Rude Boys

- 34 -

Minulle käy nopeasti ilmi, että meidän ei ollut tarkoitus lähteä Xiaojunin kanssa kahdestaan, eikä edes kolmestaan Yangyangin kanssa. Mukana ovat myös Winwin, tekniikkanero, joka hackeroi puhelimeni, sekä teetti vakoilua varten mikrofonia lukuunottamatta täysin samanlaisen kaksoiskappaleen vanhempieni kaukosäätimestä, sekä Hendery ja Ten, joiden kanssa piilottelin kellarissa poliiseilta. Minä sekä viisi miestä, kaikki samassa seitsenpaikkaisessa Chevroletissa matkalla ties mihin, aseet takataskuissa.

"Kakkosryhmä, tiedätte homman?" Xiaojun kysyy kuskin paikalta, ja Hendery ja Ten sanovat yhteen ääneen: "Jep!" "Winwin, avaa laitteet valmiiksi, ja Yangyang tarkista, että suojaus toimii", Xiaojun huhuilee sitten peräpenkeille, joita on kolme, mutta jonne mahtuu vain kaksi suuren teknologian määrän takia. Pimennetyistä ikkunoista on vaikea nähdä, miten varusteltu auto on. "Ja Minji tulee minun mukaan", Xiaojun sanoo ja vilkaisee minua taustapeilistä. 

Olemme Incheonissa. Satama-alueella, missä on likaista ja epämääräisiä kapeita kujia. Autot lojuvat hylätyn näköisinä talojen seunustoilla siellä täällä, ja vain yksi ihminen kävelee kadulla. Muuten alueella ei ole ristin sielua. Xiaojun ajaa reunaan ja sammuttaa auton. "Jos tulee yllättäviä tilanteita, heti yhteys minuun. Mentiin!" hän sanoo ja hyppää ulos autosta. Tunnen sydämeni kiihtyvän, kun seuraan Teniä ulos. Winwin ja Yangyang jäävät autoon. 

"Ni hao!" isokokoinen kadullakävelijä tervehtii kiinaksi. "Xuxi!" Hendery huikkaa hiljaisella äänellä, mutta innokkaasti. Kaikki kolme miestä alkavat käymään keskustelua kiinaksi. En ymmärrä paljoa, mutta sen ainakin tajuan, että tuo mies on meidän puolella. "Kukas tämä on?" vieras mies kysyy minulta, mutta onneksi koreaksi. "Minji", Xiaojun sanoo ennen kuin ehdin avata suutani. "Ahaa. Minä olen Lucas", mies sanoo. Hänen puheessaan korostuu kiinalainen aksentti. "Eli Xuxi", Hendery sanoo. Lucas mulkaisee häntä isoillaan silmillään. "Tai siis pelkästään Lucas", Hendery korjaa nopeasti ja vilkuilee ympärilleen, aivan kuin joku olisi voinut olla kuulemassa.

"Sinä et taida olla kiinalainen", Lucas miettii. Nyökkään. Yllätys kun Koreassa ollaan. "Miten niin?" kysyn. "Nokun nämä ovat", Lucas vastaa ja osoittaa muita. "Paitsi Ten. Se on thai", hän lisää. "Ja Yangyang on Taiwanista", Ten lisää. Katselen muita ihmeissäni. En ollut ajatellut asiaa aiemmin. Xiaojunin puheessa on kuulunut pieni korostus, joka olisi hyvin voinut olla vain hänen puhetyylinsä. Nyt kun ajattelen toisten puhetta, tajuan ettei se ole syntyperäisen korealaisen suusta. 

"Onko muitakin tullut jostain muualta?" kysyn. "Kun on myös kiinalainen. Yuta on Japanista, samoin Shotaro. Mark on Kanadasta ja Johnny Amerikasta. Loput korealaisia", Hendery vastaa. "Ja täällä ei edelleenkään ole järkevää puhua ylimääräisiä", Lucas muistuttaa ja Hendery nyökkää aivan, kuin ei olisi juuri puhunut puolikkaasta mafiasta nimillä. "Täällä ei voi koskaan tietää, kuka kuuntelee", Lucas sanoo vielä. Sitten me lähdemme kävelemään katua jättäen Winwinin ja Yangyangin autoon.

Lucas johdattaa meidät paikkaan, jossa hajaannumme. Kukaan ei avaa suutaan, vaan lähtee kuin äänettömästä käskystä omaan suuntaansa. Minä seuraan Xiaojunia, ja tunnen sydämeni pamppailevan. Menemme äänettömästi kujaa pitkin, kunnes pysähdymme seuraavaan risteykseen. Xiaojun ottaa aseensa esiin ja kurkistaa nurkan taakse varovasti. "Ei ketään. Voidaan jatkaa", hän sanoo minulle matalalla äänellä. Tunnen itseni harvinaisen suojattomaksi, kun ylitämme tien, Xiaojun aseella vuorotellen puolelta toiselle tähdäten, minä ilman mitään. 

"Tilannekatsaus! Täällä ei mitään", Xiaojun sanoo radiopuhelimeen seuraavassa kadunkulmassa. "Ei mitään", kuuluu Tenin ääni. "Ei täälläkään", sanoo Hendery. "Tyhjää on. Jatketaan vielä enemmän länteen", Lucas sanoo. Ylitämme tien samalla tavalla kuin viimeksi. "Yritä kävellä hiljaa", Xiaojun  suhisee minulle, vaikka olen jo mielestäni aika äänetön. Xiaojun kurkistaa taas seuraavalle kadulle, ja vetäytyy nopeasti takaisin nurkan taa. Sydämeni jättää lyönnin välistä. Nurkan takana odottaa jotain.

