Sisältä Pimeä || Blind Channel

45. Mitä sä nyt taas riehut?

Heräsin siitä, mihin olin eilen jäänyt; Joonaksen kainalosta, kasvot tämän huppariin käpertyneinä. Katsoin kännykän kelloa, vain huomatakseni sen olevan jo aivan liikaa. Miten ihmeessä näin oli käynyt? Kaikki olivat edelleen eilisillä paikoillaan. TV oli sammutettu, mutta kukaan ei ollut lähtenyt mihinkään. Olin ensimmäinen hereillä. Yritin nousta ylös mahdollisimman hiljaa, etten herättäisi muita. Aikeeni kuitenkin keskeytyivät sillä sekunnilla, kun Joonas kietoi vahvat kätensä tiukasti ympärilleni unissaan. Tähän aikaan minun olisi normaalisti pitänyt olla jo töissä, vaan eipä enää. Olin nimittäin ottanut lopputilin kahvilasta. Ehkä turhan nopeaa toimintaa, mutta minkäs ihminen itselleen mahtaa.

Olin maannut siinä jo jonkin aikaa. Kukaan ei edelleenkään liikkunut. Joonas oli muutaman kerran yrittänyt vaihtaa asentoaan, raahaten minua mukanaan. Päätin, että nyt oli aika nousta. Kiemurtelin irti blondin otteesta, pienen vaivan jälkeen tosin. Nousin ylös ja päätin siunata heidän aamunsa. Menin keittiöön, aikeissani etsiä kattilankansia. Ei aikaakaan, kun etsintä ja kaappien tonkiminen tuottivat tulosta. Hiippailin takaisin olohuoneeseen pahat mielessäni.

"Komppaniassa herätys!" Huusin niin lujaa kuin äänihuuleni antoivat periksi, samalla hakaten kansia yhteen. Ensimmäisenä hereille säpsähtivät Joel ja Tommi. Jatkoin turhaa möykkäämistä.

"Eve mitä vittuu sä nyt taas riehut?" Joel kysyi peittäen korvansa. Leikin, etten kuullut mitään. Miesten päät alkoivat ponnahdella pystyyn toinen toisensa jälkeen. Lopulta jäljellä oli yksi henkilö, joka edes yritti pitää silmänsä kiinni. Bändin oma Prinsessa Ruusunen, kaikkien rakastama, Olli Elias Matela.

"Olliiiii herätyyyyyyys." Jatkoin huutoa ja kolistelua. Lopulta Tommi nousi sohvalta ja käveli luokseni. Hän nappasi kannet käsistäni.

"Kiitos." Hän sanoi sen tehdessään. Mies vei kannet heti takaisin keittiöön.

"Mitä vittuu tää nyt taas oli?" Aleksi kysyi silmiään hieroen.

"Kattokaa kelloo, olihan teiän nyt jo aikakin herätä." Naureskelin unisille silmäpareille. Heillä ei tuntunut olevan yhtä hauskaa.

"Oota vaan, mä tuun herättää sut huomen ihan samal taval." Joonas uhosi sohvalta noustessaan.

"Hah." Naurahdin hänelle ivallisesti.

"Oota vaan." Hän virnuili.

"Ollaan muuten menos tänään studiolle tekee hommii. Haluuks mukaan?" Niko kysyi.

"En oo varma viel. Mul on muita suunnitelmii, mut katotaan toteutuuks ne." Vastasin hänelle hymyillen.

"Okei. No mut tuut jos siltä tuntuu." Hän jatkoi. Näytin hänelle peukaloa ymmärryksen merkiksi. Mitkä suunnitelmani sitten olivat? Olin päättänyt kysyä, josko Sara haluaisi nähdä tänään. Vaikuttaisihan muuttoni myös meidän ystäväsuhteeseemme. Päätin soittaa hänelle. Menin Joonaksen makuuhuoneeseen ja suljin oven, jotta saisin hieman rauhaa. Apinalauma kun saattoi olla tavallista ilkeämmällä mielentilalla herätyksen jälkeen. Istuin sängylle ja soitin ystävälleni.

S: Moi! Sust ei ookkaan kuulunu hetkeen. Onks kaikki hyvin?

E: Joo on. Täs nyt vaan on ollu vähän kaikenlaista. Pitkä juttu, haluisitko nähä tänää? Voisin selittää kaiken.

S:Tietty. Missä ja millon?

E: No ootpas sä nyt avoimella päällä. Mut jos tuut vaikka mun luo? En oo viel kotoo mut voin ilmottaa ku oon.

S: Siellä siis. Mun pitää mennä, pistä viestii kun tiiät ajasta. Moikka.

