Rude Boys

- 36 -

"Tyyppi on vihdoin tajuissaan", sanoo mies, kun avaan ensimmäisen kerran silmäni. Olen pienessä huoneessa, jossa on vanha pöytä ja pinottain varmaan jo unohdettua tavaraa. Ilmeisesti jonkin sortin varasto. "Haenko Xiuminin?" Chanyeol kysyy. "Mitä sinä sitä minulta kysyt? Sinua on neuvottu niin kuin on neuvottu, enkä minä anna uusia ohjeita", lyhyempi tiuskii. "Älä jaksa aina valittaa", toinen sanoo ja menee pois. Pian hän palaa hieman hullua tiedemiestä muistuttavan tyypin kanssa takaisin.

"Kyllä sitä aika hiton monta kertaa piti yrittää, ennen ku onnistuitte", mies sanoo tympääntyneen kuuloisesti. "Joo, mutta tämä on aikas mielenkiintoinen kaveri", Chanyeol sanoo. "Ha?" Xiumin vastaa. "Sietää ollaki, ku nuin kauan tuhlasitte", hän jatkaa mulkoiltuaan minua hetken. "Minulla on sinulle sitten hieman juttua", hän sanoo vielä, laskee kätensä takaraivolleni ja lähtee taluttamaan minua hiuksista. "Ja tämmöstä minä jututan ihan mielellään."

Minut viedään tyhjään huoneeseen, jonka keskellä on tukevan oloinen tuoli, jonka edessä roikkuu katosta kamera. Tuolia vastapäätä on pieni pöytä, jonka ääressä on kaksi työtuolia. Minut viedään yksittäiselle tuolille ja kiinnitetään siihen käsistä ja jaloista. "Sinä saat istua siinä nyt hetken", Xiumin sanoo ja istuutuu itse pöydän ääreen. Hän selaa paperinipun nopeasti läpi ja kohdistaa sitten silmänsä minuun.

"Minua kiinnostaisi tietää, kuka sinä olet?" Xiumin sanoo. "Jos minä olisin sinä, minua ei kyllä kiinnostaisi paskaakaan", vastaan. Tämä on jo kolmas kerta, kuin joku mafia kaappaa minut. Alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. "Varo miten vastaat", Xiumin sanoo ja kävelee tuolini taakse. Hän napsauttaa jotain, ja joku tuolin alla alkaa tärisemään hieman. "Et taida olla mikään helppo tapaus?" hän kysyy istuttuaan takaisin tuoliinsa. "Et taida olla ainut, joka on sitä mieltä", sanon. Juuri, kun olen sulkenut suuni, molempiin käsiini iskeytyy sähkövirtaa.

"Ahh", ähkäisen yrittäessäni vetää käsiä pois. Siteet ovat liian tiukalla, mutta ei se enää hyödyttäisi. Kyseessä oli ollut vain ennen kokemattoman kova sähköisku. "Ja nyt sinä et enää puhu tyhmiä", Xiumin sanoo. "Osaat ilmeisesti käyttää asetta, joten et ole mikään lelu. Et kuitenkaan ole myöskään kauhean luotettu, jos et saa kantaa asetta mukanasi. Ja jopa varastat kavereiltasi", hän jatkaa. En voi muuta kuin nauraa sille, miten väärässä hän on. En osaa käyttää asetta, ja nimenomaan olen vain lelu, jolla Taeyong leikkii mielensä mukaan. Eikä minun aseettomuudessa taatusti ole kyse luottamuksesta.

Nauruni katkeaa uuteen sähköiskuun. "Opettele käyttäytymään, jos et halua lisää voltteja", Xiumin sanoo jo hieman äkäisen näköisenä. "Miksi tulit tänne mafian kanssa?" hän kysyy tällä kertaa suoraan. "Minut määrättiin", sanon. Vaikka en ihan hirvittävästi Taeyongia arvosta, hänen mafiassaan on ihmisiä, joita arvostan. En aio paljastaa kaikkea näille kusipäille, jotka jo valmiiksi käyttäytyvät minua kohtaan, kuin olisin heidän vihollisensa.

"Dragonin pomoko sinut määräsi?" Xiumin kysyy. Nyökkään. Haluaisin väittää vastaan, mutta mitä kiltimmin olen, sitä vähemmän sattuu, ja mitä vähemmän puhun, sitä vähemmän paljastan. "Kauanko sinä olet ollut heidän kanssaan?" Xiumin kysyy. "En muista", vastaan. Xiumin painaa nappia, ja sähkövirta kiertää taas hetken ihollani. Se saa kylmän hien valumaan niskaani pitkin. "Nyt olis parempi muistaa", toinen varoittaa. "Aika kauan", vastaan hätäpäissäni.

Helpotuksekseni se riittää miehelle, vaikken ole varma pitääkö se paikkaansa. Riippuu vähän, mikä on kauan. "Mafiasi ei taida luottaa sinuun", Xiumin sanoo. "Miksi?" Yritän keksiä jotakin järkevää sanottavaa, mutten ole riittävän nopea. Tällä kertaa isku kestää useamman sekunnin. "K-koska olen epäluotettava", huohotan, kun pystyn taas puhumaan. "Miksi? Mitä sinä sitten teet?" Xiumin kysyy vihaisesti. Häntä näyttää turhauttavan, miten vähän minusta saa irti, ja se on pelottavaa.

