, mutta Kris ei muistanut miten päätyi sinne. Hän kertoi kyllä meille heti sitten, kun hänet tuotiin sieltä ylös. Ja tottakai Kris tapettiin heti sen jälkeen, mutta päätettiin silti käydä siellä. Löisin vaikka vetoa, että siinä kellarissa on myös jotain arvokasta. Tyhmissä toimistoissa ja niiden koneissa ei ollut oikeastaan mitään."

Sykkeeni kiihtyy muistellessani tapahtumia mafian talolla. Jos tämä mafia on käynyt siellä... Se ei voi olla kukaan muu, kuin ne poliisit. Ja se tarkoittaa, että Lucas keksi kaikkien aikojen surkeimman tarinan yrittäessään pelastaa Teniä ja itseään. Jos hän siis sanoi olevansa piilossa poliiseilta, kuten sain tältä mieheltä kuulla. "Harmi vain, että meidät tajuttiin toisella kerralla", Kai sanoo keskeyttäen pääni sisäisen kauhistelun.

"Mitä te teitte niille kahdelle?" kysyn hiljaa. "Onko ne täällä?" kysyn. Kai katsoo minua yllättyneenä. "Ai ne, jotka sanoi piilottelevansa poliisia?" Kai kysyy hymyillen, mutta se on epäaito ja katoaa nopeasti. "Sinä olet huolissaan niistä, koska tajusit niiden juonen olleen aika surkea. Mehän nimenomaan oltiin niitä poliiseja", hän toteaa. "Niillä on kaikki hyvin, koska Suho oli sitä mieltä, ettei meillä ole varaa pitää ulkopuolisia hengissä. Esitettiin, ettei tajuttu ja päästettiin menemään", hän kuitenkin jatkaa. Tunnen rentoutuvani sen verran, mitä tuolini antaa periksi.

"Jokohan minä puhuin tarpeeksi? Sinun vuoro. Mitä Taeyong on puuhaillut viimeaikoina?" Kai kysyy, aivan kuin puhuisi jostain hyvän päivän tutusta. "En ole ollut paljon tekemisissä sen miehen kanssa", vastaan kylmästi. "Äläpäs valehtele", Kai varoittaa ja napauttaa sormellaan pöytää sähkövirran käynnistävän napin vierestä. "Saat tarvittaessa hieman lisää tehoa vastauksiisi", hän jatkaa. "En valehtele. Olin ensin... muualla ja sitten tulin tänne Incheoniin. Kävin vain välissä pyörähtämässä mafian luona", kerron.

"Missä muualla?" Kai kysyy. "Näin kaveria", selitän. "Älä valehtele", Kai sanoo taas ja painaa nappia vahvistaakseen sanojaan. Tällä kertaa sähköisku on pienempi ja selviän säikähdyksellä. Huomaan käteni kuitenkin tärisevän ja yritän rauhoittaa niitä samalla, kun mietin miten saan tuon tuon miehen tyytyväiseksi asettamatta Shotaroa, Sunchania ja Naista vaaraan. "Se on totta! Minä näin entistä ystävääni", hätäilen, kun Kai alkaa näyttää vaarallisen tylsistyneeltä. Hän katsoo minua epäilevästi. "Ja Taeyongko salli sen?" hän kysyy. Pudistan päätäni. "Se oli minulle vihainen", vastaan ja näytän käsessäni olevaa sidettä. Syy Taeyongin suuttumiseen tosin oli eri. On kuitenkin parempi että nämä miehet eivät saa tietää sitä.

"Taeyong satutti sinua?" Kai kysyy ja näyttää oikeasti uteliaalta. Nyökkään. Oikeastaan melkein tappoi minut ja sen jälkeen käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mietin edelleenkin, miksi hän luovutti. Miksi hän ei jatkanut kuristamista, kunnes sydämeni olisi pysähtynyt, vaikka hän todellakin näytti valmiilta siihen. "Mitä sinä mietit?" Kai napauttaa. Pudistan päätäni. "Etkö aio kertoa?" hän kysyy painokkaasti. "Aion", hätäilen ennen kuin joudun kärsimään.  "Taeyong myös melkein kuristi minut rangaistukseksi, ja olen siksi vieläkin huonossa kunnossa", sanon.

Kai näyttää jostain syystä tyytyväiseltä. "Taeyong? Kutsut sitä edelleen nimeltä? Mikään siis ei ole muuttunut sen jälkeen, kun hän laittoi sinut Kris Wun seuraksi?" hän kysyy. "On", vastaan. "Minä." Kai nyökkää ja katsoo sitten puhelintaan. Se on alkanut värisemään ilmoittaen tulevasta puhelusta. Kai vastaa puhelimeen, kuuntelee muutaman sekunnin ja sanoo: "Selvä." Hänen ilmeensä on muuttunut hetkessä tyynen rauhallisesta jäykäksi. "Pärjäätkö hetken yksin?" hän kysyy, aivan kuin sillä olisi väliä. Sitten hän lähtee vastahakoisen näköisenä.

