~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
"E-ethän sä jä-jätä mua?" kysyn hiljaa, nyyhkyttäen hänen paitaansa. Kun en kuule vastausta, nostan pääni katsoakseni häntä. Nico ei edes katso minuun, hänen katseensa on tiukasti sivulle suunnattu.
"N-Nico?" kysyn ja lasken käteni hänen poskelleen, jonka päälle hän laskee hitaasti omansa. Nico pitää hetken silmiään kiinni, halaten minua edelleen toisella kädellään.
"Gabriel..." hän kutsuu heikolla äänellä, jolloin tiedän jo, mikä hänen vastauksensa on.
"E-ei! Nic-Nico, sä et v-voi jättää mua!" itken, kun hän asettaa käteni takaisin omaan syliini, nostaen minut sängylle sylistään. Tarraan hänen kädestään kiinni ja pakotan hänet pysäyttämään matkansa pois sängyltäni.
"Gabriel, sun pitää oppia rakastamaan itseäsi ensin, ennen kuin voit rakastaa ketään toista", Nico sanoo hiljaa, "Sä et selvästikään rakasta"
"Mu-mutta..." En saa sanottua lausettani loppuun itkuni takia, vaan painan kasvoni käsiini, haukkoen henkeä. Nico on oikeasti jättämässä minut. Juuri, kun aloin luottamaan ja uskomaan, että hän oikeasti rakastaa minua ja haluaa olla kanssani, hän rikkoo sydämeni.
"Mä olen pahoillani, enkeli", hän kuiskaa ja pienen poskipusun jälkeen en tunne häntä enää lähelläni.
"E-etkö sä ra-rakastakaan mua?" kysyn epävarmasti, nostaen kasvoni käsistäni. Nico pysähtyy juuri ovelleni, vastaten: "Rakastan, aina ja ikuisesti"
"M-mikset sä sit-sitten jää?" pyydän, suorastaan rukoilen. Voisin antaa mitä vain, että saisin pysäytettyä hänet ja palautettua hänet luokseni.
"Gabriel, mä sanoin jo, sä et voi rakastaa mua, ennen kuin rakastat itseäsi", Nico sanoo tiukasti, kääntyen sitten takaisin ovea kohti, ja mikäli en katso väärin, hänen kasvoillaan on kyyneliä, kun hän vilkaisee minua vielä kerran, aukaisten sitten oveni. Hetkessä hän on pois huoneestani.
"Nico!" huudan ja lähden hänen peräänsä, yrittäen päästä jaloillani kävelemään, mutta lysähdän heti lattialle, saaden minut huutamaan kivusta, joka saa kehoni kouristelemaan.
"NICO!" huudan vielä kerran, vetäen itseni käsillä ovea kohti, mutta mitään ei kuulu. Itkuni voimistuu ja jään makaamaan lattialleni, ilman mitään keinoa päästä pois. Näkökenttäni pimenee kivun vahvistuessa ja en edes kuule kuin hämärästi, kuinka isäni ryntää huoneeseeni huutaen nimeäni.
Kun näköni palaa hetkeksi, ainoa asia minkä näen, on välkkyvät valot, sekä henkilöt, jotka juoksevat jonnekin vierelläni.
Sitten kaikki on taas mustaa. Mutta en tunne enää kipua, olen vapaa kaikesta.
Juoksen isäni vierellä, katsellen leijaa, jonka naru on tiukasti kädessäni. Hiukseni heiluvat tuulen mukana, kun juoksemme yhä nopeammin.
Huomaan äitini iloisena hymyilemässä meille, kamera kädessään. Hän sanoo jotain nauraen, mutten kuule mitä. Tunnen vain onnea.
Pysähdymme muutaman minuutin kuluttua, isäni auttaen leijan alas, takaisin maanpinnalle. Hymyni vain levenee, kun näen tutun pojan kävelemässä luokseni, jäätelötötteröitä käsissään.
