Sisältä Pimeä || Blind Channel

21. Vittu mä en juo enää ikinä

⚠️TW⚠️
Itsetuhoisuus

Viisi minuuttia oli kulunut, minua pelotti. Nousin sohvalta ja menin vessaan, jotta voisin nähdä tulokset. Kolme... Kaksi... Yksi... Käänsin testit. Juoksin sohvalle ja halasin Ollia tiukasti. Kyyneleet alkoivat virrata. Onnenkyyneleet.

"En oo raskaana!"

"Hyvä! Mut mitä siel siis oikeen tapahtu?" En tiennyt miten vastata, sillä en itsekään ollut perillä yön tapahtumista.

"En tiiä. Tiiän vaan et join liikaa enkä tajunnu tästä maailmasta yhtään mitään. Hävettää et päästin sen kusipään mun lähelle uudestaan. Ja aamulla se oikeesti luuli et voitais alottaa alusta! Ja nyt mä tarviin jotain tähän vitun päänsärkyyn." Nousin sohvalta ja kävin hakemassa itselleni särkylääkkeen kaapista.

"Vittu mä en juo enää ikinä." Murahdin istuessani takaisin sohvalle. Mies vain nauroi.

"Et sä usko tota itsekään." Naurahdimme molemmat. Hän oli todennäköisesti oikeassa, vaikka juuri nyt tuntui siltä, että alkoholin näkeminenkin oksetti. Juttelimme hetken siitä, mitä baarissa oli tapahtunut lähtöni jälkeen. Ilmeisesti ilmapiiri oli laskenut nopeasti. Olli lähti, joten jäin yksin. Kahvia! Sitä minä nyt tarvitsin.

Istuin kahvikuppi kädessä sohvalle katsomaan telkkaria. Pian sohvapöydällä oleva puhelin alkoi soimaan. Juuso. En vaivautunut edes vastaamaan, vaan painoin välittömästi punaista. On sillä miehellä otsaa. Houkutella nyt entinen tyttöystävä baarista kotiin. Erittäin humalainen entinen tyttöystävä, jos saan lisätä. Päätin laittaa viestiä ryhmäämme, sillä halusin tietää myös muiden olevan hengissä.

                                                   Porkoa etsimässä

                                                                                                                                  Mikä meno?

Herra-Husky
Ja nyt sä sit katot puhelintas!
Mihin helvettiin sä katosit eilen?

                                                                                                 Pitkä tarina. Mut kaikki on hyvin.

Lusikka-Lalli
Mis olit kun Olli lähti hakee sua?

                                                                       No siis sanotaan nyt niin, et saatoin ehkä päätyä        
                                                                               toiselle puolen Oulua. Mut miten sä siit tiiät?

Lusikka-Lalli
Olli ja Niko tuli mun luo baarista, ku asun lähellä.

                                                                                                                                         Aa okei.

Violent Bob
Vai että toiselle puolelle Oulua lähit seikkailee xd

KIA-kuski
Joonas 2.0

Hattaramies
Se on kattokaas taitolaji!

                                                                                                                                                 XD

Herra-Husky
Oliks sä yksin? Ja kuka se äijä oli?
Oon ihan varma et oon nähny sen jossain.

                                                                                                                                    Mun exä...

Herra-Husky
Et oo tosissas... Tekiks se sul jotain?

                                                                                                        Sehän se siin onki ku en tiiä.                
                                                                         Olin nii vitun pihal koko illan et en oikeestaa ees 
                                                                                                                                muista mitää.

Sammutin puhelimen ja menin suihkuun. Yritin pestä ajatukset yöstä pois. En halunnut edes muistaa. Tärkeintä oli, että mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut. Toivottavasti. Samaan aikaan halusin tietää, mitä yön aikana oli tapahtunut, mutta samalla ajatuskin siitä ahdisti. En hävennyt mitään niin kovin, kuin sitä, että olin päätynyt entisen poikaystäväni sänkyyn. Ja vieläpä kahdeksantenatoista syntymäpäivänäni! Miten saatoin olla niin tyhmä?

Ajatukseni juoksivat päässäni valon nopeudella. Ahdisti. Olin vihainen, itselleni. Romahdin suihkun lattialle itkemään. Miksi aina minä? Kurkussani oli kiristävä tunne, tuntui kuin koko maailma romahtaisi. En löytänyt ulospääsyä. Paitsi... Vanhat tavat pääsivät valloilleen. Nousin lattialta, sammutin suihkun, kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja kävelin pieneen keittiö nurkkaukseen. Vaistomaisesti avasin yhden laatikoista ja tartuin veitseen. Menin takaisin kylppäriin veitsi kädessäni.

Yksi viilto. Toinen viilto. Kolmas. Neljäs. Viides. Pudotin verisen veitsen lattialle ja halasin polviani. Pitkästä aikaa sen tekeminen hävetti, mutta en edelleenkään katunut. Olin luvannut lopettavani, mutta miten siinä taas kävikään? Istuin kylpyhuoneen kylmällä lattialla seuraavat 15 minuuttia täydessä hiljaisuudessa.

Olin vihdoin rauhoittunut, joten päätin nousta ylös ja huuhtoa haavat. Lämmin vesi kirveli, paljon. Käärin lääkekaapista hakemani siteen ranteeni ympärille ja puin vaatteeni. Olin pettynyt itseeni niin monella tapaa. Itseinho oli vahvempaa kuin pitkiin aikoihin. Olin pettymys. Olin kuvotus. Olin turhimus. Äitini oli oikeassa, kaiken aikaa. On jännää, miten yksi asia, jonka tapahtumisesta ei edes ollut täyttä varmuutta, sai aikaan niin ison reaktion. Vein sidetarvikkeet takaisin kaappiin. Olin menossa jääkaapille, mutta muutin mieleni. En ansainnut syödä.

A/n: Tällä kertaa vähän lyhyempi luku. Haluun nyt tähän väliin taas muistuttaa, etten missään nimessä kannusta ketään itsensä satuttamiseen millään tavalla. Jokainen teistä on upea yksilö ja teitä rakastetaan just tollasina. Eli pitäkää huolta itsestänne! Apua saa monelta taholta, joten älkää pelätkö pyytää sitä. Muistakaa, että mielenterveyden ammattilaiset tekee töitä just teitä varten. Ja vaikka et ehkä sellasta apua tarvis, niin puhukaa teidän ystäville. Puhuminen auttaa aina.

Ootte ihania <3

Ps. Ja hei miten nää viestikohdat näkyy teillä? Kirjotan luvut koneella, mut nyt julkasin kännykällä ja ne näyttää ihan hassuilta😵