Rude Boys

- 45 -

Katson Taeyongia kulmat kurtussa. "Milloin minä olen valehdellut?" kysyn. Hän määrää minut sohvalle istumaan ja tulee itse viereeni. "Älä yritä!" hän sanoo. "Kyllä sinun luulisi tietävän, kun kerran olet niitä valheita levitellyt. Vai uskotko niihin itsekin?" Katson Taeyongia silmiin. Hän on ilmeisen tosissaan, mutta en tiedä mistä hän nyt noin vouhottaa. "Joko syytät väärää ihmistä, tai olet ymmärtänyt jotain väärin. En nimittäin koskaan ole valehdellut sinulle mistään noin merkittävästä", sanon.

Taeyong huokaisee. "Montako kertaa elämässä olet pitänyt asetta kädessä?" hän kysyy. Kurtistan kulmiani. En odottanut tuota. "Kaksi", vastaan. "Silloin, kun melkein ammuin itseni ja kun varastin sen Xiaojunilta", tarkennan. Taeyong naurahtaa. "Ja paskat. Suholta kuulin, että se luoti meni näin läheltä EXOa", hän sanoo ja näyttää matkaa sormillaan. Tuijotan hänen etusormeaan ja peukaloaan. Oli noin lähellä, että olisin ampunut ihmistä. "Jos et olisi tiennyt mitä teet, et varmasti olisi tähdännyt niin lähelle. Paitsi jos tarkoitus olisi ollut osua", Taeyong sanoo.

"Mutta...", aloitan. "Minä tähtäsin maahan", sanon. "Maahan nimen omaan. Ja maassa ne miehetkin varmaan seisoi", Taeyongs sanoo. "Entä miten pärjäät paljain käsin aseistettua miestä, ja vielä koulutettua mafian jäsentä, vastaan? Missä olet oppinut sellaista sitkeyttä, että mielummin otat sähköä molempiin ranteisiin mitä kerrot arkaluontoisia asioita vihollisille?" hän jatkaa. Onko hän minulle vihainen, koska olen luonnostani hyvä kaikessa? "Ei minua kukaan ole siihen kouluttanut. Minä vain muistelin mitä kaikkea olen kokenut täällä, ja ajattelin, ettei se ole yhtä paha", sanon.

Taeyong pudistelee päätään. "Pitääkö minun muka nyt pitää itseäni onnekkaana, että satuin törmäämään naiseen, joka osaa melkein kaiken, mitä koulutetut mafian jäsenet, ja vielä harjoittelematta? Ja että mielummin kidutat itseäsi, kuin kerrot minun mafian salaisuuksia toisille?" hän kysyy. Pudistan päätäni. "Ole onnekas, etten ole vihollismafian vakooja, joka nyt jää kiinni ja tapetaan rangaistukseksi. Joutuisit tappamaan ihmisen, jota ehkä joskus rakastit", sanon. 

Taisin osua arkaan paikkaan. Ainakin Taeyong näyttää siltä, että voisi räjähtää. Hän puree huultaan ja katsoo kattoon. Olen yllättynyt, että hän pitää raivon sisällään, eikä jälleen kerran pura sitä minuun. Edes, vaikka minä häntä tässä ärsytän. "Ehkä joskus rakastin? Se on ilmeisen totta, etten osaa rakastaa, mutta sinulla ei tosiaan taida olla harmainta aavistusta, mikä minua ensimmäisenä alkoi ärsyttämään",  hän sanoo.

"Sinä valehtelit myös Kaista. Sanoit, että hän melkein tappoi sinut, sinä pelkäsit häntä, mutta kenenkäs kanssa vietit koko surkean juhlan?" Taeyong sanoo. "Sinä käskit nauttia. Paras tapa nauttia juhlista on nauttia seurasta. Ja jos olen ystävällinen kaikille, jotka varta vasten tulevat minulle juttelemaan, minulla on varmasti kivaa", sanon. Epäröin hetken, mutta päädyn sitten jatkamaan: "Oletko sinä mustasukkainen?" 

Taeyong nousee seisomaan. "Mene Yutan luo. Minä en tosiaankaan taida jaksaa sinua ja naljailuasi nyt", hän sanoo. "Ihan kuin minulla olisi ylimääräistä virtaa Taeilin jälkeen", hän jatkaa ja marssii avaamaan oven lukosta. "Mitä Taeil edes on tehnyt?" kysyn. Muistin juuri, että kukaan ei ole kertonut siitä minulle mitään. Paitsi tietysti sen, että poliisi pidätti sen yleisissä tiloissa ammuskelusta ja panttivangin ottamisesta. "Yutan luo!" Taeyong korottaa ääntään.

Nousen ja kiiruhdan hänen ohitseen käytävään. Ei sitten. Ehkä Yuta osaa kertoa, sillä hän todennäköisesti tietää. Olihan Taeil myös hänen työtoverinsa. Menen hissillä kerrosta alemmas ja siellä takaisin samaan päähän taloa. Koputan oveen ja menee vain hetki kun Yuta avaa oven. Hän näyttää yllättyneeltä. "Mitä sinä täällä teet tähän aikaan illasta?" hän kysyy. "Saattaa olla, että tulin yökylään", vastaa ja livahdan hänen ohitseen huoneeseen.

