~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tunnen Nicon hengityksen niskassani, kun hän yrittää saada osaa paikalleen. Hänen sormensa varovat kuumaa sokeria, mutta yhtäkkiä hän säpsähtää ja työntää peukalonsa suuhunsa kiroillen. Näen hänen kasvonsa vääristyvän kivusta ja työnnän äkkiä hänet vesihanan viereen ja lasken kylmää vettä.
"Auts, ainakin tuli testattua, että se on oikeasti kuumaa", Nico sanoo ja puristaa huuliaan yhteen, kun pidän hänen sormeaan tiukasti hanan alla.
"Ei se kohta satu enää niin paljon", lohdutan kurtistaen otsaani, sillä en halua nähdä Nicoa näin kivuissa. Nico hymyilee hieman ja sanoo: "Älä kurtista otsaa, sun naama on muuten täynnä ryppyjä jo ennen ku sä täytät kahtakymmentä"
"Ilkimys", mumisen ja vaihdan veden tulikuumaksi kostona, jolloin Nico parahtaa ja vetää kätensä äkkiä pois hanan alta.
"Ai helvetti!" hän kiroaa ja vaihtaa sitten veden itse takaisin kylmäksi. Kohautan hartioitani viattomasti ja väitän: "Sä an-ansaitsit sen, sä sanoit m-mun naamaa ryp-ryppyseksi"
"Demoni enkelin vaatteissa", Nico tuhahtaa ja sulkee kohta hanan, "Nyt jatketaan"
Työnnän itseni takaisin pöydän ääreen ja Nico asettuu taas taakseni. Pidän piparitalon seinää tiukasti pystyssä viereisen seinän kulmaa vasten, jolloin Nico vetää niiden välille sulaa sokeria.
"Hyvä", totean, kun katson piparitaloa, joka tosin on vielä ilman kattoa. Nico istuu vierelleni tuolille ja kohottaa kätensä, jolloin lyön siihen ylävitosen.
"Me ollaan parhaita, eikö niin?" Nico sanoo varmana ja ottaa sitten toisen puolen katosta.
"Mhm..." mumisen ja keskityn samalla ottamaan varovasti katon, kun Nico levittää siihen taas sokeria. Hän varoo tarkasti sormiani, jotka näyttävät hänen sormiensa vierellä pieniltä.
"Noin ja nyt tulee paras osa, eli koristelu!" Nico kuuluttaa innoissaan saatuamme koko talon seinät ja katon paikalleen. Hän ojentaa minulle toisen valkoisista tuubeista, ottaen itse toisen.
"Mitä me tehdään?" kysyn, sillä en muista, miten tämä oikein tehdään.
"Kierretään ainakin kaikki ikkunat, ovi ja katto", hän selittää osoittaen samalla sormellaan sanomiaan kohtia, "Sitten voi tehdä mitä haluaa ja tässä on myös ranskanpastilleja, joita voi laittaa"
"Okei", totean ja alan puristamaan valkoista tahnaa ulos tuubista. Pian olemme saaneet suurimman osan koristeltua ja nappaan salassa yhden ranskanpastillin, tai ainakin yritän tehdä sen salassa.
"Gab, ei saa varastaa", Nico moittii ja ottaa sitten itsekin yhden.
"Otit itsekin", huomautan ja hän selittää, että totta kai, koska minäkin otin ensin.
"Näitähän on vaikka kuinka paljon", sanon ja otan toisenkin, mihin Nico virnistää ja ottaa myös toisen. Kohta tajuamme, ettei niitä ole enää kuin muutama jäljellä.
