Sisältä Pimeä || Blind Channel

44. Sä se et sit vaan opi

Viimeiset tunnit olivat kuluneet itkien, nauraen ja halien. Enimmäkseen halien. Olimme jutelleet tulevaisuuden suunnitelmistani ja siitä, mitä aioin tehdä muuton jälkeen. Nyt makasin sohvalla pää Joonaksen sylissä leväten. Pidin siitä, miten hän leikki hiuksillani. Vaikka olimmekin yksi tiivis perhe, hänestä oli tullut selkeästi paras ystäväni. Yhtäkkiä Joel ampaisi ylös toiselta sohvalta sanaakaan sanomatta. Hän palasi pian muovipussi mukanaan.

"Kuka haluu bissee?" Hän huikkasi kovaan ääneen, pussia kohottaen. Pian hän alkoi viskellä juomia ympäri huonetta. Hän heitti yhden Joonakselle, kitaristi nappasi sen juuri ennen, kuin se olisi osunut päähäni. Säpsähdin tuota välikohtausta ja nousin istumaan. Muut vain nauroivat. Päädyin kääntymään niin, että nyt pääni lepäilikin Ollin sylissä, jalkani Joonaksen sylissä. Hattarapää näytti katkeralta, vastasin hänen ilmeeseensä näyttämällä kieltä. Hän leikki loukkaantunutta, kun muut pidättelivät naurua.

"Mulla on suunnitelma." Joel ilmoitti. Voi pojat, se ei voinut tietää hyvää. Kaikki käänsivät katseensa pitkään blondiin.

"Sähän sanoit lähteväs yöjunalla lauantaina?" Hän kysyi varmistaen. Nyökkäsin hänelle epävarmana.

"Hyvä. Torstaina mennään baariin ja vedetään viinaa nii ettei sukat pysy jalassa. Pidetää parhaat läksiäiset ikinä! Ja koska seuraavana päivänä kaikki on ihan vitullisessa darrassa, ni otetaan perjantai iisisti. Ja sit lauantaina tehään jotain kivaa ennen sun lähtöä. Vastaväitteitä?" Hän selitti suunnitelmansa innoissaan. Kaikki olivat mukana ideassa.

"Sitä vähän mäkin." Hän tuhahti tyytyväisenä. Kaikki nauroivat.

"Se on sitte sillä selvä." Joonas sanoi ja laski tölkkinsä pöydälle. Hän nojasi taaksepäin sohvalla ja käänsi katseensa minuun. Hänen kasvoillaan oli ilkikurinen virne. Pian selvisi miksi.

"Et jumalauta!" Huusin, kun hän tarrasi jalkaani ja alkoi kutittaa. Potkin ja sätkin holtittomasti, kunnes hän päästi irti. Nousin istumaan ja katsoin häntä, murha mielessäni.

"Juokse." Sanoin hänelle varoittavasti. Blondi loikkasi sohvalta huvittuneena, minä perässään. Hän juoksenteli ympäri huonetta, muut seurasivat näytöstä naurusta reveten. Kun juoksimme toisen sohvan ohi, Joel nousi ylös. Hän tarttui pitkillä käsillään keskivartalooni, nostaen jalkani maasta. Riuhdoin ja sätkin tämän otteessa, siitä mihinkään pääsemättä.

"Niin paljon kun toi hattarapää mun hermoille käykin, en haluu menettää rakasta naapuria." Joel sanoi huvittuneena. Lopulta kun olin lopettanut rimpuilun, hän laski minut takaisin maahan.

"Sun kannattaa Joonas opetella nukkuu silmät auki." Ilmoitin palatessani paikalleni sohvalle. Kaikki nauroivat kommentilleni. Joonas ei palannut sohvalle, vaan istui lattialle.

Olimme hengailleet jonkin aikaa studiolla, tunnelma alkoi olla jo hieman tylsistynyt. Sitten Joonas sai loistavan idean.

"Ei hitto mä keksin! Tulkaa kaikki mun luo yöks!" Hän hihkui.

"Siis yökylä? Eiks se oo vähän niinku lasten juttu?" Tommi kyseenalaisti.

"No ei oo jos siitä ei tee sellasta." Blondi virnisti rumpalille ylpeänä.

"Miks ei. Tai siis onks teil mitään parempaa tekemistä?" Puolustin hattarapään ideaa.

"Eipä sit kai." Tommi sanoi luovuttaen. Kaikki olivat lopulta mukana ajatuksessa. Lähdimme liikkeelle kahdella autolla, sillä meistä kaksi olivat täysin selvinpäin. Kuskeina toimivat Tommi ja Aleksi. Itse olin Tommin kyydissä Nikon ja Joelin kanssa. Matka kului mukavasti poikien juttuja kuunnellessa. Itse en juuri puhunut.

Saavuimme Joonaksen ja Joelin talon pihaan. Toisen auton matkustajat odottivat meitä jo parkkipaikalla voitokkaan näköisinä. Pitikö tästäkin taas tehdä kilpailu? Tommi pudisti päätään heidän touhuilleen, Niko ja Joel harmittelivat häviötään olemattomassa kilpailussa. Raahauduimme kaikki Joonaksen asuntoon, eteiseen tietysti muodostui ruuhka. Mitä voi odottaa, kun seitsemän ihmisen ruhot änkevät ahtaaseen eteiseen samaan aikaan?

