Rude Boys

- 35 -

Lucas ja Ten jäivät kiinni. Winwin hälyttää Henderyn takaisin autolle, jossa tunnelma on muuttunut kireäksi. "Ollaan piilossa", Lucas sanoi, mutta emme ehtineet kuulla mitä siihen vastattiin. Hänellä on paras olla hyvä tarina kerrottavaksi, jos aikoo päästä vielä takaisin. "Tyypit on vielä ainakin samassa paikassa, mutta pitää varautua siihen, että EXO vie ve jonnekin", Yanyang sanoo. Hän näyttää tyyneltä, mutta huomaan pinnan alla kuplivan stressin.

"Häipykää", kuuluu yhtäkkiä Lucaksen ääni, mutta sitten yhteys heihin katkeaa taas. Xiaojun hyppää nopeasti ratin taakse ja käynnistää auton. "Missä Hendery?" kysyn. "Se pitää odottaa!" Winwin sanoo. Xiaojun on kahden vaiheilla. "Jos me voidaan pelastaa Lucas ja Ten sillä, että häivytään nyt, me ei voida odottaa", hän sanoo. Tähyilemme kaikki rakennusten väliin. Winwin tuijottaa karttaa, jossa pieni välkkyvä piste lähestyy olinpaikkaamme. Liian hitaasti. "Hendey koeta nyt ehtiä!" Yangyang sanoo radioon. "Muuten jäät tänne, sait varmaan itekki Lucaksen viestin."

Xiaojun lähtee ajamaan sinne suuntaan, josta Henderyn pitäisi tulla. "Onko tämä nyt ihan järkevää?" Yangyang pohtii ja kurkkii peräpenkiltä tielle. "Meidät huomattiin jo. Ihan sama", Xiaojun sanoo. "Oli tarkoitus olla varovaisia!" Winwin muistuttaa. "Lupaan ajaa varovasti", Xiaojun sanoo ja jarruttaa, kun Hendery ilmestyy vihdoin auton eteen. Hän hyppää autoon, ja kohta kiidämme toiseen suuntaan kaikkea muuta kuin varovasti.

Pysähdymme Incheonin keskustassa. Winwin ja Yangyang menevät kauppaan ja minä jään Xiaojunin ja Henderyn kanssa autolle. "Minä voisin käväistä vessassa", Hendery ilmoittaa ja hyppii hänkin tiehensä. "Sinne menivät. Pitäisikö meidänkin käydä ostamassa kahvit?" Xiaojun ehdottaa. Hän nousee autosta odottamatta minun mielipidettäni. Kahvi tosiaan kuulostaa ihanan normaalilta näin kaiken jälkeen. 

Seuraan Xiaojunia kahvilalle parin korttelin päähän. "Mitä sinä otat?" hän kysyy. "Amerikanon", vastaan. "Kaksi amerikanoa", Xiaojun sanoo puolestaan baristalle. Otamme ne mukaan ja istumme parkkipaikan lähelle seinän vieressä olevalle penkille. "Voisivat toiset jo tulla", Xiaojun sanoo ja venyttää jalkansa suoraksi. Sitten hän nousee seisomaan ja venyttelee uudestaan. Hänestä näkyy kauas, jos aika käy pitkäksi. Sitten huomaan hänen aseensa penkillä.

En ole vielä alistunut siihen, että asun loppuelämäni tämän mafian kanssa. En tule koskaan alistumaan. Nappaan nopeasti aseen penkiltä ja piilotan paitani alle. Ilman sitä Xiaojun ei pysty estämään minua lähtemästä. Xiaojun kääntyy katsomaan minua ja tunnustelee sitten taskujaan. "Nousepas ylös", hän sanoo. Joko hän huomasi varkauteni? "Minä taisin hukata aseen. Voi hitto", hän sanoo. "Tai sitten se jäi autoon. Odotas niin haen sen", hän jatkaa ja kipittää autolle. "Ei täälläkään!" hän huutaa.

"Ehkä se jäi kahvilalle?" ehdotan. "Kun kaivoit lompakkoa." Toivon ettei hän näe syyllisyyttä silmistäni. "Pakko se on jossain olla. Vittu pomo tykkää, jos saa kuulla, että kadotin aseen Incheonin keskustaan", Xiaojun sanoo ja lähtee juoksemaan kujalle kahvilan suuntaan. Olen hämmentynyt. Hän oikeasti jätti minut yksin. Olen jo lähdössä juoksemaan omaan suuntaani, kun näen vilaukselta kadulla kaksi hahmoa seuraamassa Xiaojunin kulman taakse. Seurasiko EXO meitä tänne?

Kurkistan kujalle, mutta se on tyhjä ja hiljainen. Kävelen varovasti seinän viertä kohti risteystä. Vilkaisen nopeasti nurkalta ja näen hahmojen painaneen Xiaojunin seinää vasten. "Kannatti vakoilla", pidempi sanoo ja naurahtaa. "Voiko paremmin käydä, kun se neiti pölli tältä aseen?" hän jatkaa. "Turpa kiinni Chanyeol", toinen tokaisee. "Ja vauhtia." Miehet lähtevät kuljettamaan rimpuilevaa Xiaojunia kohti kadun päässä odottavaa autoa. 

