~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Pakattuani kaikki tavarani matkalaukkuun, jätän sen ovelle, josta isäni aikoi ottaa sen kohta. Itse alan rullaamaan itseni pihalle, jossa Nico aikoi odottaa minua, jotta voisi hyvästellä minut. Alkuperäinen tarkoituksemme oli se, että olisimme olleet täällä vielä yhden yön, mutta äidille tuli joku kiireinen työjuttu, jota ei voinut siirtää.
"Onhan se matkalaukku pakattu?" isä kysyy, kun ohitan heidät eteisessä.
"Mm... Se on siinä ovella", vakuutan ja laitettuani takkini ynnä muut ulkovaatteet, avaan oven ja menen ramppia pitkin alas maantasolle. Huomaan juuri Niconkin hyppelevän portaita alas, kun saavun perille.
"Hei", hän sanoo, kun pääsee myöskin alas. Katsomme toisiamme vähän kiusaantuneina, mutta sitten hän kumartuu tasolleni ja kietoo kätensä ympärilleni. Omatkin käteni kietoutuvat hänen ympärilleen.
"Nähdään sitten, kunhan mekin tullaan takaisin", hän kuiskaa korvaani ja puristaa minua hetken kauemmin, kunnes päästämme toisistamme irti. Nyökkään ja hymyilen hänelle, kun hän jää vielä kumartuneena eteeni.
"Gabriel! Tule sitten autoon, niin päästään lähtemään!" äitini huutaa ja istahtaa autoon. Isäni jäi vielä odottamaan auton ulkopuolelle, jotta pääsee sitten laittamaan tuolini peräkonttiin.
"Joo! Ihan kohta!" huudan vastaukseni ja käännän pääni hetkeksi autoon päin, kunnes palautan sen Nicoa kohti. Yhtäkkiä kuitenkin tunnen pienen hetken ajan jonkun huulet omillani ja silmäni rävähtävät yllätyksestä auki. Nico suoristuu säikähtäneenä ja raapii niskaansa nolostuneena.
"Sori! Mun ei ollut tarkoitus", hän alkaa selittämään paniikissa, "Tai siis sä just käänsit sun päätä, kun mä yritin- tai siis niin"
Olen edelleen järkyttynyt, enkä edes saa sanaa suustani. Pussasiko Nico juuri minua?
"Gabriel! NYT!" isä huutaa ja juoksee luokseni, "Meidän pitää mennä nyt!"
Nico jää perääni tuijottamaan minua hädissään, kun isä alkaa työntämään tuoliani kohti autoa. Vasta autossa tajuan, miten hermostunut Nicon täytyy nyt olla, enhän edes sanonut mitään. Idiootti! Hän varmaan luulee, että ajattelin hänen tehneen sen tarkoituksella, ajattelen paniikissa ja kirjoitan nopeasti hänelle viestin.
To: Nico🍆
Ei se mitään, se oli vain vahinko
————————————————————————————
Otan hörpyn kaakaostani ja käperryn paremmin vilttiini. Olen juuri katsomassa viimeistä jaksoa Eyewitness-sarjasta. Eräs kaverini kertoi joskus pitävän tästä sarjasta, mutten saanut aikaiseksi katsoa tätä loppuun kuin vasta nyt.
"Mitäs poika?" isä sanoo ja istahtaa sohvalle viereeni, luoden sitten epäilevän katseen minuun, kun huomaa televisiossa pyörivän jakson.
"Eipä mitään ihmeellistä", kohautan hartioitani, ja sanon sitten isälle, kun hän jatkaa outojen katseiden luomista: "Kerro toki"
