~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Oletko sä valmis?" Nico kysyy ja katsoo minua silmiin. Otan syvään henkeä ja nyökkään.
"Aah, sa-sattuu!" huudahdan, kun kova kipu iskee minuun.
"Sori, odota hieman", Nico sanoo, vilkaisten hieman alaspäin ja yrittää sitten uudelleen.
"Ei, ei, sattuu", vaikeroin ja työnnän häntä pois.
"Okei, entä jos me ei vaan tehdä tätä?" hän huokaisee ja vetäytyy pois läheltäni, mutta vedän hänet takaisin.
"Teh-tehdään, mä haluan", vakuutan. Nico pyöräyttää silmiään ja sanoo sitten: "Aha, mutta tää sitten oikeasti sattuu, vaikka mä yritänkin olla hellä"
"O-okei, valmis nyt", sanon ja Nico nyökkää, ennen kuin repäisee laastarin kerralla pois, saaden minut karjaisemaan kivusta ja tartun kädestäni kiinni, jossa laastari oli.
"Kerran se vain kirpaisee", hän virnistää ja heittää laastarin sitten roskikseen. Luon häneen murhaavan katseen ja vilkaisen käteni alle haavaa, joka on hieman punertava repäisystä.
"Gab, sä itse halusit, että mä otan sen", Nico pyöräyttää silmiään ja nappaa minut sitten syliinsä kantaen minut olohuoneeseen sohvalle. Asetumme vierekkäin sohvalle ja hän hymyilee minulle huvittuneena, kun katson viatonta kättäni edelleen.
"Anna, kun mä puhallan sitä", hän vinkkaa silmää, jonka jälkeen ottaa hellästi kiinni käsivarrestani ja puhaltaa siihen. Koko kehoni tuntuu värisevän ja tunnen ihokarvojeni nousevan pystyyn. Ristin käteni äkkiä eteeni ja nojaan Nicon kylkeen, kun hän kietoo vasemman kätensä taakseni. Hän alkaa sanomaan jotain hymyillen, mutta keskeyttää sen, kun hänen puhelimensa alkaa soida.
"Odota, se on Tim", hän kertoo ja vastaa sitten puhelimeensa: "Nico"
Päätän käyttää tämän ajan hyödykseni, kun hän ei katso minua. Varovasti katseeni kiertää hänen kasvoihinsa ensin. Nicolla on kauniin ruskeat silmät, joita hän kyllä itse aina kutsuu tylsiksi. Nicossa kaikki on niin jännittävää ja täydellistä. Hänen voimakkaat lihaksensa, joita hän tuntui lähes esittelevän minulle eilen suihkussa, hänen virneensä, kun hän sanoo jotain vihjailevaa, hänen isot kätensä, jotka näyttävät vielä suuremmilta, kun laitan omani hänen pääll-
"Gabriel?" Nicon kysymys saa silmäni räpsähtämään ja käännän pääni nolostuneena alemmas. Miten minä en huomannut, että hän oli jo lopettanut puhelunsa?
"Sori", kuiskaan paniikissa, entä jos hän onkin vihainen, että tuijotin häntä? Ehkä minun olisi pitänyt tehdä se aamulla, kun hän vielä nukkui...
"Ei se mitään", Nico sanoo ja nostaa kasvoni takaisin häntä kohti, jonka jälkeen hän virnistää ja myöntää: "Kyllähän mäkin sua katson aina, kun vaan pystyn"
Silmäni aukenevat suuremmiksi ja kysyn: "Ei-eilenkinkö suihkussa...?"
Huomaan pienen punan Nicon poskilla ja hän kääntää päänsä muualle. Riemuissani siitä, että kerrankin hän oli se joka punastui, käännän hänen päänsä minua kohti ja virnistän: "Sä punastuit!"
