Rude Boys

- 27 -

Taeyong, samoin kuin kaikki huoneessa olijat kääntävät katseensa vangista minuun. "Vastaa sille. Minäkin olen utelias", Taeyong käskee. Nostan vapaan oikean käteni pöydälle ja jätän vasemman rautoineen syliini. "Niin", sanon ääni hieman väristen, vaikka yritän kuulostaa vakaalta. Nielaisen ja yritän uudestaan. "Sinä oletkin tyhmä. Et usko kun puhun totta, mutta nielit koukkuineen päivineen, kun syötin pelkkää paskaa", sanon. Hendery tirskahtaa ja pyyhkii nenäänsä kuin naamioidakseen flunssaksi.

"Saatanhan minä olla tyhmä", Kris myöntää. "Mutta en tyhmin tästä talosta", hän sanoo virnuillen, kuin olisi tietoinen jostain lähellä piilevästä vaarasta. "Tässä listat kaikista EXO:n mafian jäsenistä. Ja epäillyistä jäsenistä. Ja kaikki mahdollinen tieto niistä", Mark esittelee kansioita Taeyongille niin, ettei Kris kuule. "Selvä, ja sitten herra paskannielijä osaakin varmaan selittää kuka tänne toi poliisit?" Taeyong kysyy ääntään juurikaan korottamatta, mutta se kuitenkin kantaa hyvin huoneen toiseen päähän asti.

Kris väläyttää mielipuolen hymyn. "Te ootte ihan vitun...", mies huutaa nauraen, mutta saa sitten Kunilta sähköiskun, joka saa hänen silmänsä revähtämään auki, ja sitten koko mies lysähtää velttona toisten käsien varaan. Tuijotan häntä järkyttyneenä. Hetken jo kuvittelen hänen menettäneen tajuntansa, mutta sitten näen hänen selkänsä kohoilevan kiivaan hengityksen tahtiin. Taeyong nousee seisomaan ja kävelee rauhallisesti miehen luo. Hän tarttuu tätä hiuksista ja nostaa pään ylös. Miehen silmät pyörivät päässä äskeisestä volttimäärästä.

Taeyong on kaivanut jostain esiin aseen. Sen nimenomaisen, millä minä jo kerran melkein tapoin itseni. Hän osoittaa sillä miestä, joka näyttää pelokkaalta. "Me ollaan kyllä ihan vitun sitä ja ihan vitun tätä, mutta sinun pitäisi ymmärtää miten minulle puhutaan", Taeyong sanoo. Johnny tarttuu miehen päästä pitäen tämän paikoillaan kun Taeyong työntää aseen piipun Krisin suuhun. "Nuole sitä!" hän huutaa. Pöydässä olevat miehet nauravat ja huutelevat pilkkahuutoja. Haluaisin kääntyä muualle, mutta katseeni on kuin naulittuna pöydän toisen pään tapahtumiin.

"Tiedätkö, koska sinä et osaa kuin nauraa, niin minulla ei taida olla tarvetta sinulle", Taeyong sanoo, ja Kris yrittää pudistella päätään silmät kierossa hänen katsoessaan kauhuissaan asetta. Kuuluu pamaus, kun ase laukeaa miehen suussa. Tämä hätkähtää ja alkaa rimpuilemaan, mutta vaikuttaa muuten päällisin puolin olevan kunnossa. "Sinä taidat oikeasti pelätä?" Taeyong kysyy. Kris ei kuitenkaan ollut ainut, mihin valelaukaus meni täydestä. Vaikka muistan aseen, odotan silti silmät selällään milloin kuoleman partaalle kidutettu mies kupsahtaa. "Winwinin kädet pystyy mihin vaan. Tuo ase on hieman epäkäytännöllinen tuollaisena, mutta hyvä pelottelija", Xiaojun sanoo ylpeän kuuloisena.

Taeyong työntää aseen syvemmälle toisen kurkkuun, ja irvistyksestä päätellen se tekee kipeää. "En jaksa enää kovin kauan katsella naamaasi, joten päästän sinut vähällä", Taeyong sanoo. "Sinun pitäisi olla kiitollinen", hän jatkaa ja laukaisee aseen uudelleen. Miehen silmät kääntyvät nurin, kun hänen takaraivonsa räjähtää. Miehen suusta valuu verivana, kun Taeyong vetää aseensa takaisin. Hän pyyhkii siitä enimmät veret kuolleen miehen paitaan ja antaa sitten käskyn viedä hänet pois.

Taeyong ei näytä siltä, kuin olisi juuri tappanut ihmisen. Vain siltä, kun olisi saanut häädettyä kauan häntä vaivanneen häirikön. Minä taas luulin, ettei mikään enää tuntuisi missään. Sen sijaan tuijotan pöytää nähden siinä uudelleen ja uudelleen Krisin kuoleman. Xiaojun laittaa kätensä olkapäälleni, mutta tuskin huomaan hänen lohdutustaan. Pienen pieni ääni päässäni kyseenalaistaa hänen toimintansa. Eihän hän ole millään tapaa oikea ihminen tuohon hommaan.

