⚠️TW⚠️
Syömishäiriö (tai jotain sen suuntaista)Saavuimme hetken ajamisen jälkeen studiolle. Siellä viisi muuta innokasta bändiläistä jo odottelivat. Ja kuten arvata saattaa, kaulani ei suinkaan jäänyt huomiotta. Heti olohuoneeseen käveltyäni, kukapa muukaan kuin Joel, päätti puuttua asiaan.
"Mikäs kirahvi se sieltä tulee? Tais neidillä olla villi yö." Hän sanoi huvittuneena.
"Enpä tiiä Joel, ei sillä kyl pituus riitä kirahviks." Aleksi sanoi kiusoittelevasti ystävälleen ja käveli ohitseni taputtaen päätäni.
"Älkääs nyt kiusatko toista, ootte te itekki ollu kiimasii teinei." Naurahti Tommi ja viittoi tyhjää paikkaa sohvalla vieressään. Hyväksyin kutsun ja istuin rumpalin viereen sohvalle.
"Ei. Enää. Sanaakaan." Sanoin varoittavasti muka vihaisena. Tuolla ansaitsikin pelkkiä naurahduksia kuuden miehen suusta. Pian he alkoivat työskennellä jonkin uuden biisin sanojen parissa. Kysyivät he minulta mielipiteitä muutamiin kohtiin, muuten olin lähinnä hiljaa paikallani omiin maailmoihini eksyneenä. En tiedä mitä keskustelua pääni sisällä kävin, mutta uppouduin siihen täysin.
"Tilataaks ruokaa, voi tulla pitkä päivä." Joonas ehdotti, mistä muut itseäni lukuunottamatta innostuivat. Pojat nyökkäilivät myöntymyksen merkiksi, mutta itse en reagoinut asiaan mitenkään. En tietenkään halunnut tilata, mutta en myöskään halunnut herättää miesten epäilyksiä.
"Sä saat päättää paikan." Blondi kääntyi puoleeni. Minäkö? Miksi juuri minä?
"Ei ku päättäkää te vaan." Yritin selittää, mutta en onnistunut.
"Ei kun päätä sä, tuli huono omatunto ku et ottanu mitää viimeks." Aleksi liittyi keskusteluun. Mikseivät he vain voi antaa asian jo olla?
"Kaikki käy." Sanoin tyhjästi. He saisivat luvan päättää, sillä enhän minä aikonut mitään ottaa. Pian pääsimme yhteisymmärrykseen ja pojat päättivät paikan. Kun tuli tilaamisen aika, pojat eivät ilahtuneet vastauksestani.
"Mitä sä otat?" Joonas kysyi ensimmäisenä minulta. Ja taas sitä mennään.
"En mä mitään tarvii, tilatkaa te vaan." Koitin vakuuttaa heitä.
"Hei voidaan me kyl jostain muualtakin tilata." Olli liittyi kinaan, muut nyökkäsivät ystävänsä ehdotukselle.
"Ei emmä sitä. Kun ei mul oikeesti oo nälkä." Aloin puolustella. Eihän se ollut edes vale, tavallaan.
"Kylhän sun nyt jotain täytyy syödä." Sanoi Niko astuen mukaan keskusteluun. Halusin lukittautua vessaan itkemään, mutta en voinut. Mitä nyt pitäisi tehdä? En halunnut huolestuttaa heitä, mutta en tosiaan aikonut myöskään syödä.
"Mä syön sit kun on nälkä." Sanoin päättäväisesti ja nousin ylös. Menin keittiöön kasaamaan ajatuksiani. Miten niin yksinkertaisesta asiasta voikin tehdä niin monimutkaisen? Ratkaisuhan on ihan helppo, syön tai en, se ei ole heidän ongelmansa. Istuin keittiössä vielä jonkin aikaa, mutta ajatukseni eivät pysähtyneet tai edes hidastaneet. Ne kiersivät päässäni kuin kilpa-autot kilparataa. Autojen jarrut taisivat olla rikki.
Lopulta ryhdistäydyin ja palasin muiden seuraan. Olohuoneeseen astuessani sain pari huolestunutta katsetta, mutta kukaan ei sanonut mitään. He jatkoivat työtään ja ideoivat sanoja kiivaasti. Se taisi tuottaa tulosta, sillä pian kuului muutama innostunut huudahdus. Joel ja Joonas hyppivät innoissaan toistensa kimpussa, Niko ja tommi heittivät ylävitoset ja Aleksi ja Olli seurasivat ystäviensä toimintaa huvittuneina. Minä? Minä istuin itsekseni sohvan päädyssä heitä katsellen.
YOU ARE READING
Sisältä Pimeä || Blind Channel
FanfictionSisältövaroitus! Eveliina on 17-vuotias nuori, jonka perhesuhteet ovat mutkikkaat. Hän joutui muuttamaan Helsingistä Ouluun äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa, eikä ongelmille ja vaikeuksille tunnu löytyvän ratkaisua. Eve päätyy tekemään niistä lo...