Sisältä Pimeä || Blind Channel

29. Little man puhuu asiaa

Aamu raikas iloinen. Tai sitten ei. Heräsin kahdeksan aikoihin, tänään minulla oli myöhäisempi työvuoro, joten se ei haitannut. Nousin sängystä ja hiippailin alakertaan. Joel ilmeisesti nukkui vielä, mikä ei kyllä haitannut. Mitä pidempään voisin viivästyttää edessä olevaa kiusallista keskustelua, sen parempi. Päätin mennä suihkuun huuhtoakseni väsymyksen kasvoiltani.

Suihkusta tultuani puin vaatteet, harjasin hiukset ja pesin hampaat. Astuessani ulos kylppäristä, Joel oli jo herännyt. Hän istui sohvalla puhelin kädessään, mutta käänsi huomionsa minuun heti minut huomattuaan.

"Huomenta." Hän tervehti haukotellen.

"Huomenta huomenta." Mutisin vastaukseksi. Että piti tämäkin aamu nähdä.

"Muistat varmaan mitä sovittiin eilen?" Hän kysyi muistuttaen. Ihan kuin olisin muka unohtanut. Mietin hetken, mitä vastaisin.

"Tai siis sä sovit." Mumisin takaisin. Hänen kasvojaan koristi yllätys ja joustamattomuus.

"Älä ees alota tota. Me ei neuvotella tästä, vaan tää asia käsitellään halusit tai et. Mennään tänään studiolle ennen sun töitäs, sit käydään kaupas ku pääset töistä." Taas kerran äänensävy oli varoittava, eikä antanut minulle valinnanvaraa.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Pian istuin Joelin auton kyydissä matkalla kohti studiota. Automatka oli hiljainen, kumpikaan ei puhunut, eikä radio ollut päällä. Olin todella hermostunut. En halunnut joutua selittelemään käytöstäni kuudelle miehelle, jotka eivät edes ymmärtäisi. Hetken ajamisen jälkeen saavuimme treeniksen pihaan. Vasten tahtoani nousin autosta ulos ja seurasin pitkää blondia tuttuun rakennukseen.

Ovi aukesi nopeasti ja siirryin riisumaan kenkiäni eteiseen. Heitin takin naulaan ja kävelin olohuoneeseen, jossa ilmapiiri oli enemmän tai vähemmän kireä. Kukaan ei sanonut mitään, kaikki tuntuivat olevan omissa maailmoissaan. Vasta Joelin saapuessa huoneeseen miehet nostivat katseensa. Istuin Ollin ja Aleksin väliin sohvalle, kukaan ei reagoinut mitenkään. Jännittynyt ilmapiiri kasvoi entisestään. Heistä huomasi, että heillä oli jotain sanottavaa. Kukaan ei vain halunnut tehdä aloitetta asian edistämiseksi.

"Noh..." Niko sanoi napaten muiden huomion.

"Niih..." Sanoin kiusallisesti. Voi luoja, mitä tästäkin taas tulisi.

"Haluutko selittää jotain?" Niko jatkoi rauhallisella äänellä katsoen minuun.

"Enpä oikeestaan." Sanoin tylsistyneenä, sitten huomasin Joelin kohottelevan kulmiaan minulle.

"Tää ois paljon helpompaa jos viittisit osallistuu keskusteluun." Blondi sanoi.

"No en mä tiedä mitä sanoa." Tuhahdin hänelle takaisin.

"Okei rauha maahan nyt. Ei me tultu tänne riitelee. Kerro vaikka ihan alkuun et miks teet niin. Halutaan ymmärtää mikä sut saa tekemään niin. Sit voidaan auttaa sua." Ryhmän aina-niin-rauhallinen basisti keskeytti kinamme, ennen kuin pääsimme vauhtiin. Hän oli selkeästi bändin virallinen rauhanneuvottelija.

"No kun en tiedä! Okei?" Yritin vielä pelastaa tilanteen, mutta kiihdyksissäni lähdin liiankin vahvalle puolustuslinjalle.

"Onks sulla jotain ulkonäköpaineita tai jotain?" Aleksi uskaltautui liittymään keskusteluun. Nyt oli pojan arvaus mennyt aivan metsään.