Taeyong ohjeistaa kullekin mafian jäsenelle seuraavat tehtävät ja jää lopulta kahden minun kanssani. "Ilmeisesti sinä pidit lupauksesi", hän sanoo minulle. "Minkä lupauksen", kysyn katsomatta häneen. "Tutustuit Xiaojunin kanssa", hän sanoo. Nyökkään. "Ja vaihdoin mielipidettä", aloitan ja Taeyong äännähtää tyytyväisenä. "Koska nykyään sinä olet vielä paljon Xiaojunia kamalampi", sanon. "Ei. Minä en ole muuttunut miksikään, eikä ole Xiaojunkaan. Sinä vain olit hidas, ja ymmärrät vasta nyt mikä minä olen", Taeyong väittää.

"Nouse ylös", hän sanoo ja nousee itse. "Vien sinut huoneeseen." Tuijotan ilmeettömänä pöytää ja olen kuin en kuulisikaan. "Nouse", Taeyong käskee uudestaan. Kun en liikahdakaan, Taeyong kumartuu viereeni. Hän laskee kätensä poskelleni. "Mennäänkö?" hän kysyy, mutta minun huuleni vääntyvät inhosta alaspäin. "Pese edes kätesi ennen kun kosket minuun. En halua tuota verta minun naamaan", sanon. "Ai sinäkö pelkäät verta?" Taeyong kysyy. En, vaan minä en halua tuota veristä murhaajaa lähelleni. "En", vastaan. Taeyong vain kiusatakseen silittää hiuksiani.

Joku avaa huoneen oven ja kävelee luoksemme. En nosta katsetta pöydästä katsoakseni tulijaa. "Hyung (=isoveli), Winwin ja Yangyang löysi jotain. Ajattelin, että haluaisit varmaan tulla katsomaan", tuntemani ääni sanoo. "Etkö voi vain sanoa pomo?" Taeyong kysyy äkäisesti. "Ethän sinä ole vain pomo", toinen vastaa ja lähtee lupaa odottamatta. Mikä muu suhde noilla kahdella on? Ovatko he sukua tai jotain? "Ähh, tule nyt sieltä", Taeyong sanoo ja repii minut kainaloista seisomaan.

Taeyong vie minut huoneeseensa ja lukitsee oven lähtiessään. Minua ahdistaa. En tiedä miten pystyin pitämään tuosta miehestä viimeksi yhtään. Nyt hän on osoittautunut sellaiseksi mieheksi, mitä alun perin odotinkin. Vaarallinen ja ajattelee vain omaa etuaan. Tappaa huvin vuoksi ja käyttää viattomia seksuaalisesti hyväkseen. Minä haluaisin itkeä. Se auttaisi. Se veisi osan tukahduttavasta tunteesta sisälläni mennessään, mutta minä en pysty. Minä vain näen pelokkaan miehen Taeyongin käsissä, ja sitten tämän silmät pyörähtävät ja mies on kuollut. Se jättää sisälleni tyhjyyden, ja vain ahdistus ja pelko täyttävät kadonneiden tunteideni paikat.

Kuluu aikaa ennen kuin Taeyong tulee takaisin. Hän näyttää tyyneltä. Ilmeisesti se mitä Winwin ja Yangyang löysivät oli hyödyllistä. Minä seison edelleen keskellä lattiaa, siinä mihin Taeyong minut jätti. "Mitä sinun ja Jaeminin välillä on?" kysyn. Taeyong tulee seisomaan taakseni lähes kiinni selkääni. "Miksi se sinua kiinnostaa?" hän kysyy kurkistaen olkani yli. "Se sanoi sinua Hyungiksi", sanon. "Se ei ehkä kuulu sinulle, sitä paitsi luulisi, ettei sinua myöskään kiinnosta", Taeyong sanoo ja kiertää eteeni.

"Ei minua kiinnostakaan", sanon. "Et vain tainnut pitää siitä", jatkan. Taeyong ottaa pääni käsiensä väliin ja hymyilee. "Härnäätkö sinä minua?" hän kysyy huvittuneen näköisenä. "Et taida olla vielä saanut tarpeeksi minusta", hän jatkaa. Hän kuitenkin jättää minut ja menee viimein pesemään käsiään. Hän myös heittää verisen paitansa pyykkikoriin ja avaa parvekkeen oven päästäen lämpimän ilmavirran huoneeseen. Sitten hän istuu pöydän ääreen ja avaa läppärinsä.

Menen huoneen nurkkaan lattialle istumaan. Minulla ei ole parempaakaan tekemistä, joten katselen, kun Taeyong liu'uttaa sormeaan puolitäyden viinilasin reunaa pitkin keskittyessään kirjoittamisen välissä pohtimaan jotain. Päädyn tuijottamaan hänen tatuointejaan ja niiden merkitystä. Pyöreä 'Rude Boys' tatuointi hänen olkapäässään saattaa olla vain osa hänen elämäntapaansa, mutta pieni punainen lohikäärme todennäköisesti viittaa hänen isäänsä. Hänen kyljessään on kirjoitusta, josta en saa selvää. 

Nostan vähän ajan päästä katseeni ja huomaan Taeyongin lopettaneen työskentelyn. Sen sijaan hän katsoo minua, minun taas katsoessani hänen paljasta yläkroppaansa. Hän katsoo minua melkein surullisesti, mikä yllättää minut, mutta kun katseemme kohtaavat, hän naurahtaa. Käännän katseeni lattiaan, mutta ehdin huomata Taeyongin painavan läppärin kannen alas. Hän nousee pöydästä ja lähtee kävelemään kohti minua.