Cutie & The Monster

8- Herranjumala Evan!

Painan herätyskellon pois päältä ja hieron hetken silmiäni, tottuen valoon. Haukotellen nousen sängystäni, vetäen peiton reunaan.

Tehtyäni normaalit aamutoimet, lähden herättämään Evania, joka on todennäköisesti vielä nukkumassa. Koputan pari kertaa oveen, mutta mitään ei ensin kuulu.

"Evan! Herätys!" sanon kuuluvasti, koputtaen vielä kerran. Hetken kuluttua ovi aukeaa ja suuni loksahtaa näystä.

"Herranjumala Evan! Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?" huudan ja katseeni kiertää huonetta, jonka joskus vaaleana olleet seinät ovat täynnä piirustuksia. Evan puree alahuultaan ja näyttää sitten kädessään olevaa paperia.

Ole hyvä! Evan halua pyytää anteeksi Brexton

Jähmettyneenä vain seison paikallani ja mietin, mitä helvettiä tämä on. Evan ottaa paperin uudestaan ja kirjoittaa jotain lisää.

Ei tykkää?

"Evan, seinille ei saa piirtää!" huokaisen ja astun peremmälle hänen huoneeseensa. Seiniä koristaa ties mitä kukkia ja perhosia ja autojen kuvia. Kieltämättä ne on ihan hienoja, mutta ei tapetillani!

Hänen alahuulensa alkaa väpättämään ja hän juoksee sänkyynsä kyyneleet taas valuen pitkin hänen poskiaan. Evanin pitäisi oikeasti lopettaa pillittämästä joka asiaan, huokaisen itsekseni ja vilkuilen seiniä edelleen järkyttyneenä.

"Adams, aamupala on valmis", kuulen Milenan äänen ja pian sen jälkeen kirkaisun, hänkin ilmeisesti huomasi uudet tapettini, "Mitä ihmettä täällä on käynyt?"

"Evan päätti pyytää jotain anteeksi, en tiedä helvettiäkään, mitä", huokaisen ja lähden sitten huoneesta, ilmoittaen sängyssä makaavalle pojalle: "Evan, sitten kun olet lopettanut turhanpäiväisen pillittämisen, tule syömään"

Ohitan Milenan vihaisen katseen ja lähden huoneesta, jättäen heidät sinne kahdestaan. Ei kai hän luule, että oisin jäänyt sinne silittelemään Evania loppuelämäkseni? Turha luulo.

*******************

Nyökkään kahvikuppi kädessä Chrisille, joka istahtaa kylmän näköisenä eteeni.

"Tajuatko sä yhtään, miltä Evanista tuntuu?" hän murahtaa ja kohautan hartioitani: "En"

"Brexton, mä tiedän että sä olet maailman raivostuttavin idiootti ikinä-"

"Mä olen edelleen sun pomosi", virnistän kylmästi, keskeyttäen hänet. Chris sulkee suunsa, mutta aukaisee sen uudestaan pian: "Sä et edes yritä ymmärtää sitä! Evan yritti vain pyytää anteeksi sitä, että se oli kutsunut sua väärällä nimellä ja sä vaan huudat sille, miten seinille ei saa piirtää! Miten hitossa se olisi voinut sen tietää, ei kukaan ole sille koskaan opettanut sitä?"

Haukottelen ylikorostetusti ja korjaan asentoani tuolissani.

"Sun loma muuten alkaa nyt", ilmoitan ja aukaisen sitten tietokoneeni, välttäen hänen murhaavat katseensa.