Rude Boys

- 12 -

Nojaudun taaksepäin. Taeyong hymyilee minulle, ja tällä kertaa se ylettää silmiin asti. Hän silittää päänahkaani sormenpäillään. "En osannut odottaa tuota, Minji", hän sanoo. Painan katseeni, koska en tiedä mitä vastata. "Saat tehdä tuon uudestaan joskus", hän sanoo ja ottaa kätensä pois. Hän kääntyy ja lähtee parvekkeelta. Nyt se, mitä tein, tuntuu kaikkein typerimmältä mahdolliselta. En kai minä oikeasti voinut suudella kidnappaajaani?

Istun maahan ja nojaan parvekkeen aitaan. Mitä nyt? En välttämättä halua kohdata häntä heti uudestaan, mutta minun on pakko. Esitänkö, että tein sen vain, koska hän halusi sitä? Vai esitänkö, että mitään ei edes tapahtunut? Pitääkö minun pyytää anteeksi? En ainakaan voi vain kävellä takaisin huoneeseen ja antaa ymmärtää, että minä todellakin vain halusin suudella häntä. En ehdi päättää, kun Taeyong jo palaa parvekkeelle.

Hän kyykistyy eteeni ja laittaa kädet polvilleni pitääkseen itsensä pystyssä. "Aiotko kuinka kauan mököttää?" hän kysyy. "En minä mökötä", vastaan hänelle. "En vain tiedä mitä äsken tein", sanon. "Minä tiedän", Taeyong sanoo. Hän laskeutuu istumaan eteeni, mutta ei ota käsiään pois. "Teit jotain, mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt", hän sanoo. Katson häntä epäuskoisena. En todellakaan ole ensimmäinen, joka häntä on suudellut. En vain voi olla.

"Naiset, joiden kanssa olen ollut, joita minä olen suudellut ja jotka ovat suudelleet minua", hän aloittaa. "Ne teki sen vain, koska halusivat miellyttää minua ja saada itselleen tyydytystä. Tai joskus ne jopa pitivät minusta, mutta vain ulkonäköni ja rahan takia", hän jatkaa. "Mutta sinä... suutelit vain, koska voit tehdä niin." Katson häntä. Miten hän muka voisi tietää miksi minä häntä suutelin? Toisaalta, eihän hän sitä pyytänyt.

"Sinä et pelkää minua", Taeyong sanoo. Hän kurtistaa kulmiaan kuin olisi vihainen. "Mutta kyllä pitäisi", hän sanoo. "Miten niin en pelkää?" kysyn. "Toissapäivänä olin ihan varma, että tapat mut vielä", sanon. "Ja paskat", hän sanoo. "Jos aikoisin tappaa, en todellakaan veisi sinua sänkyyn", hän sanoo ja hymyilee kiusoittelevasti. Huitaisen hänen kätensä pois ja laitan sitten käteni puuskaan.

"Suutelin sinua vain, koska halusin tietää miten reagoit", sanon hitaasti. Olen vihdoin keksinyt selityksen käyttäytymiselleni. "Välillä olet todella vaarallinen, ja sitten yhtäkkiä epäilyttävän hellä. Yritän edelleen päästä täältä pois, ja se auttaa aika paljon, jos tiedän heikot kohtasi", sanon päättäväisemmin. Toinen vain nauraa. "Ja minä suutelin sinua, koska minua kiinnostaa, mitä sinä haluat", hän sanoo. "Lupaan olla mukana, jos vain haluat jotain", hän vastaa. Minusta tuntuu inhottavasti siltä, että 'jollakin' on joku tietty merkitys.

"Joko mennään nukkumaan?" hän kysyy. "Nukkumaan?" kysyn. Eihän kello ole vielä niin paljon. "Kyllä", Taeyong sanoo. "Tai ainakin sänkyyn odottamaan yötä", hän sanoo ja vinkkaa kömpelösti. Huitaisen häntä kohti, mutta en yletä lyömään. "Sano yksikin hyvä syy, miksi minun pitäisi tulla sinun kanssa sänkyyn", sanon ja siristän silmiäni. Taeyong kallistaa päätään kuin miettisi asiaa. "Että tiedät miten reagoin", hän sanoo hymyillen.

Joka tapauksessa menemme takaisin sisälle. Ulkona alkoi satamaan vettä, joten myös jäähtyi aikalailla. Menen istumaan sohvalle ja Taeyong rojahtaa viereeni, liiankin lähelle. "Tiedätkö mitä kadun kaikkein eniten tällä hetkellä?" kysyn häneltä. Toinen vain katsoo ja odottaa, että vastaan itse. "Sitä, kun seurasin sinua parvekkeelle", sanon ja mulkaisen häntä. Toinen vain laittaa kätensä hartioilleni. 

"Tiedätkö mitä minä kadun?" hän kysyy. "Sitä, kun en ole aiemmin vienyt sinua parvekkeelle", hän sanoo ja kietoo myös toisen kätensä ympärilleni. Hän painaa poskensa olkapäälleni, ja minä yritän olla jännittämättä jokaista lihastani. "Ääh, voitko jo lopettaa?" kysyn turhautuen. "Miksi olet tollainen?" Toinen naurahtaa. "En voi. Ja koska pidin siitä, mitä teit", hän vastaa. "Syytä vain itseäsi", hän jatkaa. "Niin minä syytänkin", sanon.

