Sisältä Pimeä || Blind Channel

8. Tän takia mä sieltä lähdin

"Mitä helvettiä sulle on tapahtunu?" Blondi seisoi jähmettyneenä eteisessä. En heti ymmärtänyt, mistä hän puhui. Sitten muistin naamani olevan tavallista värikkäämpi. Ei oo todellista!

"Ööh... Kaaduin portaissa?" Tekosyy kuulosti enemmänkin kysymykseltä.

"Älä jaksa, mistä toi tuli?" En vastannut mitään, katseeni putosi jalkoihini. Hattarapää käveli luokseni ja nosti katseeni ylös. Hänen katseensa oli liimautunut poskeani korostavaan mustelmaan.

"Oo kiltti, kerro mulle." Kannattaisiko vain kertoa kaikki? Voisi helpottaa, jos joku tietäisi. Toisaalta, voiko häneen luottaa? Lienee tyhmä kysymys. Nyökkäsin päätäni suostumuksen merkiksi ja kävelin olohuoneeseen Joonas perässäni. Istuin toiselle sohvalle, hän toiselle. Huokaisin syvään, ennen kuin aloitin.

"Tän takia mä sieltä lähdin." Hän ei näyttänyt heti ymmärtävän, mitä tarkoitin. Saattoi olla alkoholin syytä. Hänen ilmeensä kuitenkin rohkaisi kertomaan lisää.''

"Tai siis, Jonin takia." Näytti ikään kuin palaset olisivat loksahdelleet kohdilleen miehen päässä. Hänen ilmeensä vakavoitui entisestään.

"Sekö ton teki?" En vastannut, nyökkäsin vain. Katseeni putosi jälleen maahan. Joonas päästi ilmoille syvän huokauksen, muttei sanonut mitään. Hän nousi ylös ja siirtyi istumaan viereeni. Säikähdin, kun hän kietoi kätensä ympärilleni lämpimään haliin.

"Oon pahoillani." Se oli kaikki, mitä mies sanoi. Nuo sanat kuitenkin riittivät avaamaan kyynelkanavani. Normaalisti olisi hävettänyt antaa muiden nähdä itkeväni, mutta siinä hetkessä en välittänyt. Kiedoin omat käteni hänen ympärilleen ja halasin häntä tiukasti. Kumpikaan ei sanonut mitään, istuimme vain täydessä hiljaisuudessa. Sitten hän vetäytyi taaemmas ja avasi keskustelun uudestaan.

"Senkö takia sä olit siellä sillalla?"

"Osittain." Tietysti tilanteeseen oli liittynyt muutakin, sillä eihän mikään ole yksinkertaista.

"Haluutko kertoo lisää?" Epäröin hetken, mutta päätin kuitenkin kertoa. Kun kerran aloin avautua, niin avaudutaan sitten kunnolla.

"Kaikki alko kun äiti petti isää Jonin kanssa. Isä ei kestäny sitä, siks jouduin muuttaa pois Helsingistä. Mun kaikki ystävät jäi sinne, eikä oikeestaan ees olla enää väleissä. Tai siis ollaan, mutta ei sit kuitenkaan. Mun paras ystävä ei ainakaan enää välitä musta. Oon sille pelkkää ilmaa. Ja mitä Joniin tulee? Se nyt vaan on hirvee ihminen monella tapaa. Ei äiti uskois, jos kertoisin mitä kaikkea sen rakas mies on tehny."

"Ootko yrittäny kertoo?"

"No totta helvetissä! Se vaan on niin sokee sen miehen teoille." Huone hiljeni taas, mutta vain hetkeksi.

"Ja sit on viel kusipää ex poikaystävä, joka ei jätä rauhaan." Joonas kohotti kulmiaan lausahdukselleni.

"Mitäs se sit tekee? Ja kuin kauan sitä on jatkunu?"

"Häiriköi viesteillä, kiusaa koulussa, mitä näitä nyt on. Ja se on tehny sitä siitä asti kun jätin sen, eli joku vajaa yheksän kuukautta. En oikeestaan enää ees käy koulussa, en oo käyny pitkään aikaan. Tiiän kyl itekin etten tuu valmistumaan." Joonas ei vastannut mitään, antoi vain myötätuntoisen katseen.

"Kyl se siitä. En oikeen tiedä mitä muutakaan sanoo. Nyt sun ei tarvii murehtii perheasioistas, kun pääsit pois. Eikä se lukio nyt niin tärkee asia oo, onhan sitä nyt muitaki koulutussuuntia. Sun pitää vaan selvittää mitä elämältäs haluut. Ja se kiusankappale ei satuta sua enää. Voit olla varma siitä." Vau. Nyt se alkoholin aiheuttama kannustuspuhe sitten tuli. Miksi ihmeessä kännissä tulee aina puhuttua syvällisiä? En vastannut hänelle, hymyilin vain. Hattarapää saattoi olla pää pilvissä, mutta olihan se ihan hyvä puhe.

"Pärjäätkö jos lähen kotiin? En haluu herää darras täältä." Nauroimme molemmat.

"Pärjään. Kiitos." Hyvästelin blondin ja hautauduin lämpimän peiton alle. Ehkä asiat tällä kertaa oikeasti selviäisivät? Tuntui hassulta, että tutustuin Joonakseen vasta eilen. Hänen seuransa toi tietynlaista toivoa synkkään elämääni. Selailin hetken puhelintani, kunnes silmäluomeni alkoivat käydä raskaiksi.

A/n:
Hei kaikki ihanat, jotka on jaksaneet tänne asti! Toivottavasti ootte tykänneet, sillä itse oon ainakin tykännyt kirjoittaa tätä tarinaa. Jos teillä on ehdotuksia tai toiveita, niin otan mielelläni ideoita vastaan! Ja tähän väliin vielä pikku kysymys. Eteneekö tapahtumat sopivaa vauhtia, liian nopeasti vai liian hitaasti? Ois kiva tietää mitä mieltä ootte.

Ei mulla kai mitään varsinaista asiaa ollut, pitäkää itestänne huolta <3