Rude Boys

- 43 -

Pääsemme takapihan puoleiselle terassille. "Olet käynyt täällä ennenkin", totean, ja Kai nyökkää. "Sellaista se on, kun pyörii paremmissa piireissä", hän sanoo. Hymyilen ja kallistan pääni taakse. Hengitän hetken silmät kiinni yötä kohti jäähtyvää ilmaa. Säpsähdän, kun huomaan Kain ilmestyneen viereeni. "Oliko sisällä sittenkin hiukkasen liian ahdasta?" hän kysyy matalalla äänellä. Pudistan päätäni. "Siitä on vain hetki, kun olen seissyt ulkona vain nauttimassa ilmasta", sanon.

"Onko ollut kiireistä?" Kai kysyy. "Ai onko? Siitä lähtien kuin eräät poliisit päättivät toisen kerran hyökätä viattomien taloon, en ole ehtinyt kertaakaan olla paikallani", sanon. "Mitä sinä sitten olet tehnyt?" Kai kysyy ja kaivaa tupakan taskustaan. "Jos alat polttamaan, minä lähden sisälle", sanon ja toinen tunkee tupakan takaisin taskuunsa. "Olet ilmeisesti tottelevaisempi kuin Taeyong", härnään ja toinen lyö minua hellästi käsivarteen.

"Mutta niin. Mitä minä olen tehnyt? Käynyt moottoripyöräajelulla Jaeminin kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin, sitten tavannut ystävääni, melkein kuollut, sitten lähtenyt Incheoniin suoraan sairaalasängystä, melkein ampunut kavereitasi, sitten minut kidnapattiin ja niin edelleen. Helppoa tämä elämä. En ymmärrä miksi Taeyong ei alkanut vaikka puutarhuriksi. Tai sinä?" sanon. "No on kyllä ollut yhtä sun toista", Kai sanoo. "Mutta miksi sinä kokoajan vertaat minua pomoosi?" hän lisää närkästyneenä.

"Taeyong ei ole minun pomoni. Miksi ihmisten on niin vaikea ymmärtää se? Hyvä, kun Jaemin ei enää jankuta siitä, mutta nyt sinä? Minulle Taeyong on vain mies", sanon. Kai naurahtaa. "Niin. Sinulle hän on mies, onko se minulle sitten sinun mies?" hän kysyy. En kyllä tarkoittanut sitä niin, mutta niin se varmaan loppujen lopuksi on. Tai ainakin meille on tulossa lapsi, mutta sitä en aio hänelle kertoa. Tyydyn kohauttamaan hartioitani, jotta vältyn vastaamasta.

"Tiedätkös, minua kiinnostaisi yksi juttu", Kai sanoo. Katson häntä kysyvästi. "Miksi sinä lähdit minun kanssa kahdestaan?" hän kysyy. Kohautan olkiani. "Sinä et ole pahempaa seuraa", vastaan. "Oikeastaan minä melkein pidin sinusta Incheonissa", lisään. Kai näyttää yllättyneeltä. "Sinulla on päässä vikaa. Miten sinä pidät jostakin, joka satuttaa sinua?" hän kysyy. Kohautan taas olkiani. "Sanoin että melkein. Olisin varmaan oikeasti pitänyt, jos et olisi yrittänyt grillata minua", sanon.

Kai nauraa lämmintä, hyväntahtoista naurua. Hän ei ole paha. Ei yhtään. Ehkä hieman ilkikurinen, muttei välttämättä huonolla tavalla. "Miksi sinä halusti ottaa minut mukaan tänne? Eikö sinulla ole EXOssa kavereita?" kysyn. Kai virnistää. "On minulla, mutta ne kaikki on miehiä", hän sanoo. "Onko siinä sitten jotain vikaa?" kysyn ja toinen kohauttaa olkiaan. "Olisi varmaan sinustakin eri asia olla vaihteeksi naisten kanssa", Kai sanoo. Nyökytän. "Totta. Pitää varmaan lähteä etsimään jotain muuta, kuin miesseuraa", sanon.

Käännyn muka lähteäkseni, mutta huomaankin Chanyeolin, Xiuminin ja Sehunin astuvan avonaisesta ovesta terassille. "Joko sinä olet lähdössä?" Xiumin kysyy ja virnistää. "Joo voidaan tehdä vaikka vaihto", vastaan. Yhtäkkiä minua ei huvittaisi olla täällä, piilossa Taeyongin ja hänen alaistensa katseilta, vieraiden miesten ympäröimänä. "Meillä on ensin vähän asiaa", Chanyeol sanoo.

Otan askeleen taaksepäin. "Kuulemma pomo oli alkuun sinun ja sinun pomosi luona", Xiumin aloittaa. "Ei Taeyong ole minun pomo", vastaan. "Mutta sinä olit niiden kahden kanssa!" Chanyeol ärähtää turhautuneena. Nyökkään. "Minne ne meni? Ne on ollut jossain piilossa siitä lähtien. Mitä se on tehnyt pomolle? Sinä varmasti tiedät, jos se on suunnitellut jotain", Sehun syyttää, mutta minä pudistelen päätäni. "Taeyong ei ole varmasti tehnyt Suholle yhtään mitään", vastaan.

"Sitten jotain on sattunut", Kai sanoo väliin. "Jos kumpaakaan pomoa ei ole näkynyt koko juhlien aikana, niin jutut ei takuulla ole mennyt suunnitelmien mukaan", hän jatkaa. Olen samaa mieltä. Yhtäkkiä tajuan olevani huolissani. Olen kuitenkin ollut Kain kanssa terassilla jo niin kauan, että minulle alkaa tulla pikkuhiljaa hieman kylmä mekon kanssa. Jos Suho on vieläkin kertomassa juttuaan, siitä saisi kirjoitettua romaanin. 

On ehkä hieman ironista, että juoksemme kaikki yhdessä etsimässä mafioiden pomoja, vaikka olemmekin huolestuneita eri ihmisestä. Minua oikeasti pelottaa, että Suho on tehnyt Taeyongille jotain, ja toiset taas tuntuvat pelkäävän toisin päin. Että Taeyong olisi satuttanut Suhoa. Olemme kuitenkin tietyllä tapaa samassa tilanteessa. Matkalla pelastamaan omia ihmisiämme.

Yhtäkkiä Jaemin ja Jeno pysäyttävät minut. "Minne te olette matkalla?" Jeno kysyy. Ihan kuin hänelle kuuluisivat minun menoni. "Ja se ei ole millään tapaa sinun asia", vastaan ja meinaan jatkaa matkaa. "Minji, meidän pomo on kadonnut", Jaemin jatkaa yrittäen estää minua jatkamasta. "No oh shit! Minneköhän minä olen menossa? Luuletko, että se löytyy seisoskelemalla. Minä näin mihin päin Taeyong ja Suho meni, joten oletan, että ne myös löytyy sieltä", sanon.

Jaemin vilkaisee Jenoa. Molemmat ovat yhtäkkiä hieman nolon näköisiä. En tiedä, mikä juttu heillä on nyt menossa, mutta en jää miettimään sitä nyt. On tärkeämpää varmistaa, että pomoilla on kaikki hyvin. Olen jo jatkamassa matkaa, kun yhtäkkiä lähellä olevan nurkan takaa kuuluu aseen laukaus. Ensin kaikki tuntuu pysähtyvän, mutta sitten alkaa kaaos.