Hajareisin || Blind channel oneshots

57. jorko | joel x joonas

a/n: ootte kuulkaas onnekkaita ku saatte kaks smuttilukuu samalle illalle

hyviä runkkuja pusnus 👅

Joelin pov:

Taapersin hyisessä pakkassäässä kohti Joonaksen kotitaloa. Kello oli jo kuusi illalla, mikä tarkoitti ulkona olevan pimeää näin tammikuussa. Oi maamme Suomi ja sitä rataa...

Vierailuaikani oli suhteellisen erikoinen näin maanantai-illan huomioiden, mutta miehen oli tehtävä mitä miehen oli tehtävä.

"Mä tykkään susta enemmän ku kaverina." Niin minun oli tarkoitus sanoa Joonakselle. Sain kerättyä itseni viimein viiden pitkän ja tuskallisen kuukauden jälkeen, ja nyt aioin kertoa mitä päässäni liikkui sen jätkän suhteen.

Minulla ja Joonaksella on vuoden verran ikäeroa. Olen lukion toisella ja tämä blondi ensimmäisellä.

Toisena koulupäivänä kesäloman jälkeen näin hänet ensimmäisen kerran käytävällä. Samoihin aikoihin huomasin hänen kaappinsa olevan ihan omani vieressä, jolloin satuimme ruokavälkillä samaan aikaan samaan paikkaan.

Viikkojen kuluessa löysin itseni vilkuilemasta tuota poikaa lähes jatkuvalla syötöllä ja aloin itsekin ihmetellä omituista käytöstäni. Olin luullut olevani hetero, mutta Joonas olikin totaalinen gay awakening minulle, jos näin voi sanoa.

Yhtäkkiä tytöt eivät enää kiinnostaneetkaan samalla tavalla, vaan mielessäni pyöri ainoastaan hän. Päädyimme samassa rytäkässä myös samaan bändiin. Molemmat meistä soittivat sähkökitaraa, mistä saimme uuden yhteisen puheenaiheen.

Lokakuussa aloimme kaveeraamaan ja viettämään aikaa yhdessä myös koulun ulkopuolella. Tunteeni sen kun syvenivät ja yhtäkkiä muut ihmiset ympäriltäni tuntuivat katoavan kokonaan. Olin kuin kuplassa. Vain minä ja Joonas.

Ei kukaan elämästäni ollut oikeasti lähtenyt, se vain tuntui siltä. Halusin yhteisen aikamme kestävän ikuisesti.

Kerran pelasimme totuutta ja tehtävää bändiporukallamme. Niko oli siinä sitten antanut Joonakselle tehtäväksi suudella minua. Sillä hetkellä aika tuntui pysähtyneen kokonaan. Tämän pehmeät huulet vasten omiani. Taivas.

Siitä asti olon suunnitellut kertovani Joonakselle tunteistani, sillä halusin epätoivoisesti sen suudelman tapahtuvan uudestaan ja vielä monen monta kertaa. Halusin hänet kokonaan itselleni, vaikka en tiennyt paskan vertaa hänen tunteidensa laadusta minua kohtaan.

Saavutin kitaristin kotipihan, jota piiritti korkeat lumikinokset. Kävelin ovelle ja soitin ovikelloa. Tämä visiitti tulisi olemaan hyvin erilainen kuin ne aiemmat.

Oven aukaisi minua noin 7 senttiä lyhyempi hattarapäinen blondi. "Joel", hän totesi hieman ihmeissään ja korjaili hiuksiaan. "Voinks mä tulla sisään?" Kysyin. (a/n: tulemisläppä :D)

"Joo tottakai. Porukat tulee vast yheksän jälkeen", blondi kertoi. (a/n: tulemisläppä) Niinpä kävelin eteiseen ja suljin oven perässäni.

"Mul on sulle tärkeetä asiaa", ilmoitin sydän jyskyttäen. "No ota nyt hyvä mies takki ja kengät pois", hän vastasi jotenkin hermostuneen oloisena.

Naurahdin jännittyneenä ja potkin kengät pois. Riisuin takkini ja laskin sen viereiselle tuolille. Olisipa ainakin käden ulottuvilla jos saisin pakit. Silloin voisin vain juosta pakoon.

"No, mitäs sulla?" Hengitin syvään sydämeni pyrkiessä rinnastani ulos. "Mätykkäänsusta. Silleen enemmänkukaverina", töksäytin kahteen putkeen ilman yhden yhtään hengitystaukoa.

Välillemme syntyi piinaava hiljaisuus. Tuijotimme toisiamme silmiin kuin emme olisi ennen toista ihmistä nähnyt. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen Joonas alkoi pienentää välimatkaamme lyhyin askelin.