"Koska minä lähdin pois. En halunnut olla siellä", vastaan. Xiumin laskee sormensa valmiiksi, jotta voisi antaa minulle lisää sähköä. "Mitä sinulle sitten tehtiin?" hän kysyy. Minulle tehtiin vähän sitä sun tätä, mutta pahin oli vasta, kun minut haettiin takaisin. Tuolle miehelle en aio kuitenkaan antaa sitä iloa, että kertoisin niistä. Loppujen lopuksi, kun vertailee tätä kidutusta siihen, mitä Taeyong on tehnyt... Sähkö ei ole mitään. Pudistan päätäni ja päästän sitten vertahyytävän kirkaisun, kun tunnen kohonneet volttimäärät syöksyvän kehooni.

"Miulla ei kuule vittu ole aikaa koko päivää sinulle tuhlattavaksi! Kuuntelen pikkasen mielummin puhetta kuin tuota rääyntää", Xiumin sanoo äkäisenä. Ovi avautuu takanani ennen, kun hän ehtii jatkaa. "Huudatatko sinä taas naisia?" vieras ääni kysyy. "Suho käski sinut huoneeseensa", ääni jatkaa ja kävelee sitten eteeni. "Minä jatkan tästä." En tiedä kuka Suho on, mutta olen hänelle kiitollinen. Uusi tyyppi näyttää paljon mukavammalta. Xiumin nousee tuolistaan, ja mies asettuu hänen tilalleen.

"Baekhyun ja Chanyeolko sinut tänne toi?" mies kysyy, aivan kuin tuntisin heidät. "Jos sen lyhyemmän nimi on Baekhyun niin sitten joo", vastaan. Toinen ei nosta katsettaan Xiuminin muistiinpanoista nyökätessään minulle. "Kiva juttu. Minä olen Kai. Ja sinä olet..?" hän jatkaa. "Min..." alotan, mutta tajuan sitten hänen taktiikkansa. Jos hän kertoo ensin itsestään, minä avaudun helpommin. "Min?" Kai kysyy. "Sinun sukunimi?" hän ehdottaa. Nyökkään.

"Se varmaan riittää alkuun. Haluatko sitten selittää, mitä te oikein puuhasitte satamassa?" Kai kysyy ja pyörittelee kynää sormillaan. "En", sanon. "Miksi?" toinen kysyy. "Koska se ei kuulu sinulle", sanon. Enkä minä itsekään tiedä. "Mitä te teitte siellä?" Kai toistaa hitaammin. Pudistan päätäni. Tuntuu, kuin joku olisi sytyttänyt minut tuleen. Hengitykseni salpautuu, eikä kurkustani pääse kuin tuskin kuuluva inahdus. Olin arvioinut tämän tyypin vaarallisuusasteen väärin.

"Näin Xiumininkin pitäisi hoitaa asioita, jos aikoo saada jotain aikaan", Kai sanoo, kun tuskallinen sähkövirta katkeaa. "Älä laita minua kysymään kolmatta kertaa" , hän varoittaa. "M-m-minä en t-tiedä", änkytän. "Minut vain k-käskettiin mukaan", kiirehdin jatkamaan. "Mitä sinä teit siellä?" Kai kysyy. "S-seurasin Xiaojunia," vastaan. "Xiaojunia?" hän toistaa. "Sinulla on sellainen kaveri siellä." Puhuin liikaa. En olisi halunnut ilmiantaa edes häntä.

"Ketäs muita siellä oli? Ja mitenkä monta?" Kai kysyy. "Odota", sanon. Käyn nopeasti päässäni läpi mukana olleet ja muistan, että Lucasta ja Teniä ei kannata laskea mukaan. "Vain minä ja Xiaojun ja kolme muuta", sanon. "Kolme muuta?" Kai kysyy. "Nekö kaksi, jota piilotteli poliiseilta?" hän jatkaa. "Ei kukaan piilotellut poliiseilta", minä sanon. "Ollaan piilossa", muistan Lucaksen sanoneen viimeisenä ennen kun meidän käskettiin häipyä. "Ja muut liikku yksin", sanon. "Paitsi kaksi oli autossa odottamassa", kerron.

Toivon, että Lucas ja Ten olisivat päässeet vapaiksi. Ei heistä kumpikaan ole tehnyt mitään pahaa, ainakaan minun tietääkseni. Kai kuitenkin huomaa virheen. "Te kaksi ja kolme muuta? Jos kaksi oli autolla ja muut liikku yksin, puhuisitko muka siitä kolmannesta monena? Taidat kuule kusettaa", Kai sanoo ja kirjoittaa jotain ylös. "Ne kaksi taisivat olla teidän kavereita." Pudistan päätäni. "Mitkä kaksi?" kysyn. "Se, että yrität kieltää asian todistaa vain sinua vastaan. Olisi ollut sinulle vain eduksi, jos luulisin ulkopuolisia teidän mafian jäseniksi", Kai sanoo.

"Mutta tiedätkö mitä Minji? Pitäisikö lopettaa leikki ja olla vaihteeksi tosissaan", Kai sanoo venytellen. Mistä hän yhtäkkiä tietää nimeni? Enkö ole turvassa enää missään? Tuntuu, kuin minulta vedettäisiin tuoli alta ja tippuisin kuiluun odottaen tappavaa törmäystä maahan. Paitsi että istun yhä köytettynä sähkötuoliin. "Taisit pitää meitä tyhminä, vai?" Kai sanoo toista kulmaansa kohottaen. "Me tiedetään susta sitä sun tätä, kiitos Kris Wun."