Rude Boys

- 42 -

Musta bemari punaisine korostuksineen kiitää kohti Seoulin keskustaa minä ja Yangyang kyydissään. Emme ole puhuneet paljoa, mutta Yangyang tuntuu olevan jopa poikkeuksellisen hyvällä tuulella. "Kohta päästään pitämään hauskaa", hän sanoo kääntyessään pois isolta tieltä. Hän parkkeeraa auton Times Squaren, yhden Seoulin suurimmista ostoskeskuksista, pihaan.

"Mitä me ostetaan?" kysyn, mutta Yangyang vain hoputtaa minut ulos autosta. "Sittenhän sinä näet", hän sanoo. Kierrämme liikkeen toisensa jälkeen. Ensin käyn väärjäyttämässä hiukseni hopeisiksi, joka hoituu nopeasti jo blondattujen hiusteni ansiosta. Sitten käymme ostamassa upean mustan iltapuvun ja asuun sopivat juhlakengät, sekä tarpeelliset meikit. Valmistaudun illan juhliin.

Palaamme takaisin kotiin, ja EXO on jo lähtenyt. "Sinulla on puolitoista tuntia aikaa valmistautua", Taeyong sanoo, kun pääsen sisälle. Sitten hän ojentaa kätensä ja koskettaa hiuksiani. "Näyttää hyvältä, jätä ne auki", hän sanoo. Nyökkään. Tiedän juhlan teeman. Se on aika ilmiselvä, kun miettii kahden mafian yhteistyön juhlimista: tumma ja vaarallinen. Mutta minusta on ilmeisesti tarkoitus tulla juhlien keskipiste, kun katsoo pukua, johon aion sonnustautua.

En ole ikinä ollut kummoinen taiteilija, kun puhutaan meikkaamisesta, mutta saan aikaan kiitettävää jälkeä. Taeyong kurkistaa kylpyhuoneen ovelta ja äännähtää tyytyväisenä. "Ei tule kukaan uskomaan silmiään, kun näkee sinut tänäiltana", hän sanoo. "Sinä oikeasti teet parhaasi. Minua vain kiinnostaisi tietää, miksi?"

Katson häneen. En ole itsekään aivan varma, mutta tiedän mitä sanoa. "Minun kohtalo on sinun varassa. Pitää varmaan hyväksyä se, kohtelitpa sitten minua hyvin tai huonosti. Ennen siinä olisi ollut kyseessä vain minun henki, mutta en aio uhrata omaa lastani leikkimällä tulella. En, vaikka se on myös sinun. Ja vaikka se ei varmasti kovin kummoinen vielä ole, siitä voi isona tulla jotain", sanon.

Nousen seisomaan. "Mutta minä myös tiedän, niin kuin olen aina sanonut, että sinä et ole paha mies. Sinä et halua satuttaa muita, vaikka esitätkin pahista. Ja kamalia asioita sinä olet tehnyt, mutta et haluaisi myöntää sitä. Koska sinä pelkäät olla ihminen. Mutta tiedätkö mitä? Nyt sinä käyttäydyt ja olet kuin ihminen, ja minä arvostan sitä. Siksi minä yritän tehdä parhaani, jotta sinäkin voisit tehdä oman parhaasi", jatkan.

Taeyong sulkee silmänsä. Hän tietää mistä puhun. Hän tietää, että olen seurannut hänen elämäänsä ja käytöstä erilaisissa tilanteissa, sitten kehittänyt teorian ja lopulta oppinut, miten hän toimii. "Sinä olet nähnyt vaivaa suunnitellessasi tuota puhetta", hän lopulta vastaa. "Enkä voi sanoa, että olisit väärässä. Mutta minä lupaan tehdä parhaani. En aio enää satuttaa sinua", hän jatkaa.

Nyökkään. Se riittää minulle tähän asti, mutta en ehkä koskaan voi antaa hänelle täysin anteeksi. Hän on tehnyt minulle asioita, joihin anteeksipyyntö ei auta. Se ei paranna haavoja, eikä poista muistoja. En myöskään koskaan voi täysin luottaa häneen. Mutta hän lupasi yrittää parhaansa. Uskallan toivoa, että hän nyt kerrankin pitäisi lupauksensa.

"Tarvitset varmaan apua mekon kanssa?" Taeyong kysyy. Nyökkään. En saa vetoketjua selästä itse kiinni. Hän auttaa mekon päälleni ja vaihtaa sitten itselleen puvun. "Nauti juhlista", hän sanoo. "Vaikka seura ei olisi mieleinen, haluan, että sinä yrität edes viihtyä", hän jatkaa. "Minä yritän", sanon. Ja se, pidänkö seurasta vai en, on kiinni vain asenteestani.

Lähdemme upeana kulkueena ulkopuoliselta vuokrattua juhlatilaa kohti. Johnny ajaa viimeistä autoa, jossa minä istun yksin takapenkillä. Koko matkan välillämme vallitsee kiusallinen hiljaisuus. Emme oikeastaan tunne kumpikaan toisiamme, joten meillä ei ole mitään sanottavaa. Yritän olla välittämättä tunnelmasta, vaan yritän virittäytyä juhlatunnelmaan. Aion Taeyongin ohjeiden mukaan ottaa kaiken ilon irti, vaikka se olisi elämäni viimeinen kerta.

