Sisältä Pimeä || Blind Channel

18. Juodaan niin vitusti viinaa!

Oli vihdoin joulukuu, syntymäpäiväni. Aika oli kulunut nopeasti, lähinnä bändin seurassa notkuessa. Meistä oli tullut entistä läheisempiä, pystyin puhumaan lähes mistä vain. Asia josta en ollut kertonut, olivat jatkuvat painajaiset. En halunnut vaivata kiireisiä miehiä uniongelmillani. Sitä paitsi, eiväthän unet voi satuttaa. Eiväthän? Ja täytinhän nyt jo 18, joten unet olivat aivan turha huolenaihe. Heräsin aikaisin kuuden miesäänen huutoon.

"Hyvää syntymäpäivää!" Avasin silmäni ja näin kuusi tuttua miestä sänkyni ympärillä. Miten he muka tiesivät syntymäpäiväni? En ollut kertonut siitä heille, nimenomaan välttääkseni tällaiset tilanteet.

"Juu huomenta vaan teillekin. Miten ihmeessä te tiesitte mun synttäreistä?" Kysyin heiltä unisena, suunnaten katseeni Joonakseen. Kaiken pahan alku ja juuri.

"Taikuri ei paljasta salojaan. Mut hei oli meillä sulle lahjakin. Pysy siinä!" Kitaristi huokui intoa ja juoksi alas parvelta.

"No miltäs tuntuu olla aikunen?" Tommi kysyi.

"Jaa a, ihan kivalta kai. Oisin voinu kyl nukkuu pidempään." Joel vain naurahti väsymykselleni.

"Ja vitut sä tänää mitää nuku. Tänää pidetään hauskaa ja juodaan niin vitusti viinaa!"

"Ei helvetti Joel." Aleksi naurahti. Joonas juoksi portaat ylös innoissaan ja yritti piilotella jotain selkänsä takana. Esine oli kuitenkin liian iso piilotettavaksi.

"Silmät kii." Hattarapää komensi.

"Älä jaksa."

"Silmät kiinni!" Hän toisti kärsimättömästi.

"Noni tee se nyt vaa ennen ku toi saa hermoromahduksen." Olli naurahti. Suljin silmäni ja kuulin innostuneen Joonaksen loikkivan lähemmäs. Joko kerroin Joonaksen olleen innoissaan?

"Tadaa! Avaa silmät!" Tein työtä käskettyä. Siinä se hattarapää seisoi, kädessään upouuden näköinen, musta, akustinen kitara. Olin sanaton.

"Mi- Siis- Sä- Te-" Katsoin hämmentyneenä jokaista miestä vuorotellen.

"Aattelin et voit pitää niitä sun yöllisiä soittohetkiäs. Naapurit tosin tuskin tykkää." Joonas naurahti.

"En tiedä mitä sanoa. Kiitos!" Tarrauduin blondiin kitaristiin tiukasti, sen jälkeen halasin viittä muuta hahmoa.

"Noni ylös siitä! Meil on pitkä päivä edessä!" Niko hihkaisi. Nousin ylös ja menin suihkuun, minkä jälkeen tein aamupalaa.

"No mitäs me sit tehään tänään?" Kysyin tekopirteästi keittäessäni kahvia. Kahvi oli edelleen yksi hirveimmistä asioista joita olin suuhuni pistänyt, mutta väsymyksen vuoksi olin opetellut juomaan sitä.

"No mikä yllätys se muka on jos kerrotaan?" Joonas virnisti tyytyväisesti. Hän taisi ottaa koko jutun hieman liian tosissaan. Hyväksyin tappioni ja istuin pöydän ääreen kahvikuppi kädessä. Selasin instagramin etusivun läpi, kuten yleensä. Eipä siellä juuri mitään uutta ollut, se vain oli jonkinlainen tapa viihdyttää itseäni tai jotain. Hörppäsin viimeiset kahvit kupin pohjalta ja huuhtelin kupin. Nyt Joonas oli suorastaan sinkoamaisillaan ovesta ulos. Mikä ihme häntä vaivasi?

Kyllähän meillä melko hauskaa oli. Olimme käyneet keilaamassa, syömässä ja nyt hengailimme studiolla. Kello oli noin viisi iltapäivällä. Olin yllättynyt siitä, että oikeasti osasin keilata! Eivät pisteeni silti riittäneet voittoon, sillä Olli pysyi johdossa koko pelin läpi. Olin kuitenkin hyvä kakkonen. Istuimme treeniksen olohuoneen sohvilla ja juttelimme mukavia. Pian lämpimän tunnelman pilasi puhelimen värähdys. Katsoin ilmoituksen, se oli äidiltäni.

Oot omillas.

Ja tässä se taas nähtiin, miten paljon hän minusta välitti. En oikeastaan edes välittänyt. Jätkien kanssa tunsin oloni kotoisaksi, toisin kuin äidin luona. Näin oli parempi. Äiti oli ilmeisesti kertonut muille sukulaisilleni teostani, sillä yhtäkään onnentoivotusta en heiltä saanut. En edes huomannut, miten olin uppoutunut omaan maailmaani.

"Haloo? Ooks sä hereillä?" Niko heilutti kättään kasvojeni edessä, säpsähdin takaisin todellisuuteen.

"Ai häh?"

"Niin että haluutko bissee?" Joel huusi keittiöstä. Ja nytkö sitten saisin juoda?

"Aa joo, voisin mä ottaa."

"Kaikki hyvin?" Rumpali kysyi toiselta sohvalta käsin.

"Joo." Vastasin eleettömästi. Pian pitkätukkainen blondi saapui olohuoneeseen juomien kanssa. Korkkasin omani nopeasti.

"Älä sit vedä ihan överiks, lähetään illemmalla baariin." Joonas naureskeli. Olisihan se pitänyt arvata, että baarinhan me päätyisimme. Miten en ollut edes ajatellut sitä? Ei se minua haitannut, sillä ei se tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta, kun alkoholiin koskin.

Kello oli jo melkein kahdeksan. Olimme istuskelleet studiolla. Pojat hioivat uutta biisiään esitys valmiiksi, minä seurasin vierestä tölkki kourassa. En ollut varsinaisesti humalassa, mutta eivät ajatukseni täysin selvätkään olleet. Kaipa minulla oli erilainen toleranssi, kuin heillä. Kellon tullessa yhdeksän, Joel ilmoitti kovaan ääneen, että nyt lähtisimme.

"Nonii tyypit eiköhä lähetä ottaa!"

"Voinks mä käydä kotona vaihtaas vaatteet ennen ku mennään?" Kysyin heiltä, sillä en halunnut tulla tämän näköisenä julkiselle alueelle. Hieman sotkeutuneet hiukset ja villapaita eivät tuntuneet kovin oleellisilta vaihtoehdoilta. Lopulta he suostuivat ehdotukseen siten, että muut menivät edeltä ja Joonas tuli mukaan asunnolleni.

"Mikä kestää?" Kuului turhautunut ääni kylppärin oven takaa.

"Hetki." Pian avasin oven ja astuin ulos, ylläni mustat revityt farkut, valkoinen toppi ja nahkatakki, jonka olin saanut 17-vuotislahjaksi isältä. Hiuksille en juuri ollut tehnyt mitään, jos harjaamista, suoristamista ja vielä harjaamista ei laskettu.

"Noni jes voidaanko mennä?" En vastannut mitään, nauroin vain blondin kärsimättömyydelle. Suuntasimme ulos asunnosta, kohti läheistä baaria.