Kuluu jonkin aikaa, kunnes ovi taas aukeaa. Tällä kertaa sisään astuu Jaemin. "Mitä sinä täällä teet?" kysyn yllättyneenä. Olen harvinaisen iloinen hänen näkemisestään. Hän ei vastaa vaan kävelee pöydän ääreen. "Hyvää työtä Xiumin ja Kai", hän sanoo ja katsoo sitten minuun virnistäen. Hän tasaa paperipinojen sivut ja taittaa ne sitten siististi kahtia. Sisälläni pyörivät ristiriitaiset tunteet. Onko Jaemin sittenkin Taeyongin mafiaa vastaan, niin kuin joskus epäilin? Varoittiko hän EXOa meidän tulosta Incheoniin, kun ne olivat meitä aina askeleen edellä.

"Jaemin, mitä vittua?" kysyn. Hän huokaisee. "Tulin hakemaan sinut Suhoa tapaamaan", hän vastaa ja laittaa paperit mukanaan tuomaansa kansioon. Sitten hän avaa lukot ranteideni ympäriltä. "Senkin saastainen sontaläjä", sanon kun nousen seisomaan. Toinen vilkaisee minua huvittuneesti. "En taida olla kuitenkaan isoin tuntemasi sellainen", hän sanoo ja lähtee viemään minua käytävään. "Haista paska", vastaan. Toinen vain nauraa minulle. Aivan kuin minä olisin tehnyt jotain tyhmää.

Pian tulemme aulaan, joka on verhoiltu mustalla lattiasta kattoon. Suuret pääovet kertovat kartanon olevan vanha, mutta vaikuttava. Mafian pomo ei olekaan kaiken huomion keskiössä kuten odotin, vaan päättelen hänen olevan seinän vieressä seisova pienikokoinen mies, joka kihisee raivosta. Hänen ympärillään parveilee epämääräinen porukka, joka vilkuilee toista miestä vähän matkan päässä. Jaemin vie minut Suhon luo. "Tässä paperit", Jaemin sanoo ja ojentaa ne miehelle. Suho avaa kansion ja antaa paperit muille, jotka lukevat ne läpi. "Kaikki kunnossa", Suho tuhahtaa tunkiessaan paperit takaisin kansioon.

"Vie tyttö helvettiin siitä", Suho sanoo sitten ääntään korottamatta, vaikka kaikesta päätellen hänen tekisi mieli huutaa. "En ihan kuitenkaan", Jaemin vastaa. Hän odottaa, että saa kansion takaisin ja vie minut sitten vieressä odottavan Taeyongin luo. "Minä luulen", Taeyong aloittaa. Hän kuulostaa vaaralliselta. "Että sinulla saattaa olla hieman asiaa meidän talolle lähipäivinä", hän jatkaa. "Olet harvinaisen viisas mies ikäiseksesi", Suho vastaa pitkin hampain. "Muuten ollaan ennen pitkää molemmat lopussa", hän sanoo.

Katson ensimmäistä kertaa ikinä Taeyongia kunnioittavasti. Enimmäkseen hän on paha mies, jolloin häntä katsotaan pelokkaasti tai halveksuen. Hän osaa olla myös huolehtivainen, jolloin häntä katsotaan lempeästi. Nyt hän kuitenkin näyttää valtansa ja auktoriteettinsä ja käyttää sitä niin kuin oikean, viisaan miehen kuuluu. Rohkeasti ja ketään satuttamatta hän on uskaltautunut vihollisten keskelle vain yksi mies mukanaan. Ja vain hakeakseen minut pois ja solmiakseen rauhan kahden mafian välille.

"Minulla olisi vielä yksi pyyntö", Taeyong sanoo. Suho kävelee hänen eteensä miestensä hännystelemänä. "Sinä ja mafiasi olette jo kerran pettäneet luottamukseni", Taeyong sanoo hitaasti, jotta jokainen sana uppoaa toisen tajuntaan. "Viikon päästä. Tulet silloin talolleni ja saat ottaa viisi miestä mukaan", Taeyong sanoo. Suho ei näytä tyytyväiseltä, kun nuorempi jakelee ehtoja, mutta tyytyy kohtaloonsa. "Viisi?" hän toistaa. "Ja valitset ne nyt heti", Taeyong sanoo. Suho sulkee hetkeksi silmänsä miettiäkseen. "Baekhyun, Chen, D.O, Kai ja Sehun", hän päättää.

Taeyong nyökkää. "Ja sinulla on parempi olla hyvä keino todistaa luotettavuutesi. Minäkin otan tapaamiseen vain viisi miestä, mutta en aio häätä muita talosta. Saan tarvittaessa lisää miehiä paikalle hieman sinua helpommin", hän sanoo selkeästi toista uhkaillen. Suho nyökkää. "Me nähdään sitten. Sinunkin kannattaa pysytellä Seoulissa siihen asti", hän sanoo. Taeyong hymähtää. Sitten hän kääntyy lähteäkseen. Minä vilkaisen vielä Kaita, joka virnistää salavihkaa. Jostain syystä odotan tulevaa tapaamista.