Yuta vetäisee oven kiinni ja kääntyy katsomaan minuun. "Et kai sinä tosissasi halua minun kanssa nukkua?" hän kysyy. Pudistelen nopeasti päätäni. "Tulin yökylään, en unileluksi", vastaan. Huomaan hänen hiustensa olevan märät suihkun jäljiltä, ja ne jättävät märkiä läikkiä miehen paitaan. "Pitääkö minun nukkua sohvalla?" hän kysyy seistyään hetken hiljaa. Minun täytyy sanoa, että olen yllättynyt. En olisi odottanut häneltä tuollaista ystävällisyyttä.

"Ei", vastaan. "Minä voin nukkua sohvalla, pidä sinä vain sänky itselläsi", jatkan ja kipitän jo kohti nurkassa odottavaa sohvaa. "Yutaa!" kuuluu yhtäkkiä huuto ovelta. "Mitä sinä täällä teet?" ääni jatkaa vähemmän innostuneesti. Käännyn ja näen Markin kurkistavan oven raosta. "Taeyong ei vissiin jaksanut minua enää", kerron. "Mitä, Mark?" Yuta sanoo kiinnittäen huomion takaisin itseensä. "Sanon ehkä joskus toiste", Mark vastaa, mutta Yuta pudistaa päätään. "Voin tulla kyllä ulkopuolelle kuuntelemaan", Yuta tarjoutuu. "No, se ei ole mitenkään tärkeää, mutta jos haluat kuulla, niin juttu on aika pitkä...", Mark sanoo.

"No, sitten minä tulen sinun huoneeseen", Yuta sanoo virnistäen. "Hyvää yötä!" hän huutaa minulle. "Hyvää yötä", vastaan tyhjälle oviaukolle ja hiljaa itsestään sulkeutuvalle ovelle. Mitähän hauskaa niillekin on luvassa, kun noin nopeasti juoksevat tiehensä? Minua ei oikeastaan edes kiinnosta. Nyt kun olen yksin ehkä talon mielenkiintoisimmista huoneista, voisin myös ottaa ilon irti.

Kun olen mielestäni jo ainakin koko yön tutkinut kaikkea löytämääni lattiasta kattoon, istun viimein sohvalle. Puhelimeni mukaan kello ei kuitenkaan ole paljoa. Huokaisen ja heiluttelen jalkojani. Minua ei huvita nukkua. Taeyong on minulle vihainen, enkä edelleenkään ole varma miksi. Eikä minulla ollut aikaa kysyä Taeilista Yutaltakaan. Olen oikeastaan aika uupunut, mikä on vaikea myöntää itsellenikin. Kokoajan tapahtuu jotain. Ei ole edes yhtä normaalia päivää.

Kun olen vain istunut ikuisuuden mitään näkemättä eteenpäin tuijottaen, huoneen ovi avautuu. Taeyong tulee sisään, mutten jaksa kohdata hänen katsettaan. "Missä Yuta on?" hän kysyy. "Lahjoitti koko huoneen minulle", vastaan. Taeyong kävelee eteeni ja kääntää hellästi pääni niin, että voi katsoa minua silmiin. "Minun ei varmaan olisi pitänyt suuttua sinulle", hän sanoo. Minua ei kiinnosta. "Mutta ymmärrät varmaan, että tuollaisten uutisten jälkeen hermot on helposti kireällä", hän jatkaa. "Minji?" hän kysyy, kun en sano mitään.

"Niin minkä uutisen? Senkö, että mafian pomo alkaa ammuskelemaan julkisissa tiloissa? Sen, että vietin koko juhlan toisen miehen kanssa? Jota sinä et edes tunne?" kysyn ja annan ärtymyksen kuulua äänestäni. "Ainiin, en kertonut. Muistat varmaan Kris  Wun? Sehän sai välitettyä tietoja EXOlle Taeilin kautta", Taeyong kertoo, edelleen  ärsyttävän tyynenä. "Siis mitä?" kysyn. Taeilko olisi työskennellyt EXOlle? "Niin. Wu kirjoitti kirjeitä, jotka Taeil lähetti eteenpäin. Suho antoi kaikki minulle, joten voin näyttää ne vaikka huomenna", Taeyong kertoo.

Pudistan päätäni. En siksi, etten haluaisi nähdä kirjeitä, vaan koska yritän selvittää ajatukseni. "Mikä sinua vaivaa?" päädyn kysymään. "Miten niin?" Taeyong vastaa. "Miksi sinä et vain raivoa minulle, niin kuin tavallisesti? Vaikka en kyllä ihan vielä ymmärrä miksi edes olit minulle vihainen", sanon. Taeyong kohauttaa olkiaan. "Koska minä haluan yrittää parhaani. Koska minä edelleenkin rakastan sinua. En ehkä ole paras siinä, mutta minä yritän", hän vastaa. "Mutta tulin tänne oikeastaan siksi, koska minulla on sinulle jotain."