~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
Parkkeeraan autoni jonkun toisen auton eteen, kun saavumme vihdoin mökille, jonne olemme menossa muutamaksi päiväksi Annan sekä Timin kanssa. Oikeasti tämä on kai joku Timin vanhempien ja työkavereiden työreissu tai joku sellainen, mutta koska Tim ei muuten olisi suostunut tulemaan tänne, hänen annettiin ottaa pari kaveria mukaan.
"Meillä on käytössä tuo ylin kerros, joten ei muuta kuin kiipeämään portaita sitten!" Tim sanoi tekopirteästi, portaiden kiipeäminen ylimpään kerrokseen ei kuulosta kovin hauskalta.
"Eikö sinne oo mitään muuta reittiä?" Anna huokaa, kun olemme matkalaukkujemme kanssa puolessa välissä. Tim kantaa kylläkin suurimman osan heidän tavaroistaan, sillä heidän tavaransa ovat muutenkin vähän sekaisin toistensa laukuissa.
"On, tuolta keskikerroksesta menee sellainen salahissi", Tim kuiskaa hiljaa, kumartuen meihin päin kuin kuuluttaisi jonkin suuren salaisuuden.
"Salahissi?" naurahdan, "Onko tää joku linna, jossa on kaikkia salakäytäviäkin?"
"Naura siinä vaan, se hissi on oikeasti salassa, ne jotka yöpyy siellä nyt, niin ei varmaan edes tiedä siitä", hän sanoo ja ottaa sitten Annan kädestä kiinni tueksi, kun hän meinaa liukastua nilkkureillaan.
"Ketä siellä yöpyy?" kysyn ja katson portaista muualle ihaillen lumisia maisemia ympärillämme. Kun en kuule vastausta, käännyn muihin päin ja huomaan Timin kuiskaavan jotain tyttöystävälleen, jonka jälkeen he virnuilevat minulle.
"Seurassa ei saa kuiskutella", muistutan heille, vaihtaen laukkuja käsissäni, koska toinen niistä on paljon painavampi. Jäljellä on onneksi enää pari porrasta.
"Näät kohta siellä aamupalalla", Tim sanoo koputtaessaan oveen. Pian hänen isänsä tulee avaamaan oven ja menemme kaikki sisälle. Mökki on sisältä kotoisan oloinen, jotenkin mieleeni tulee joulu, vaikka nyt on vasta marraskuun puoliväli.
"Teidän huoneet on tuolla perällä, Nico voi ottaa vasemmanpuoleisen, niin saatte Anna ja Tim sen parisängyn sieltä toisesta", Timin isä ilmoittaa ja lähtee sitten luultavasti etsimään vaimoaan.
"Se ei näköjään enää edes yritä laittaa teitä eri huoneisiin nukkumaan", naurahdan heille, kun kävelemme kohti huoneitamme.
"Ne löysi meidät samasta sängystä niin monta kertaa kotonakin, että ne varmaan tajusi et me ei pysytä omissa kuitenkaan", Tim kertoo virnistäen, ja Anna hymyilee hänelle huvittuneena, "Tuo kuulosti siltä, kuin ne ois kävelly keskelle jotain muutakin kuin nukkumista"
"Onko ne sitten?" kysyn juuri, kun saavun oman huoneeni eteen. Tim ja Anna vilkaisevat toisiaan hetken, kunnes Tim paljastaa, "Kerran meinasi, mutta Anna onneksi kuuli, että ovi meni kiinni alakerrassa, niin ne ei ehtinyt ihan"
"Tulkaa sitten äkkiä tänne, niin päästään sinne aamupalalle!" Nina, Timin äiti, huutaa jostain puolelta kerrosta. Vien nopeasti laukkuni huoneeseen ja siistin hieman itseäni, ennen kuin olen valmis lähtemään.