"Täällä joku kusipää lakaisee ovenedustaansa", Xiaojun ilmoittaa muille, ja minä vapautan hengitykseni. "Ei voida jatkaa niin kauan kun se on siinä", hän sanoo sitten minulle. "Ei voi tietää kuka ikinä se onkin, jos se on vihollisten puolella." Nyökkään ja siirryn hänen viereensä seinää vasten. Odotamme hetken, kunnes Xiaojun vilkaisee uudestaan. "Meni", hän sanoo. Sitten kipitämme eteenpäin. "Seis!" kuuluu yhtäkkiä Yangyangin ääni. "Kolme henkilöä lähestyy Ykköstä", hän sanoo. "Perääntykää nopeasti! Tulevat idästä." "Kuka on Ykkönen?" kysyn. "Minä", Xiaojun vastaa.

Sydämeni lyö satasta. Minulla menee hetki tajuta, että Xiaojun liikkuu. Jos äsken liikuimme länteen, nyt olemme matkalla pohjoiseen.  Juoksemme seinän viertä ja Xiaojun liikkuu sulavasti kuin käärme. Minä taas en pysty keskittymään muuhun, kuin hänen perässään pysymiseen. Vilkuilen taakseni, mutta mitään ei näy. "Juoksette kohta mereen. Saatatte päästä ehjinä jos nyt menette suoraan itään", sanoo Winwin tällä kertaa. "Muuten teidät saarretaan", hän lisää. Tunnen adrenaliinin virtaavan kehossani, kun lähdemme toiseen suuntaan.

Vilkuilen koko ajan oikealle peläten näkeväni ihmisiä. En tiedä keitä he ovat, mutta en haluaisi jäädä tutustumaankaan. Hengitykseni on raskasta, koska en ole tottuntu juoksemaan näin paljon näin kovaa tahtia, mutta pakotan itseni nostamaan jalkaa toisen perään. Irvistelen, kun keuhkojani pakottaa, mutta sitten Xiaojun pysähtyy äkisti ja perääntyy takaisin kadulta, jota oli ylittämässä. Huohotan kovaan ääneen, mutta toinen tukkii suuni kädellään. Tuntuu kuin voisin pyörtyä.

Kuuntelen ääniä, joita ei kuulu. "Vasemmalle! Vasemmalle!" joku sanoo yhtäkkiä hiljaisella äänellä aivan nurkalta. Ääni kuuluu oikealta. Vasen on täällä. Jos puhuja menee vasemmalle, se saa meidät. Yritän sulautua aivan seinää vasten samalla, kun Xiaojun tähtää aseellaan talon kulmaa. Yritän kiskoa sieraimiini ilmaa, mutta äänettömästi. Kohta hengitykseni tasaantuu hieman ja Xiaojun ottaa vihdoin kätensä suuni edestä. Sitten hän kurkistaa taas kadulle.

"Meni juuri nurkan taakse, mutta voi tulla milloin vain takaisin. Mennään heti, mutta hiljaa", Xiaojun sanoo. Pidätän hengitystäni, enkä uskalla katsoa kuin eteenpäin, kun viiletämme taas eteenpäin. "Sillä... taisi olla eri vasen... huh... kuin minulla", sanon, kun vihdoin hidastamme. Olemme päässeet takaisin autolle. "Missä muut?" Xiaojun kysyy Winwiniltä ja Yanyangilta. "Hendery löysi jotain ja jäi ottamaan kuvia. Lucas ja Ten ovat menossa sinne, mistä nuo kolme tulivat", Yangyang kertoo.

"Keitä ne on?" kysyn. "Niitä 'poliiseja'", Xiaojun sanoo hampaitaan kirskutellen. "Pomo huomasi, että ne oli käyntinsä aikana liittäny hackerointia varten tikun yhteen tietokoneeseen. Mutta onneksi vain johonkin toimistokoneeseen, eikä vaikka Winwinin laitteisiin. Ja kellarissa tottakai on kaikkein oleellisimmat, mutta on ne silti jotain sieltä saanut", hän jatkaa. "EXO. Mafia, joka ilmeisesti selvisi oletettua paremmin pöllyytyksestä, joka sille annettiin. Tai sitten sieltä oli useampiakin ihmisiä poissa", Winwin sanoo. "Muistat varmaan Kris Wun? Se jonka pään palasia sain siivota kokoushuoneesta. Se oli yksi niistä, ja sai jotenkin ilmeisesti välitettyä tietoja EXOlle, vaikka oli vankina", Yangyang sanoo, ja näyttää ensimmäistä kertaa joltain muulta kuin iloiselta.

"Pitäkää yhteys auki, nii tiiätte missä menään", Ten kuiskaa yhtäkkiä radiopuhelimen välityksellä. Taustalta alkaa vähän ajan kuluttua kuulumaan ääniä. Hiljaista puhetta ja jotain hyrinää. "Lucas", Ten kuiskaa. "Odota, meidän ei ehkä kannata..." Sitten kuuluu kävelyn ääniä. Puheen ääni hiljenee hetkeksi, mutta kuuluu kohta kovempaa. "Kai ne sitten tietää mitä tekee", Yangyang sanoo ja irvistää. "Mitä vittua! Mitäs te täällä?" kuuluu yhtäkkiä ventovieraan miehen ääni. "Ollaan piilossa", Lucas vastaa. Sitten radioyhteys katkeaa.