⚠️TW⚠️
Syömishäiriö (tai jotain sen suuntaista)
Hetken nyyhkimisen, halimisen ja lattialla istumisen jälkeen nousimme molemmat ylös. Päädyimme hetken ryhdistäytymisen jälkeen palaamaan olohuoneeseen muiden luo. Sain osakseni monta huolestunutta, lähes surullista katsetta. Oletin Ollin kertoneen heille. Se ei oikeastaan haitannut, enpähän ainakaan joutuisi kertomaan itse. Istuimme Joonaksen kanssa vähäsanaisesti muiden joukkoon. Hetken hiljaisuuden jälkeen he alkoivat jutella keskenään. Pian olin itsekin jo mukana keskustelussa. Oloni oli jo huomattavasti parempi, vaikka pieni epätoivon taimi kasvoi sisälläni. Toivoin, ettei siitä kehittyisi täysikasvuista puuta.
"Pitäis varmaan alkaa lähtee. Eve, tarviiks kyydin?" Joonas ilmoitti noustessaan.
"Itseasias mä ja Aleksi voidaan heittää se." Olli ilmoitti. Mikäköhän taka-ajatus tässä mahtoi olla? Kitaristi nyökkäsi ja näytti peukkua ymmärryksen merkiksi. Hän hyvästeli koko lauman ja lähti. Pian olivat lähteneet myös kaikki muut, meitä kolmea lukuunottamatta.
"Ooks valmis?" Aleksi kysyi ja käveli olohuoneeseen takki kourassaan.
"Joo." Ilmoitin ja nousin sohvalta. Menin pukemaan ulkovaatteeni, sitten sammutimme valot ja lähdimme. Nyt istuin Ollin auton takapenkillä, kun kaksi miestä istuivat edessä. He juttelivat keskenään, itse olin lähinnä kuuntelijan roolissa. Matka meni sutjakkaasti, pian olimme jo saapuneet parkkipaikalleni. Yllätyksekseni kaksi muuta matkustajaa nousivat autosta jälkeeni.
"Mitäs te nyt teette?" Naurahdin hieman vaivaantuneena, sillä en tiennyt mistä oli kyse.
"Mähän sanoin ettet oo yksin." Olli vastasi hymyillen ja käveli luokseni taputtaakseen minua olalle. Hymyilin tälle vastaukseksi, lähdimme kaikki kävelemän kohti rappukäytävän ovea. He saivat minut suostuteltua hissin käyttöön. Siispä nousimme hissillä kerrokseen, josta asuntoni löytyi. Sisään päästyämme viskasimme takit naulaan ja kengät pois. Heittäydyin väsyneenä sohvalle.
"Oisin mä varmaan voinu pyytää Joonasta saattaa sut, mut ei se osaa tehä ruokaa." Olli sanoi rikkoen hiljaisuuden. Minä ja Aleksi nauroimme tämän kommentille.
"Älä vaan sano sitä sen kuullen." Naurahdin uudestaan. Juttelimme Aleksin kanssa sohvalla, Ollin leikkiessä yh-äitiä minimalistisessa keittiössäni. Välillä mies osallistui keskusteluumme, samalla keskittyen työhönsä. Pian tuo bändin äitihahmo ilmoittikin jo ruuan olevan valmista.
Katselin edessäni olevaa lautasta mietiskellen. Tällä kertaa aloittaminen oli vaikeampaa, kuin viimeksi. Mitä jos en vain pystyisi? Mitä jos nyt teen sen, enkä huomenna enää pystyisi siihen? Olin jo aivan tarpeeksi pettynyt itseeni, en kaipaisi uutta takaiskua. Aleksi tuntui huomaavan hurjan ajatuksieni juoksun.
"Mitäs mietit?" Hän kysyi. En vastannut.
"Maista nyt vaan, tää on oikeesti hyvää!" Hän kehotti uudestaan. En epäillyt, etteikö se olisi. Taistelin vain omia ajatuksiani vastaan.
