I Need Your Hand

Neljäkymmentäkolme- Ilmapalloja

Lasken katseeni syliini isäni ja Nicon odottavilta katseilta, miettien kovasti, mitä tekisin.

Haluan Nicon, mutta haluan myös isäni, joka on ollut tukenani aina. Lopulta saan tehtyä päätökseni ja katson heitä uudestaan, kertoen vastaukseni.

"Mä haluan mun isän", aloitan, jolloin isäni hymyilee, mutta Nico katsoo minua pelokkaana, "Mutta mä haluan muuttaa Nicon luokse"

"Jes!" Nico huudahtaa ja yhtäkkiä löydän itseni hänen sylistään, kun hän pyörittää minua ympäri.

"Mä rakastan sua niin paljon, Enkeli", Nico hymyilee ja alan vastaamaan samoin, mutta huomaan isäni ilmeen ja jähmetyn paikoilleni.

"Iskä..." aloitan ja Nico laskee minut tuoliini. Isä vain pyyhkäisee silmiään ja naurahtaa yrittäen kuulostaa iloiselta.

"Ei se mitään, Gabriel", hän vakuuttaa ja kyykistyy eteeni, "Minä ymmärrän, sinä olet jo 19 ja harva tuon ikäinen enää haluaa asua kotonaan"

"Mutta..." sanon hiljaa, tietämättömänä siitä, miten kertoisin asiastani hänelle, "M-mä tulen si-sitten käymään sun luona?"

"Totta kai, sinä olet aina tervetullut kotiin", isä hymyilee ja halaa minua, "Ihan aina"

----------------------------------------------------------------------------------------

Katselen ympärilleni uutta kotiani, joka on toistaiseksi hieman sekaisin, sillä muuttomme oli lievästi sanottuna kaikille yllätys. Nicon isä Nicholas onneksi lupautui tulemaan tänne avuksi Ethanin kanssa, minusta ei nimittäin kauheasti ole apua kellekään. Ja tässä on sekin hyvä puoli, että nyt saan tavata hänen pikkuveljensä lopultakin.

"Isä laittoi, että ne on ihan kohta täällä!" kuulen Nicon huutavan keittiöstämme. Hymyilen sille, että nyt meillä on oma koti.

"Joo, mä voin avata", kerron, kun hän kurkkaa olohuoneen puolelle joku kauha kädessään. Nico nyökkää juuri, kun ovikello soi. Työnnän itseni ovelle ja avaan sen, jonka takaa paljastuu Nicholas sekä  pieni poika hänen vieressään.

"Hei Gabriel", Nicholas tervehtii ja kysyy sitten: "Missä Nico on?"

"Keittiössä", vastaan ja hymyilen Ethanille, joka vilkuttaa minulle ujosti isänsä takaa.

"Ethan, tässä on Gabriel", Nicholas esittelee, "Sano 'hei' hänelle"

"Hei", Ethan kuiskaa ujosti ja hymyilee sitten hieman enemmän, kun vastaan: "Hei Ethan, mä olen Gabriel"

"Mennäänpäs sitten sisälle katsomaan, missä Nico on", hänen isänsä kertoo ja suljen oven heidän päästyään sisälle. Menen keittiöön, jossa Nico juuri etsii jotain jääkaapista.

"Nico", sanon ja hän kääntyy minua kohti, sulkien jääkaapin huomatessaan takanani isänsä ja veljensä.

"Mitäs E?" hän naurahtaa ja nappaa Ethanin syliinsä. Ethan nyökkää ja kertoo innoissaan: "Tässä Gabriel!"