"Seis!" huudan ja astun heidän näkyvilleen. "Päästäkää se irti", käsken. Osoitan Xiaojunin aseella heitä kohti ja kävelen hitaasti lähemmäs. Yritän pitää askeleeni vakaina, jotta näyttäisin edes hieman vakuuttavalta. "Ettekö kuullut?" kysyn ja puristan asetta tiukemmin. "Jatketaan. Ei se meitä ammu", lyhyempi sanoo. "Ei kannata kokeilla!" sanon äänellä, joka ylättää itsenikin. Itsevarmuuteni kasvaa, kun näen toisten epäröivän. Kun huomaan heidän kätensä hapuilevan jotain piilosta selän takaa, painan liipaisimesta.

Luoti lentää heitä kohti ja kimpoaa asfaltista heidän jalkojensa vierestä. "Kädet pois taskuilta. Ja jättäkää se mies siihen!" huudan. Nyt toiset tajuavat viimeistään, että olen tosissani. "Meitä on ylivoima", toinen yrittää. Sitten kuulen juoksuaskeleita takaani. En uskalla irroittaa katsettani miehistä vilkaistakseni kuka sieltä tulee. Hendery ilmestyy pian näkökenttääni aseen kanssa. "Kuulinkin ammuskelua", hän sanoo ja raksauttaa niskansa kallistamalla päätään. "Poliisit on varmaan kohta täällä, joten teidän kannattaa juosta", hän jatkaa. "Paskan paska teidän kanssa!" miehet huutavat ja lähtevät.

"Ja sitten livohkaan ja pikkusen vihaseen", Hendery sanoo. Juoksemme kolmestaan autoon, jonne Yangyang ja Winwin saapuvat sopivasti samaan aikaan. "Äkkiä karkuun", Hendery sanoo virnistäen. Saamme hämmentyneet katseet, mutta toiset ymmärtävät pitää kiirettä kiivetessään takapenkille. Tällä kertaa Hendery ajaa. "Ja sinulla taitaa olla jotain ylimääräistä?" Xiaojun sanoo ja katsoo minuun. Hän näyttää vihaiselta, vaikkei kuulosta. Ojennan aseen takaisin hänelle. "Olisit kiitollinen. Minä meinasin juosta pois ja jättää sinut sinne", sanon. "Hah. Yritit vain leikkiä sankaria. Yllättävän hyvin muuten", Xiaojun vastaa.

"Tiedätkö mitä? Vaikka sinä et olekaan aina kohdellut minua erityisen hyvin, voisin veikata että se voittaa kuitenkin sen, mitä nuo olisivat sinulle tehneet", sanon. Xiaojun napsauttaa sormiaan ja osoittaa minua. "Fiksu likka", hän sanoo. "Mutta ihan hiiskatin typerä", hän jatkaa. Sitten Hendery keskeyttää meidät. "Käväistäänkö kattomassa, jos vaikka Lucasta ja Teniä näkyis satamassa?" hän kysyy. Toiset ovat samaa mieltä.

Adrenaliinipuuskani alkaa mennä ohi. Minä oikeasti ammuin niitä kohti. Se olisi voinut osua. Minua alkaa yhtäkkiä ahdistamaan. Mitä minulle on tapahtunut? Jos joku olisi kertonut minulle, että tulen joskus edes pitämään asetta, saati tähtäämään ja ampumaan ihmistä kohti... Olisin suurin piirtein juossut karkuun. Minne on kadonnut herkkä ja hyväntahtoinen Minji. Joka toivoi, ettei rikollisuutta olisi olemassakaan. Ja nyt minä olen syyllistynyt rikokseen. Minut voitaisiin laittaa vankilaan, koska ammuin kohti toista ihmistä. Joku olisi voinut vaikka kuolla...

Emme aja yhtä pitkälle, kuin viimeksi, vaan hyppäämme autosta jo ennen varsinaista satama-aluetta. "Ja Minji tulee perässä ilman mitään temppuja", Xiaojun sanoo. Minä tosiaan tulen perässä. Kaikki neljä miestä kävelevät edelläni aseittensa kanssa ja minä heidän perässään, edelleen järkyttyneenä siitä mitä tein. Pelkäsinkö minä Xiaojunin puolesta niin paljon? Yritän keskittyä toisten puheisiin, suuntaan minne kävelemme, omiin jalkoihini etten kompastu. Silti äskeinen kohtaus pyörii päässäni.

Kukaan ei tarkista, että kävelen heidän perässään. Ehkä he tietävät, että se kuuluu ja kauas, jos minä lähden juoksemaan. "Minji?" Yangyang kysyy kääntymättä katsomaan. "Mmm?" vastaan. "Ammuitko sinä oikeasti?" hän kysyy. "Mm hmm", vastaan. Yangyang ei sano enää mitään, mutta näen hänen virnistävän Winwinille. Olen juuri kysymässä mikä homma, kun yhtäkkiä sormet painuvat suulleni ja kädet tarttuvat minua olkapäistä nostaen minut piiloon talon taakse ennen kuin kukaan huomaa mitään. Yritän huutaa, mutta kaikki pimenee. Taas.