"Ei mikään kiire, ota aikas." Olli lisäsi ystävänsä perään. Aleksi nyökkäsi ymmärryksestä. Hetken miettimisen jälkeen onnistuin aloittamaan. Kuten viimeksi, tälläkin kertaa olin erittäin hidas. Mutta oliko sillä edes väliä? Lopetettuani kiitin kokkia, kuten jokaisen pitäisi. Keräsin astiani altaaseen, jonka ympärillä hääräsi Olli. Hän oli ottamassa tiskiharjaa, mutta nappasin sen ennen häntä. Basisti katseli minua kummastellen.
"Älä unta nää. Mun keittiö, mun säännöt, mun tiskivuoro." Sanoin hänelle harjalla huiskien.
"Ei se nyt niin iso juttu oo." Hän naureskeli ja yritti ottaa harjaa.
"Hus hus, mene. Tunnen itteni ihan hyödyttömäks. Noni ala mennä." Jatkoin harjalla huitomista. Lopulta mies luovutti ja käveli sohvalle kädet ylhäällä aselevon merkkinä. Aleksi seurasi näytöstä huvittuneena. Ryhdyin tuumasta toimeen, pian tiskit olivat jo kuivattuina kaapissa. Hetken kuluttua miehet lähtivät, joten jäin yksin asuntooni. Päätin ajankulukseni pitää pienen musiikkituokion. Naapurit tuskin tykkäisivät, mutta kellohan tuli vasta kahdeksan illalla. Ei hiljaisuus ollut edes alkanut vielä. Päädyin soittamaan yhden lemppareistani, tällä kertaa jotain muuta kuin suosikki poikabändiäni. Tällä kertaa vuorossa oli nimittäin Bring Me The Horizon:in biisi, Drown.
What doesn't kill you
makes you wish you were dead
Got a hole in my soul growing
deeper and deeper, and I can't take
One more moment of this silence,
the loneliness is haunting me
And the weight of the world's
getting harder to hold up
It comes in waves, I close my eyes
Hold my breath and let it bury me
I'm not okay and it's not alright
Won't you drag the lake
and bring me home again?
Who will fix me now?
Dive in when I'm down?
Save me from myself,
don't let me drown
Who will make me fight?
Drag me out alive?
Save me from myself,
don't let me drown
What doesn't destroy you,
leaves you broken instead
Got a hole in my soul growing
deeper and deeper, and I can't take
One more moment of this silence,
the loneliness is haunting me
And the weight of the world's
getting harder to hold up
It comes in waves, I close my eyes
Hold my breath and let it bury me
I'm not okay and it's not alright
Won't you drag the lake
and bring me home again?
Who will fix me now?
Dive in when I'm down?
Save me from myself,
don't let me drown
Who will make me fight?
Drag me out alive?
Save me from myself,
don't let me drown
'Cause you know that I can't do this on my own
'Cause you know that I can't do this on my own
'Cause you know that I can't do this on my own
'Cause you know that I can't do this on my
Who will fix me now?
Who will fix me now?
Who will fix me now?
Dive in when I'm down?
Save me from myself,
don't let me drown
Laskin kitaran kädestäni ja keräsin ilmaa keuhkoihini tuon suorituksen jälkeen.
A/n: Hejsan ystäväiset! Sit kun tän luvun julkasen, niin oon todennäköisesti kirjottanu koko loppu tarinan jo valmiiksi (Väärässä olin). Nyt kun niitä lukuja on varastossa niin paljon, niin ootte varmaan jo huomanneet, että oon julkaissut yhden luvun päivässä. Kiitos että ootte jaksaneet lukea!
Halusin ehdottomasti sisällyttää tän huikeen biisin tänne, koska se on toiminut tosi suurena inspiraation lähteenä tähän tarinaan! Ihan mahtava, käykää kuuntelee. Se mulla on aika usein soinut taustalla tätä kirjoittaessakin.
Ja nyt tässä kohtaa voisin paljastaa jotain, mikä mulla on nyt jo työn alla!
🥁
🥁
🥁
Luvassa on jatko-osa Even ja poikien seikkailuista!
Siitä lisää sitten myöhemmin ;)
CZYTASZ
Sisältä Pimeä || Blind Channel
FanfictionSisältövaroitus! Eveliina on 17-vuotias nuori, jonka perhesuhteet ovat mutkikkaat. Hän joutui muuttamaan Helsingistä Ouluun äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa, eikä ongelmille ja vaikeuksille tunnu löytyvän ratkaisua. Eve päätyy tekemään niistä lo...
