Sisältä Pimeä || Blind Channel

23. Kiitos

⚠️TW⚠️
Itsetuhoisuus, syömishäiriö (tai ainakin jotain sen suuntaista)

Heräsin keittiöstä kuuluvaan kolinaan. Katsoin kelloa ja yllätyin sen ollessa jo melkein 12. Yleensä en nukkunut näin pitkään, mutta kai se oli eilisen jälkeen ihan ymmärrettävää. Nousin kuolleen näköisenä istumaan. Joel käveli huoneeseen ei-niin-raikkaan näköisenä.

"Kato säki heräsit."

"Miksei kukaan herättäny mua?"

"Aateltiin antaa sun nukkuu rauhas. Mikä olo?"

"Parempi."

"Tuu aamupalalle." Kuului Nikon ääni jälleen keittiöstä. Sivuutin pyynnön ja läsähdin takaisin sohvalle. Otin kännykän esiin ja kävin instagramin uudet julkaisut läpi. En jaksanut liikuttaa raajojani noustakseni ylös.

"Haloo onks kuulos vikaa?" Niko asteli huoneeseen nauraen.

"No ehkä vähän."

"Noni mut hei tuus syömää."

"Ei tee mieli eilisen jälkee." Muut vain kohottelivat kulmiaan vastaukselleni.

"Ihan sama tekeekö mieli. Eilen ainaki oksentelit nii rajusti et hyvä sun ois jotain syödä." Joel liittyi keskusteluun.

"Ei mulla oo hätää. Pitäis muutenki lähtee pikkuhiljaa kotii- Ei helvetti!"

"No mitäs nyt?" Joonas kysyi lattialta käsin hämmentyneenä.

"Ei helvetin perse! Mun työvuoro alko aikoi sitte ja se on koht jo loppu! Voi vitun vittu mul ei oo varaa menettää mun työtä, ennen kun löydän paremman paikan." Nousin taas istumaan ja hautasin kasvoni käsiini.

"Ei se nyt maailmanloppu oo et yks vuoro jäi väliin. Uskon et sun pomo ymmärtää, jos kerrot et olit kipee ja nukuit pommiin." Niko yritti rauhoitella.

"Ei vittu mun pitää oikeesti lähtee." Nousin ylös ja lähes juoksin eteiseen pukemaan takkia ja kenkiä. Heti kun olin päässyt rappukäytävästä, laitoin kahvilan omistajalle, Roopelle, viestiä.

                       Roope (työ)

                                    Oon nii pahoillani!   
              Mul oli eilen aika huono olo ja  
        nukuin pommiin. Pärjäsittehän te   
                                               ilman mua?

No olihan täällä tavallista tylsempää,
mut kyl me pärjättiin. Kaikki hyvin, kunhan et ota tavaks ;)

Joskus minua häiritsi se, miten mies tuntui välillä jopa flirttailevan. Siitä huolimatta hän oli hyvä tyyppi, joten annoin asian olla. Tärkeintä oli, että sain pitää työni. Lähdin suoraa tietä kotiin. Matkaa oli jonkin verran, mutta musiikkia kuunnellessa aika ja matka kuluivat sujuvasti. En ikinä lähtenyt mihinkään ilman kuulokkeita.

Pitkän kävelymatkan jälkeen pääsin vihdoin kotiin ja päätin mennä suihkuun. Kävelin peilin edestä ja katsoin itseäni. En pitänyt näkemästäni. Vihasin itseäni niin monella tavalla. Kyynel vierähti poskelleni. Yritin mennä suihkuun, mutta en pystynyt. Olin liimautunut peilin eteen katsomaan peilin heijastamaa kuvotusta. Vitut. Menin "keittiöön", avasin tutun laatikon ja tartuin veitseen. Tällä kertaa en siirtynytkään kylppäriin, vaan tein sen niillä sijoillani. Neljä uutta viiltoa oikeaan käteeni, vastapainoksi viime kertaisille vasemman käden viilloille. Heitin veitsen altaaseen ja istuin lattialle kaappiin nojaten. Miten tähän taas päädyttiin?

Hetken kuluttua nousin ylös ja menin viimein suihkuun. Kuuma vesi sai viillot kirvelemään entistä enemmän. Ei sillä, ettäkö olisin siitä enää välittänyt. Suihkusta tultuani kiedoin siteen ranteeseeni ja puin uudet vaatteet. Heittäydyin sohvalle ja huokaisin syvään. Päätin lähteä lenkille, jospa se vaikka virkistäisi. Ryhdyin tuumasta toimeen ja kiskoin kengät jalkaan.

Olin juossut kuulokkeet päässä ja musiikit täysillä jo jonkin aikaa. Päätin pysähtyä puiston penkille istumaan. Istuin siinä hetken, kunnes joukko noin ikäisiäni poikia käveli viereiselle penkille. He keskustelivat ensin kovaäänisesti keskenään, sitten kääntyivät puoleeni. He kyselivät omituisia ja häiritseviä kysymyksiä, joihin en vastannut. Aloin tuntea oloni epämukavaksi, mutta pian tapahtuikin jotain yllättävää.

"Hei mitä muija! Sori et oon myöhäs, ku Taavi pissas matolle." Tuntematon, noin minun ikäiseni nainen käveli luokseni. En heti ymmärtänyt, mitä hän ajoi takaa. Oliko hän sekaisin?

"Niin että tuutko? Tiiän hyvän kahvilan täs ihan lähellä." Hän viittoi mukaansa. Tajusin, mitä hän tarkoitti ja nousin nopeasti ylös. Pojat jäivät sinne istumaan hämmentyneinä.

"Kiitos." Sanoin tälle tuntemattomalle päivän pelastajalle.

"Ei mitään, näytit tosi ahdistuneelle kun ne tuli häiriköimään sua." Hän sanoi naurahtaen hieman.

"Oon muuten Sara." Hän esittäytyi pirteästi.

"Eve." Vastasin harvasanaisesti mutta hymyillen.

"Täs ois kyl oikeesti yks hyvä kahvila lähellä, jos seura kelpaa." Hän ehdotti hymyillen. En ollut varma, mitä pitäisi tehdä. En tuntenut häntä. Toisaalta, hänkin auttoi täysin tuntematonta. Ja olisihan se ehkä ihan hyvä saada muutakin seuraa, kun kuusi bändissä soittavaa miestä.

"Kelpaa, näytä tietä." Lähdimme kävelemään kohti kahvilaa ja juttelimme paljon. Sain esimerkiksi selville, että Taavi oli Saran omistama kääpiösnautseri. Hän oli minua vuoden vanhempi, mutta se ei haitannut. Jutellessamme tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauan. Meillä oli paljon yhteistä. Naurahdin hieman, kun hän otti hupparinsa pois kahvilassa hetken istuttuamme. Alla hänellä nimittäin oli Blind Channel -paita. En kertonut hänelle tuntevani bändin. Vaihdoimme numeroita ja snäppejä.

"Mul oli kyl tosi kivaa! Joskus uusiks?" Hän ehdotti.

"Tietty!" Hyvästelimme toisemme ja lähdin kotiin. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa seurustella muidenkin kuin miesten kanssa, kaikella kunnioituksella heitä kohtaan. Pääsin kotiin ja sain Saralta viestin. Hän kysyi minua mukaan joihinkin bileisiin seuraavana perjantaina. Miksi ei?