~I need your hand~
Tarina kahdesta pojasta, joista toinen on syntynyt kuin kultalusikka suussa ja toinen, jota elämä on koetellut vähän liiankin kovaa. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi vastakohtaa törmäävät toisiinsa? Luvassa on itkua, naurua ja kaikke...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Pujottelen ihmisjoukon läpi keittiöön, jossa toivottavasti Nico on. Asuntomme on aivan täynnä ihmisiä, joiden henkilöllisyydestä minulla ei ole hajuakaan. Toivottavasti Nicolla on, sillä en halua näiden bileiden kasvavan liian suuriksi.
"Gabriel, siellähän sä oletkin", Nico hymyilee ja ojentaa minulle tölkin Coca Colaa. Hänen ympärillään on muutama tuntematon henkilö Timin lisäksi.
"Tässä on mun kavereita, Julle, Olly ja tietenkin Tim, jonka sä jo tunnet", hän kertoo ensin minulle, jonka jälkeen esittelee minut kavereilleen: "Ja tässä on Gabriel, mun poikaystävä"
Hymyilen ja tervehdin takaisin heille, jotka tervehtivät minua ensin. Yksi heistä tosin aiheuttaa katseellaan minulle epämukavan olon, joten ilmoitan Nicolle meneväni olohuoneeseen, sillä siellä on Anna, joka on toinen vieraista, jotka tunnen etukäteen.
"Ole varovainen!" hän huutaa vielä perääni ja nyökkään, kunnes jatkan matkaani olohuoneen reunalle, jossa Anna on ystäviensä kanssa.
"Moi Gabriel", Anna hymyilee leveästi, "Miten menee?"
"I-ihan hyvin", nyökkään, kääntäen kasvoni muualle hänen ystäviensä katseilta.
"Älkää tuijottako", Anna naurahtaa heille, jonka jälkeen kääntyy minuun päin alkaen selittämään jotain Nicon edellisistä bileistä, jotka eivät ole aina menneet niin hyvin, kuin ainakin toistaiseksi tänä vuonna.
"Sä olet niin söpö", yhtäkkiä jonkun ääni kuuluu ja samassa eteeni kumartuu varmaankin joku muu Annan kavereista. Hänen tosin pitää kumartua aika paljon, sillä hänellä on niin korkeat kengät jalassaan.
"Oh... Kiitos?" mutisen nolostuneena, kertoen äkkiä Annalle, että taidan mennä lepäämään minun ja Nicon makuuhuoneeseen. Piiloon kaikilta oudoilta ihmisiltä.
Vihdoin päästyäni huoneeseen, suljen oven takanani ja siirrän itseni tuolistani sängylle. Huokaisten otan esiin puhelimeni alkaen selata kaikkia mahdollisia asioita odottaen, että kello olisi jo 12. En kuitenkaan mitään juoru-uutisia, sillä olen oppinut jo, ettei niistä seuraa mitään hyvää.
"Gabriel..." ääni herättää minut unestani ja haukottelen syvästi, ennen kuin avaan silmäni hämilläni.
"Nukahdinko mä?" kysyn Nicolta, joka työntää tuolini aivan sängyn viereen.
"Mm... Kello on viittä vaille kaksitoista, niin mennään ulos", hän ilmoittaa hymyillen, auttaen minut tuoliin. Nyökkään ja lähdemme huoneesta olohuoneeseen, johon kaikki vieraat ovat näyttäneet kokoontuneen.
"Tuolla on meille paikat", Nico kertoo osoittaen sohvaa, jolla istuu myös Tim sylissään Anna. Pettymyksekseni huomaan kuitenkin, että se sama tuijottava henkilö istuu vastakkaisella sohvalla, suoraan meitä vastapäätä.