"Ei." Vastasin hänelle lyhyesti ja ytimekkäästi.

"No mitä sit? Eve ihan oikeesti sua ei voi auttaa jos et puhu!" Joonas sanoi yllättäen.

"Ei mua tarvii auttaa, kaikki on ihan hyvin." En tiedä yritinkö vakuutella heitä vai itseäni.

"Eiköhän me olla tän vaiheen ohi jo. Jokanen täs huonees oleva tietää ettei kaikki oo kunnossa. Oo kiltti ja kerro, miks teet näin itelles." Niko palasi keskusteluun. Mietin taas hetken seuraavia sanojani. Oi voi, nyt sitä mennään.

"Ei se oikeesti oo noin yksinkertaista." Sanoin laskien pääni käsiini. Keräsin hetken rohkeutta sanoa seuraavat mietteeni ääneen.

"Kaikki alko sillon kun oltiin baarissa." Sain viimein sanotuksi. Kaikki olivat yllättyneen näköisiä.

"Tai oikeestaan sen baari-illan jälkeisenä yönä. Varmaan muistatte et päädyin mun exän luo yöks?" Heti sen sanottuani Joel nousi ylös suorastaan raivoissaan.

"Tekiks se kusipää sulle jotain?!" Hän lähes huusi. Tommi kiskoi ystävänsä takaisin sohvalle ja viittoi minulle, rohkaisten jatkamaan.

"Ei. Tai siis en tiedä. Mä... Mä heräsin sen sängystä melkeen alasti, mut mulla ei oo mitään muistikuvaa mistään. Olin juonu ihan liikaa. En tiedä yhtään mitä sinä yönä tapahtu." Sain sanotuksi ennen kyynelten tulvimista poskilleni.

"Olin niin vihanen itelleni. Ja kaikkein eniten mä pidin itteäni ällöttävänä. Juuso väitti mun 'kävelleen sinne ihan ite ja vieläpä ihan mielelläni'. Tuntu etten pysty elää itteni kanssa sen jälkeen." Tunsin Ollin käden silittävän selkääni kyynelten valuessa entistä lujempaa.

"Siitä se sit vaan lähti." Nyt toisella puolellani istuva Aleksi kietoi kätensä ympärilleni. Nojasin häneen, yrittäen kerätä itseni taas kasaan. Helpommin sanottu, kuin tehty.

"Mikset sä kertonu meille sillon, miltä susta oikeesti tuntu? Me naurettiin sun kännisekoilulle ku idiootit, samalla kun sä koit tarpeelliseks rääkätä ittees." Joonas sanoi katuvan kuuloisena.

"Ei se mitää. Ettehän te nyt sitä ois mitenkään voineet tietää."

"No mut silti. Se oli tosi väärin. Oon pahoillani." Kitaristi sanoi ja nousi toiselta sohvalta tullakseen halaamaan minua.

"Hyvä et lopulta kerroit." Hän sanoi ja pyyhkäisi kyyneleet kasvoiltani irtautuessaan halista. Vastasin miehelle pienellä hymyllä.

"Noh... Mites tästä eteenpäin?" Tommi kysyi hetken kuluttua.

"En mä tiedä." Vastasin huokaisten ja haroen hiuksiani.

"No kävi miten kävi, enää et oo yksin." Aleksi sanoi.

"Little man puhuu asiaa." Joonas hihkaisi. Naurahdin hieman hänen kommentilleen, mikä sai pienen hymyn kohoamaan muidenkin kasvoille.

"Mihis aikaan sulla sit taas alkokaan työt?" Niko kysyi.

"Ne alkaa- Itseasias ihan kohta. Mun pitää ruveta lähtee et ehin." Sanoin noustessani sohvalta.

"Ei sun viel tarvii mennä, mä voin kyl heittää sut." Joonas ilmoitti. Kiitin häntä ja istuin vielä hetkeksi heidän seuraan. Noin vartin keskustelun jälkeen lähdimme Joonaksen kanssa kohti kahvilaa. Hän halasi minua viimeisen kerran ennen kuin astelin kahvilaan sisälle. Tunnelma oli lämmin. Tai sitten ei, saattoi se johtua siitä, että pakkasesta sisälle tullessa huoneisto tuntui tavallistakin lämpimämmältä.