~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
En pysty keskittymään millään peliin, jota yritän pelata Annan ja Timin kanssa. Jostain syystä minulla vain on huono fiilis jostain. Joku tunne vain, että joku on pielessä.
"C'moon, Nico sä oisit saanut tosta pisteen!" Tim huudahtaa, kun taas kerran onnistun olemaan huomaamatta jotain hyvää tilannetta. Kohautan vain olkapäitäni ja yritän keskittyä enemmän.
"Onko kaikki ihan hyvin?" Anna kysyy huolissaan, sellainen huolehtija hän kun on aina.
"En tiedä..." vastaan rehellisesti, minkä takia Tim laittaa pelin pauselle hetkeksi.
"Mitä sitten?" hän kysyy ja nojaa sohvan selkänojaan. Mietin hetkisen, sanoisinko tämän heille, mutta sitten tulen toisiin ajatuksiin ja pomppaan sohvalta ylös.
"Mun pitää tehdä yks juttu", huikkaan heille ja ryntään käytävää pitkin huoneeseeni, jossa puhelimeni on. En voi olla rauhassa, ennen kuin saan tietää, että hän on turvassa.
Rullaan yhteystietojani läpi, kunnes löydän oikean. Hän varmaan luulee, että olen vainoharhainen, mutta en välitä.
Outgoing call: Gabriel/Angel
Sekunnit tuntuvat vain pitenevän koko ajan, kun en kuule hänen ääntään.
"Vastaa, vastaa", hoen paniikissa ja istahdan sängylle, purren kynttäni. Erittäin paha tapa, josta en vain pääse eroon. Helpotuksekseni hän vastaa, mutta mitään ei kuulu. Tai siis kuuluu jotain nopeaa taustapuhetta, mutta en saa selvää, mitä se on.
"Gabriel?" kysyn, "Ootko sä siellä?"
Ensin mitään ei kuulu, kunnes kuulen äänen, joka ei varmasti kuulu enkelilleni.
"Nico Gallagher?"
"Kuka sä olet? Missä Gabriel on?!" huudahdan peloissani.
"Gabrielin isä", hän vastaa, muttei vastaa tärkeämpään kysymykseeni.
"Missä Gabriel on?" kysyn uudestaan ja koko kehoni jähmettyy, kun tajuan, mitä taustaäänet ovat. Kuulen selvästi nyt, kuinka sireenit pauhaavat ja eri ensihoitajat huutelevat.
"Gabriel..." hänen isänsä aloittaa, mutta murtuu kesken lauseen.
"Missä te olette?" kysyn ja alan keräämään kamojani laukkuun.
"Ambulanssissa... Kohti sairaalaa", hän vastaa. Suljen puhelun ja laitan puhelimeni taskuuni. Pakkaan loput tavarat varmaan parissa minuutissa ja ryntään ulos huoneesta. Tim ja Anna nousevat sohvalta, kun kuulevat minut.
"Minne sä meet?" Tim kysyy ja juoksee perääni, kun häivyn suoraan ovesta ulos, portaita alas. Pysähdyn hetkeksi ja lyyhistyn porrasaskelmalle.
"Gabriel..." kuiskaan, "Se on ambulanssilla kohti sairaalaa"
Tunnen Timin vierelläni ja hän kyykistyy eteeni sitten.
"Nico! Sä et voi mennä sinne! Kello on ties mitä ja tää ilmakin on aivan järkyttävä!" hän huomauttaa, ja tiedän hänen olevan oikeassa.