"G, tämä on sulle", hän esittelee, antaen samalla suukon otsalleni, "Ja nämä teille, ja tämä viimeinen minulle"
Otan käteeni tötterön ja nuolaisen ylintä palloa, maistaen suussani hennon vaniljan maun. Hän istahtaa nurmikolle, taputtaen paikkaa vieressään. Hänellä on kiharaiset, hieman oranssihtavat hiukset, mikä saa otsani kurtistumaan. Onko hän nyt terve?
"Jedidiah, miten sulla on hiukset?" kysyn häneltä, nuolaisten lisää jäätelöstäni. Hän naurahtaa ja hymyilee sitten minulle, pörröttäen hiukseni sekaisin: "Höpsö G, totta kai on, mä olen nyt terve!"
"Oikeasti?" henkäisen, nostaen käteni hänen silkkisiin hiuksiinsa, silittäen niitä ihaillen. Tunnen hänen laittavan kätensä ympärilleni, vetäen minut itseään kohti. Katselen vanhempiani, jotka katsovat hymyillen kamerasta kuvia, onnellisina toisissaan kiinni.
"Oletko sä onnellinen?" kyselen lisää, nostaen katseeni häneen. Jed kurtistaa otsaansa ja kertoo: "Mä olen aina ollut onnellinen, silloinkin, kun me oltiin sairaalassa, mä olin silti onnellinen, koska mulla oli sut"
Hymyilen hänelle takaisin ja ilmoitan iloisena: "Mäkin olen nyt onnellinen, mulla on nyt sut, ikuisesti. Niin kuin sä lupasit silloin viimeisenä iltana"
Jed kumartuu minua kohti, laskien huulensa omilleni. Vikisen pettyneenä, kun hän kerkeää irrottautumaan ennen kuin ehdin vastata siihen, mutta hän vain virnistää ylimielisen näköisenä, nyökäten minua kohti: "Sulla oli vähän jäätelöä vaan huulilla"
Luon häneen vihaisen katseen, mutristaen huuliani, jolloin hän myöntyy ja suutelee minua uudestaan. Sydämeni alkaa pamppailemaan kovempaa, tuntien vatsassani miljoonia perhosia.
"Mä rakastan sua, Jed", kuiskaan hänen huulilleen, "Aina"
"Mäkin rakastan sua, G", hän kuiskaa takaisin, "Ikuisesti"
Avaan silmäni ja irrottaudun hänestä, hän kuitenkin katsoo minua hieman surullisena. Katson häntä kysyvästi, jolloin hän kysyy hiljaa: "Tiedäthän sä, ettet sä voi jäädä kauaksi aikaa tänne?"
"Miksi en, voinhan", väitän, "Mä olen nyt onnellinen ja vapaa, kaikkea sitä, mitä mä toivoin silloin"
Jed huokaisee pudistaen päätään, vetäen minut sitten takaisin kainaloonsa, jonka jälkeen suuntaa katseensa kirkkaalle taivaalle, jossa linnut lentävät omia reittejään.
"Sun täytyy palata takaisin", hän sanoo hiljaa.
"Minne? En mä halua lähteä!" ilmoitan, nojaten häneen jämäkämmin.
"Kotiin", Jed vastaa ja kääntyy sitten takaisin minua kohti, "Sä tiedät, kuka sua siellä odottaa ja mä sain jo olla sun kanssa vähän aikaa, nyt on hänen vuoronsa"
"Ei! Mä en halua jättää sua", pyydän, "Sä olet ainoa, ketä mä rakastan, enkä mä rakasta sitä näin paljoa"
Hän pudistaa vain päätään, hymyillen surullisesti. Hän kumartuu uudestaan lähelleni ja kun tunnen hänen täydellisen pehmeät huulet omillani, tunnen kaiken katoavan ympäriltäni.
Heips! Laitoin toisenkin luvun, kun nää oli kummatkin vähän lyhyempiä. Ei kyllä ole mitään hajua, milloin kirjoitan tähän lisää, mutta nauttikaa nyt tästä :)
-Jacqueline
Ps. Oonko ainoa, joka rakastaa tätä Fifth Harmony:n coveria, varsinkin Camilan osuutta?