"Joko on riittävän myöhä?" Taeyong kysyy pian. "Okei, mennään nukkumaan. En voi väittää, että oltaisiin kumpikaan nukuttu viimeyönä kovin hyvin, joten tarvitaan UNTA", sanon ja revin itseni väkisinkin miehen käsistä. "Muista pestä hampaat, tai tupakka syö ne kokonaan", sanon. Taeyong vastaa nauramalla. En tiennyt, että tuo osaisi nauraa niin paljon, mitä hän on tänä iltana nauranut.

Tuijotan murhaavasti peilikuvaani. Mikä sinua oikein vaivaa? kysyn siltä mielessäni. Pesen kasvoni ja lähden kylpyhuoneesta. Taeyong menee sinne jälkeeni. "Käyn suihkussa", hän sanoo ovelta. "Voit mennä jo nukkumaan", hän lisää. Nyökkään. Ehkä nyt vihdoin hän on tullut edes vähän takaisin järkiinsä ja lopettaa kiusaamiseni. Menen sänkyyn ja tunnen, miten väsymys painaa minua. En kuitenkaan saa nukahdettua ennen, kun Taeyong tulee suihkusta.

Hän ripustaa pyyhkeen kuivumaan ja mönkii viereeni. Tunnen hänen hiljaisen tuijotuksensa vaikka en katso häneen. "Minji", hän aloittaa varovasti. "Tykkäätkö sinä minusta?" hän kysyy. Tuijotan kattoa yläpuolellani. "Odota", sanon hänelle. "Yritän keksiä mahdollisimman monta syytä, miksi minun ei pitäisi tykätä, ennen kun vastaan."  Taeyong hymähtää. "Ehkä sinä olet ollut liian kiltti, niin en osaa enää vihata sinua. Ja se hämmentää", sanon vielä.

"Saat tottua siihen", hän sanoo. "Koska jos olet tuollainen sillon, kun minä olen kiltti, niin lupaan olla kiltti loppuelämäni", hän sanoo, ja kuulen hymyn hänen äänessään. "Jos haluat todella olla kiltti", sanon, ja odotan, että toinen äännähtää merkiksi siitä, että on kuullut minut. "Niin päästä minut pois", sanon. Yhtäkkiä katon tilalle ilmestyy Taeyongin naama. "Anteeksi", hän sanoo. "En aio tehdä sitä", hän jatkaa ja menee takaisin makaamaan.

Nousen kyynärpäideni varaan. "Sitten et ole yhtään kiltti", sanon ja käännyn katsomaan häneen. Taeyong vain hymyilee, enkä voi olla ajattelematta, miten suloinen hän on, peittoon kääriytyneenä, tummat, suuret silmät loistaen himmeää valoa. "Kyllä sinun pitäisi tietää, etten aio päästää sinua", hän sanoo. "Niin minä tiedänkin", vastaan. Toinen katsoo minua, kuin ei muka uskoisi.

"Minji, haluisitko suudella minua taas?" hän kysyy. En haluaisi. "En vieläkään ymmärrä, miksi kysyt", sanon hänelle. "Kai tuollainen mies osaisi ottaa sen, mitä haluaa kyselemättäkin." Taeyong pujottaa kätensä niskaani ja vetää minut itseään vasten. Hän suutelee minua varmemmin kuin viimeksi. Aivan kuin tämä olisi kaikki, mitä hän haluaa. Vastaan ensin suudelmaan, mutta sitten tajuan mitä olen tekemässä. Vetäydyn kauemmas. "Voitko jo lopettaa?" kysyn äkäisemmin, kuin oli tarkoitus.

"Minä luulin, että pyysit sitä", hän puolustautuu. "Sinä vain ymmärrät miten itse haluat", sanon hänelle. Taeyong pudistaa päätään. Olen vieläkin hänen yläpuolellaan. Aion perääntyä, kun tunnen yhtäkkiä jotain kovaa ja painavaa selkääni vasten. "Minä vain haluaisin ymmärtää", hän sanoo ja siirtää esineen pois selältäni. "Oikeastaan tämä on tilanne, jota olen odottanut", hän sanoo. "Että näet läheltä, miten vaarallista täällä on." Hän ottaa kätensä selältäni ja näyttää aseen.

"Jos minulla napsahtaa, tämä on aina lähellä", hän kertoo. Tuijotan sitä kauhuissani. "Eihän se ole ladattu?" kysyn varovasti. Toinen pudistelee päätään. "Mutta nyt on", hän sanoo, ja ase naksahtaa sen merkiksi. "Mitä sinä teet?" kysyn ja tunnen palan nousevan kurkkuuni. Kuolenko minä nyt? Huomaan täriseväni. En uskalla liikahtaakaan, tai hän saattaa reagoida ei-toivotulla tavalla. Hätkähdän, kun Taeyong laskee aseen ohimolleen. "Anteeksi tästäkin", hän sanoo. Hän painaa liipaisinta, ja ase laukeaa voimakkaasti pamahtaen.