Hajareisin || Blind channel oneshots

46. olnas | joonas x olli

Joonaksen pov:

Ja taas näitä vitun loistokkaita ideoita... Heittäkää minut kaivoon, oikeasti.

Niko oli saanut omasta mielestään hyvän idean pelata Seven Minutes in Heavenia, ja paraikaa istumme ringissä studion olohuoneessa. Kuka tahansa studion ovesta sisään kävelevä luulisi varmasti meidän suorittavan jonkinnäköistä rituaalia tai vaihtoehtoisesti manaamassa Pyhää saatanaa.

"Porko pyöräytä", Joel komensi ja otti uuden kulauksen bissepullostaan. Ihme alkkis...

Huokaisin ja artuin tyhjään - eli Joelin tyhjentämään - olutpulloon. Sen hidastaessa vauhtiaan aloin jo pelätä. Kaikkien odottavien katseiden alla se pysähtyi Olliin.

Olliin, jota olen yrittänyt vältellä viimeisen viikon ajan. Eihän kukaan rakastu bändikaveriin, eihän? Eihän kukaan voisi edes ajatella sellaista?

"Noni, sit mennää", Olli tuhahti odottavana ja kiskoi minut hihastani äänityskoppiin. Hän näytti olevan jo kypsä tähän tilanteeseen. Totta puhuen niin olin minäkin, mutta minkäs teet...

"Oho, Ollilla pahat mielessä", Niko virnisti. Bändimme basisti mulkaisi tätä pahasti ja tuuppasi minut sisään sulkien oven. Katsoin miestä hämmentyneenä.

"Miks sä välttelet mua?" Hän sylkäisi ne sanat ulos. Avasin suuni, mutta sieltä ei tullut muuta kuin avuton henkäys. (a/n: tulemisläppä) En saanut sanaa suustani.

"Joonas... Puhu mulle", Olli huokaisi ja tarttui käsistäni kiinni. Perhosetkin päättivät ilmoittaa olemassaolostaan ensimmäistä kertaa viikkoon.

"Mä... Mä en tiiä miten mun pitäis alottaa", kerroin epävarmasti. "Alusta." Käänsin onnettomuudesta ja avuttomuudesta viestivän katseeni Ollin huolestuneisiin kirkkaisiin silmiin.

"Mä oon ihan vitun kusessa suhun", töksäytin ja käänsin katseeni lattiaan. Välillemme syntyi niin syvä hiljaisuus, että olisin voinut kuulla rappukäytävän seinän maalin kuivuvan.

Minun oli pakko avata suuni. "Olli mä en voi sille mitään. Anteeks et mä en kertonu, olin nii hämmentyny ja sit mä tiesin et sä et tunne samoin ja sit mä pelkäsin et meän bändi haj-"

Olli suuteli minua. Olli tukahdutti lopun lauseestani olemattomiin. Aika pysähtyi. Vain minä ja Olli.

Aloin varovasti liikuttamaan huuliani vasten Ollin omia. Hän vastaili suudelmiini. Kiedoin käteni tämän niskaan ja vedin lähemmäs. Tunsin basistin vahvat kädet vyötärölläni.

Olli näykkäisi alahuultani ja tunki kielensä suuhuni. En valittanut, omanikin pääsi seikkailulle hänen suuhunsa.

Kädet liukuivat perseelleni, kun Olli nosti minut pöydälle. Hän veti minut lantiostani lähemmäs kroppaansa, jolloin alapääni innostui kosketuksesta. Mies huomasi tämän ja virnisti huuliani vasten.

Vetäydyin hänen huuliltaan. "Olli, mitä me sit ollaan?" Kysyin tältä. "Onks se sulle vieläki epäselvää?" Hän vastasi ja painoi huulensa omilleni. Onneksi täällä on täydet äänieristykset...

Liu'utin käteni tämän etumukselle ja hyväilin hänen kaluaan. Sain hänelle stondiksen aikaiseksi sillä. Tunsin Ollin alkavan suudella kaulaani intohimoisesti. Se niistä yksipuolisista tunteista...

Siirsin käteni Ollin vyölle ja ryhdyin taistelemaan sitä auki. Tuntui kuin muu maailma olisi kadonnut. Palasin todellisuuteen kuullessani bändimme Alfan äänen.

"Jätkät seittemän minuuttii meni jo! Alkakaas tulla sieltä!" Tommi kailotti. Hänellä jos jollain on kuuluva ääni...

Katsahdin Olliin. "Mennään", hän totesi ja kumartui korvani viereen. "Mut muista et mä otan sut myöhemmin nii et koko kerrostalo muistaa mun nimen."