Perillä Johnny avaa minulle oven ja saattaa minut ovelle. "Nauti juhlista", hän toivottaa, ennen kuin päästää minut sisälle. Katson häntä arvioivasti, mutta hän näyttää vilpittömältä. Nyökkään ja astun sisälle. Aulassa häärii enimmäkseen tarjoilijoita ja muuta paikan henkilökuntaa, jotka tervehtivät minua kohteliaalla kumarruksella. Oikeastaan, kun ajattelee, minulla saattaa tulla hauskaa.

Pian edessäni avautuu sali täynnä pukuihin sonnustautuneita miehiä. Aulasta johtavat leveät portaat puoli kerrosta alaspäin juhlatilaan. "Mene vain alas. Taeyong odottaa", Johnny sanoo tullessaan viereeni. "Luuletko, että olen täällä vain Taeyongia viihdyttämässä?" kysyn. Johnny ei vastaa mitään, joten laskeudun varovasti portaat alas. 

Taeyong ilmestyy väkijoukosta luokseni. "Kohta juodaan maljat", hän sanoo. "Kaikki on tähän asti mennyt hyvin", hän jatkaa. Hän vaikuttaa olevan hyvällä päällä,  kuten varmaan on syytäkin. "Luotatko sinä niihin tällä kertaa?" kysyn. Muistan, miten hermona Taeyong oli, kun sai kuulla EXOn pettäneen hänet. On outoa, että hän on jo näin luottavaisin mielin. "Tänäänhän se nähdään", hän vastaa ja vinkkaa.

Suho kävelee rennon näköisesti Taeyongin viereen. "Sinullapas on nätti heila", hän sanoo. "Varmaan tunnetkin jo minut, mutta tuntuisi epäkohteliaalta jättää esittäytymättä. Olen Suho, EXOn johtaja", hän sanoo minulle. "Ja minä olen Minji, viimeinen henkilö, jota sinun kannattaisi lähteä kidnappaamaan", vastaan silmiäni siristellen. "Äläs nyt. Ilman sitä, tuskin oltaisiin nyt tässä tilanteessa", Taeyong sanoo. 

"Varmaan olisi parempi, jos ensin minä osoitan luotettavuuteni, ja sitten vasta kilistellään", Suho ehdottaa, ja Taeyong on samaa mieltä. "Pärjäätkö sinä hetken yksin, jos käyn Suhon kanssa?" hän kysyy. "Miten niin yksin? On täällä ainakin kolmekymmentä miestä, joista varmasti löytyy seuraa", vastaan. Jostain syystä Taeyong näyttää yhtäkkiä haluttomalta lähteä. Hymyilen hänelle. "Käskit nauttia, ja niin aionkin, joten menepäs häiritsemästä", härnään. Suho vilkaisee minua huvittuneesti ennen kuin kääntyy ja häipyy vähemmän huvittunut Taeyong perässään.

Ei kestä kauaa, kun Kai löytää minut käsiinsä. "Täällä sinä vain olet, eikä kukaan vahdi", hän sanoo. "Sinä tarvitsisit vahtia enemmän kuin minä", vastaan. Oikeastaan minua ei haittaa yhtään jutella hänen kanssaan. Ainakaan hän ei ole yhtä vastenmielinen kuin Suho. Kai napsauttaa kieltään. "Niimpä niin. Viimeksi minä annoin sinulle sähköä, ei sitä ikinä tiedä mitä tällä kertaa tulee", hän sanoo. "Mennään istumaan", hän lisää ja hinaa minut seinän viereen penkille.

"Hieno mekko", Kai sanoo. "Tsh. Yritätkö small talkia? Ei ole minun juttu", vastaan. "En yritä mitään. Se on oikeasti hieno. Ja varmaan mukava. Ei ala väenpaljous ahdistamaan, kun kaula-aukko ei ole liian pieni", Kai sanoo äänessään leikkisä sävy. "Taidat olla asiantuntija", lähden leikkiin mukaan. "Voi kuule. Löytyy minulta asiantuntijuutta vaikka mihin", Kai sanoo ja virnistää. "Oletko vähän liian itsevarma?" kysyn. Tiedän että provosoin häntä, mutta entä sitten? Tällä kertaa hän ei ainakaan satuta minua.

"Haluatko todisteen?" Kai kysyy. "Todisteen?" toistan. "Et vaikuta vakuuttuneelta", Kai jatkaa. Naurahdan. "Pitäisikö minun olla vakuuttunut jostain, mitä olet minulle sanonut?" kysyn. Näen pilkettä toisen silmäkulmassa ennen kuin hän vastaa. "Niin. Eipä ne sanat paljoa miestä tee", hän sanoo huokaisten. "Mutta voin näyttää sinulle jotain", hän jatkaa. Kallistan päätäni. Sitten annan Kain johdattaa minut lähimmästä ovesta valaisemattomaan käytävään.