Ja näin taas yksi homma hoidossa. Olin pitänyt katseen puhelun aikana tiukasti omissa jaloissani. Miksi? Sitä en tiedä. Olin saada sydänkohtauksen, kun huomasin tutut hattarahiukset ovella. Oliko hän seissyt siinä koko ajan? Olin varmaankin ollut niin ajatuksissani ja keskittynyt puheluun, etten ollut huomannut hänen tulleen huoneeseen. Onnekseni hän oli kuitenkin antanut minun puhua rauhassa.

"Hitto sun kanssas, ei tarvii säikytellä noin."

"Sanoo hän joka just herätti meidät kattilankansilla." Hän naureskeli.

"No joo totta."

"Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin täähän on mun huone."

"Totta sekin."

"Niin että meetkös siitä? Haluisin vaihtaa vaatteet." Hän nauroi.

"Ai. Joo tietty. Sori." Naureskelin ja kävelin tämän ohi muiden seuraan olohuoneeseen. Heittäydyin sohvalle, vaikka siellä olikin aika ahdasta. Selailin vain puhelinta odotellessa, että jotain tapahtuu.

Olimme tehneet perus aamutoimet ja nyt istuimme autossa. He olivat lähdössä studiolle, mutta ensin minut vietäisiin kotiin. Tietysti jouduimme taas puolittamaan ryhmän, jotta kaikki pääsisivät perille. Tällä kertaa matkustin Aleksin kyydissä Joonaksen ja Ollin kanssa. Matkaan meni yllättävän kauan, sillä liikenne oli jostain syystä harvinaisen ruuhkaantunutta. Pienestä viivästyksestä huolimatta selvisimme perille. Hyvästelin heidät ja lähdin astelemaan kohti rappukäytävän ovea.

Pääsin kotiin, ensimmäisenä syöksyin suihkuun. Tuntui hyvältä, kun kuuma vesi lämmitti koko kehoani. Tarvitseeko muuta edes sanoa? Pidin suihkussa käymisestä. Sen jälkeen puin ylleni puhtaat vaatteet ja istuin sohvalle. Laitoin Saralle viestiä ilmoittaakseni, että hän saisi tulla heti kun haluaisi. Ei mennyt kauaa, kun ovikello soi. Pinkaisin heti avaamaan oven ja tervehtimään ystävääni.

"Haluuks kahvii?" Kysyin häneltä hetken kuluttua.

"Voin mä ottaa." Niinpä ryhdyin keittämään sitä kuvottavaa litkua, samalla keskustellen tytön kanssa. Kaadoin tällä kertaa myös itselleni hieman kahvia. Ehkä ajatuksenani oli totuttautua kahviin? Jos oli, en tiedä miksi edes ajattelin niin. Istuimme pöydän ääreen, asunto putosi hiljaisuuteen.

"Täs ois yks aika iso juttu." Sanoin pohjustaen sitä, mitä seuraavaksi selittäisin. Sara vain nyökkäsi, kannustaen minua jatkamaan.

"Mä muutan Helsinkiin." Hänen ilmeensä oli mielenkiintoinen, hän oli sylkäistä kahvit suustaan.

"Häh? Missä välissä? Millon oot lähössä?" Hän heitteli suuntaani kasan kysymyksiä.

"Muutan mun isän luo, tavallaan vähän uuden alun toivossa. Mun kamat haetaan perjantaina ja mä lähen lauantaina." Selitin hänelle.

"Mitä ihmettä? Mitä mä sit teen kun sä lähet?" Hän harmitteli.

"Ei se tarkota et ei enää nähtäis. Tietty vähän harvemmin, mut ei voi mitään. Mä lupaan et asiat ei muutu paljoo." Sanoin hänelle lohduttaen. Vastaukseksi sain hymyn. Selitin hänelle myös loppuviikon suunnitelmani.

"No mut tiedäks mitä tää tarkottaa? Me lähetää illal baariin!" Hän ilmoitti päättäväisenä.

"Ehkä se ei oo hyvä idea. Maksa menee paskaks jos koko ajan ryyppää." Yritin perustella hänelle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Höpö höpö! Tää voi olla viiminen kerta pitkiin aikoihin kun päästään yhessä juhlimaan. Ja sitä paitsi, onhan sulla sentään keskiviikko aikaa levähtää, jos te torstaina lähette poikien kaa ryyppää." Hän esitti omat perustelunsa. Huokaisin syvään ja myönsin tappioni. Kerroin hänelle, että tänään täytyisi hillitä hieman. Toiveeni taisi kuitenkin mennä kuuroille korville...

A/n:
Hellurei ystäväiset!
Huomenna ei tuu lukua omien kiireiden takia. Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Mitä mieltä olisitte, jos julkaisisin kaikki loput luvut kerralla vaikka ylihuomenna? Oisko se liian sekavaa, vai kuulostaisko hyvältä? Sillä jos te siitä pidätte, niin voin mä kyllä jatkaa normaalistikin laittamalla yhen luvun päivässä. Ihan miten vaan teistä ois kivempi🤔

¡Chao!