"Liiku nyt vittu vähän eteenpäin." Joel murisi Joonakselle. Joonas näytti vastaukseksi keskisormea. Lopulta päätin tehdä itse asialle jotain. Siispä ahtauduin muiden ohi hattarapään taakse, otin hieman vauhtia ja heittäydyin tätä päin. Sen seurauksena makasimme molemmat maassa, muiden nauraessa holtittomasti. Vieressäni maannut mies nousi istumaan ja katsoi minua kulmakarvat koholla. Nyt oli selvästi minun vuoroni juosta.

Hyppäsin pystyyn ja pinkaisin pakoon, hattarapää kannoillani. Juoksin vessaan ja lukitsin itseni sinne. Eteisestä kuului edelleen äänekästä naurua, vessan oveen koputettiin aggressiivisesti. En pystynyt enää itsekään pidätellä nauruani. Siispä istuin yksin vessan lattialla nauraen. Koputus lakkasi ja ulkopuolelta tuleva nauru vaimeni. Päättelin, että oli turvallista liittyä muiden seuraan. Avasin oven ja kävelin olohuoneeseen, jossa istui viisi miestä. Missä kuudes oli?

"Mihin se Joonas nyt-" Olin kysymässä, mutta en saanut lausetta loppuun. Tunsin jalkojeni irtoavan maasta. Ei taas. Blondi heitti minut olalleen, ennen kuin ehdin edes sanomaan mitään.

"Irti helvetin idiootti!" Valitin muka vihaisesti, piilotellen huvituksen sävyä olemuksessani.

"No jos kerran haluut." Hän sanoi ja oli pudottavinaan minut, mutta nappasi sitten uudestaan kiinni.

"Mieti ens kerralla ennen ku rupeet jenkkifutariks." Hän naureskeli. Hän käveli olohuoneeseen ja viskasi minut sohvalle, istuen sitten viereeni. Muut seurasivat tohuamme nauru herkässä. Kun pääsin ylös, läimäisin miestä takaraivoon. Loikkasin välittömästi Tommin taakse piiloon.

"Sä se et sit vaan opi." Rumpali naurahti samalla, kun piilottelin tämän bändikaverilta. Joonas oli nousemassa ja lähtemässä perääni, mutta Joel kiskoi hänet takaisin istumaan.

"Sama pätee toisinpäin." Hän sanoi itseään edelleen keräillen.

"Jos nyt yritetään selvitä loppu viikko ilman ruumiita." Niko ehdotti.

"Sovittu." Huikkasin rumpalin selän takaa. Olimme jokainen rauhoittuneet, joten aloimme katsoa elokuvaa. Niko sai päättää, mitä katsomme. Voittekin varmaan arvata, mihin lopputulokseen olimme päätyneet. Makasin sohvalla Joonaksen kainalossa, silmät telkkariin naulittuina.

"Vittu toi äijä on komee." Huokaisin kovaan ääneen katsoessani nuorta Leonardo Dicapriota. Sain osakseni kyseenalaistavia katseita kuudelta mieheltä.

"Mitä?" Ihmettelin heidän tuijotuksiaan. Kuka muka ei olisi joskus kuolannut julkkisten tai elokuvahahmojen perään? Sitä vähän minäkin.

"Miks sä nyt jotain Dicaprioo kuolaat kun tässähän sulla on kuus hyvännäköistä äijää. Tai siis ainakin yks sellanen." Joonas virnuili yläpuoleltani. Sillä hän ansaitsi viisi tappavaa katsetta ja yhden kyynärpään iskun.

"Au." Hän uikutti, kun tökkäsin häntä kyynärpäällä kylkeen.

"Oma vika." Näytin hänelle kieltä, hän peilasi eleeni.

"No ei mut oikeesti. Kattokaa nyt sitä! Onhan se nyt ihan saatanan kuuma." Jatkoin ruudulla näkyvän miehen kuolaamista.

"Jaaha, eiköhän siinä ollu ihan tarpeeks Dicaprioo meiän Evelle." Aleksi sanoi kiusoitellen ja peitti kasvoni tyynyllä. Tartuin tyynyyn, kiskaisin sen miehen kädestä ja viskasin sen häntä päin. Mikään ei muuten estä minua kuolaamasta sen miehen perään!

Olimme saaneet pitkän elokuvan loppuun, nyt itkin Joonaksen huppariin. Jokainen katsomiskerta päättyi aina samalla tavalla; itkemällä.

"Mitä sä nyt noin tunteelliseks rupesit." Joonas silitteli selkääni ja kysyi selkeästi huvittuneena. Oliko tämä hänelle jokin vitsi?

"No kun ei ne vaan voi tappaa Jackia noin! Miks parhaiden pitää aina kuolla? Se on ihan epäreilua!" Sain sanottua itkunsekaisena. Ääneni oli Joonaksen hupparin vaimentama.

"No niin tietty." Hän naurahti.