Lets be broken together

"Syö."

Nikin nk. Seuraavana päivänä
Kävelin keittiöön ja otin jääkaapista appelsiinimehun. Join suoraan tölkistä. "Pahaki darra?" Kuulin äipän kysyvän. "Eks sä oo töis tänää?" Kysyin ja laitoin samalla appelsiinimehun jääkaappiin. "Sain vapaata. Ni voin nyt kattoo sun perääs." Hän sanoi. Naurahdin. "Just. En tee tänää mitää." Sanoin ja kävelin olohuoneeseen.

Istuin sohvalle, otin puhelimen taskustani ja aloin selailemaan TikTokkia. "Kerroit jolleki pojalle sun tunteistas." Äippä sanoi ja istui viereeni. "Nii.." Sanoin. "Oon ylpee susta. Kauhee moni ei kerro tunteistaa ihastuksellensaa." Hän sanoi. Nyökkäsin vain. "Haluutko et me lähetä tänää jonnekki?" Äippä kysyi. "En tiiä. Olis ihan kiva käydä jossai." Sanoin.

"Mennää uimaa." Noora sanoi yhtäkkiä ja tuli istumaan minun ja äipän viereen. "Haluutko sä Niki et mentäis uimaa?" Nainen kysyi. "Olis se ihan kiva." Sanoin, mutta sitten aloin miettimään pistojälkiä kyynertaipeissa. "Tai en mä tiiä." Sanoin. "Okei, no me voidaa miettii sitä viel." Äippä sanoi. Nyökkäsin vain. "Voidaanko pelaa Unoa?" Noora kysyi. Äippä nyökkäsi ja lähti hakemaan pelikortteja. "Ootko taas ollu juomas?" Tyttö kysyi minulta. Laskin puhelimen syliini. "Oon pahoillani....mä yritän lopettaa." Sanoin tytölle. "Ei se mitää. En vaa haluu et sul käy jotai." Hän sanoi. Hymähdin vain. Noora tuli halaamaan minua ja minä halasin takaisin. "Pysykää noin, haluun kuvan facebookiin." Äippä sanoi ja lähti hakemaan puhelintansa. Ei jestas. Ajattelin.

Pian äippä tuli takaisin ja otti meistä valokuvan. "Voi ku te ootte söpöjä." Hän sanoi. Noora erkaantui halista ja meni lattialle istumaan. Äippä avasi Uno paketin ja alkoi sekoittamaan kortteja, jonka jälkeen hän jakoi meille kaikille seitsemän korttia.

Jimin nk.
Nousin istumaan ja hieraisin silmiäni. En ollut nukkunut kunnolla eilisenä iltana, sillä olin ajatellut vain Nikiä.

Mutta vaikka ajattelin tummatukkaista poikaa useasti, en siltikään uskaltanut kertoa hänelle omista tunteistani. Koputus oveen katkaisi ajatukseni. "Joo." Sanoin ja ohjaaja avasi oven. "Tuu syömään." Hän sanoi. "Syön myöhemmi ei oo nälkä." Sanoin. Ohjaaja käveli huoneeseeni ja sulki oven.

"Jimi sä et oo syöny kunnol nyt monee kuukautee. Miks?" Hän kysyi. Aloin itsekin miettimään asiaa, enkä tiennyt vastausta. Tiesin vain ettei minulla ollut nälkä, mutta en tiennyt miksi. "En mä tiiä...ei vaa oo ollu nälkä." Vastasin. "Ootko sä puhunu sun terapeutil täst?" Hän kysyi ja minä pudistin päätäni. En todellakaan ollut puhunut terapeutille tästä, hän lähettäisi minut samantien jonnekin syömishäiriö osastolle. "Mennää punnitsee sut." Ohjaaja sanoi ja avasi oven. Nousin ylös ja seurasin ohjaajaa toimisto huoneeseen.

Ohjaaja otti vaa'an ja laittoi sen eteeni. "Selkä numeroit päin." Hän sanoi. "Et sä oo tosissas? Mul ei oo syömishäiriöö, ni en ahdistu mun painosta." Sanoin. "Silti." Ohjaaja sanoi. Huokaisin turhautuneena ja astuin vaalle selkä numeroita päin. Odotin että ohjaaja käskee minut pois. "Okei, astu pois vaa." Hän sanoi ja minä tein niinkun käskettiin. "Voinko mennä mun huoneesee?" Kysyin. "Et, ku sä tuut syömää." Ohjaaja sanoi päättävästi.

Ohjaaja otti käsivarrestani kiinni ja veti minut perässään keittiöön, ja päästi sitten irti. Menin istumaan baarijakkaralle. Ohjaaja laittoi lautaselle ruokaa ja laittoi sen eteeni. "Syö." Hän sanoi. "Ei mul oo nyt nälkä. Syön myöhemmi." Sanoin. "Jos sä et suostu syömää tätä ruokaa ni sit sä juot seittemä jugurtti juomaa. Valitse." Hän sanoi. Huokaisin turhautuneena ja aloin syömään.
—————
Sanoja: 507