Cutie & The Monster

46- Rakhastan

Katson epäileväisenä Evanin kikatusta, kun hän kaatoi juomaansa yhä lisää kurkustaan alas. Hän on jo nyt lievästi sanottuna humalassa, enkä välttämättä halua tietää, millainen hänestä tulee juotuaan enemmän.

"Evan, ehkä me ollaan juotu jo tarpeeksi", tokaisen hänelle ja yritän tarttua hänen lasistaan kiinni, mutta hän repäisee kätensä irti otteestani ja tuhahtaa: "Ei, tämä vasta toinen vai... Ehkä kolmas?"

"Se on sun viides", huomautan, "Ja mitä mä olen nyt nähnyt, niin sun toleranssi ei taida olla kovin korkea"

Evan pysäyttää juomisensa ja katsoo minua hetken hämmästyneenä kuin koiranpentu. Parin sekunnin jälkeen hän kuitenkin nostaa lasin takaisin huulilleen ja kulauttaa koko lasin kerralla alas.

"Evan..." huokaisen pudistellen päätäni, jonka jälkeen otan huikan omasta lasistani. Olen itseasiassa juonut enemmän kuin hän, mutta en mene humalaan helposti.

"Ehkä sä tarvitset vettä nyt, okei?" ehdotan, jolloin hän nyökkää, mutta olen melko varma, ettei hän edes tajunnut kysymystäni. Kurtistan hieman otsaani ja vilkaisen vielä kerran taakseni, ennen kuin lähden alakertaan hakemaan hänelle vettä.

*********************************

"Reeextooon", kuulen Evanin kikattavan, kun saavun takaisin ullakolle. Näen majaan tullessani nyt kokonaan tyhjän pullon ja siirrän katseeni Evaniin, joka on jostain syystä makaamassa siinä kohdassa, missä äsken olin.

"Älä vaan sano, että sä joit sillä aikaa kaikki loput", suljen silmäni hetkeksi ja lasken kymmeneen rauhoittuakseni.

"Enn tietenkään", hän väittää kikattaen edelleen, "Rex joi"

"Aha", nyökkään välittämättä hänen valehtelustaan ja ojennan vesilasia hänelle, "Ota tästä vettä"

"En, pitää juottaaa", Evan virnistää yrittäen näyttä flirttailevalta, jolloin istahdan hänen viereensä ja nostan hänet ylös makuuasennosta.

"Et sä ole mikään vauva", huomautan, mutta laitan vesilasin kuitenkin hänen huulilleen, jolloin hän alkaa juomaan siitä. Kun hän on saanut kaiken juotua, lasken lasin majan ulkopuolelle lattialle ja menen istumaan takaisin hänen viereensä.

"Sä tuoksut hyvältä", Evan tokaisee yhtäkkiä ja alkaa antamaan pieniä pusuja poskelleni. Alan saada jo hyvän kuvan siitä, millaiseksi hän muuttuu kännissä ollessaan. Ehkä tämä on parempi vaihtoehto kuin joku kauhean tunteellinen humala, mutta en halua tietää, mitä hän vielä päätyy tekemään tai sanomaan.

"No kiitos", yskäisen vaivaantuneena, pyristellen irti hänestä. Evan mutristaa huuliaan ja kääntyy muka selkä minua päin suuttuneena. Pyöräytän silmiäni hänen lapsellisuudelleen, jonka jälkeen ilmoitan: "Ehkä me mennään nyt vaan nukkumaan"

"Eei... Evan ei h-haluah", hän mutisee, jolloin nappaan hänet syliini. Jos hän ei kerran suostu menemään omin jaloin, niin mennään sitten näin.

"Rexton!" Evan huudahtaa säikähdyksestä ja tarraa kiinni kaulastani kuin joku koala. Sammutan ullakon valot mennessäni ja päätän tulla siivoamaan sotkut täältä huomenaamuna, sillä ainoa tavoitteeni tälle illalle on saada Evan nukkumaan.

Kävelen käytävää pitkin makuuhuoneeseemme, jossa lasken hänet ensin sängylle. Evan repäisee heti päiväpeiton pois ja yrittää kaivautua peiton alle.

"Odota, käydään ainakin pesemässä hampaat", muistutan häntä, jolloin hän onneksi nousee itse sängystä ja astelee kylpyhuoneeseen, tosin hieman hoiperrellen. Kävelen hänen perässään sinne varmistettuani ensin, että olen lukinnut kaikki ovet.

"Joko sä pesit?" kysyn huomattuani hänen vain istuvan kylppärin allaspöydän päällä tutkiskellen jostain syystä minun hammasharjaani.

"Mm... Tämä Rextonin", Evan nyökkäilee hymyillen ja ojentaa harjani minulle, jonka jälkeen pesen hampaani hänen katsellessaan ympäri kylpyhuonetta. Hampaat pestyäni laitan hammasharjan takaisin oikealle paikalleen ja menemme kummatkin takaisin makuuhuoneen puolelle.

Alan vetämään paitaani pois päältä ja sen tehtyäni otan myös housuni pois, kävellen sitten sängylle, jossa Evan makaa.

"Ota säkin ainakin nuo farkut pois", sanon, kun hän näyttää vain tuijottavan minua ilman elettäkään noustakseen itse ylös. Evan räpsäyttää silmiään muutaman kerran ja alkaa sitten vetää farkkujaan pois edelleen maaten sängyn päällä.

Menen makaamaan omalle puolelleni, eikä mene kauaa, kun hän on jo kainalossani. Hänen silmänsä tutkiskelevat minua niin tarkasti, että päädyn lopulta kysymään, mitä hittoa hän oikein tekee.

"En mithään..." Evan pudistaa päätään, mutta lisää sitten: "Katshon vaann..."

"Ahaa, en huomannutkaan", sanon sarkastisesti, jolloin hän pyöräyttää silmiään ja painaa kasvonsa rintakehääni vasten. Kun muutamaan minuuttiin hän ei sano mitään, uskon hänen olevan jo unessa. Suljen itsekin silmäni, mutta hetken kuluttua kuulen hänen taas sanovan jotain, hieman sammaltaen tosin.

"Rakhastan sua"

"Mä rakastan sua myös", hymyilen ja avaan silmäni vain kohdatakseni hänen pähkinänruskeat silmänsä, jotka katsovat jo minua. Jostain kummallisesta syystä hän purskahtaa nauruun ja alkaa selittämään jotain, mistä en saa mitään selvää. Huokaisten lasken käteni silmieni päälle ja toivon, että hän ei keksisi enää mitään muuta tälle illalle.

Toiveeni on turha, sillä jo parinkymmenen sekunnin päästä hän huudahtaa innoissaan: "Pöö!"

"Evan, nyt silmät kiinni ja suu suppuun", murahdan kääntyen kyljelleni, selkä häntä kohti.

"Tosissaan?" hänen surullisen kuuloinen äänensä tulee takaani ja hänen kätensä koskettaa hellästi olkapäätäni, mutten lankea hänen söpöydelleen enää: "Ihan helvetin tosissaan"

"Okeeii..." Evan mutisee, "Mutta ei voi nukkua, jos olet siellä"

"Missä?" kysyn aukaisten toista silmääni, mihin hän vastaa: "Siellä kaaaukana"

"Mä olen sun vieressä, söpöliini", huomautan, mutta käännyn kuitenkin takaisin häntä kohti ja kiedon omat käteni hänen vartalonsa ympäri. Hän meinaa jo alkaa kikattamaan uudestaan, mutta luon häneen ankaran katseen, jolloin hän pyöräyttää silmiään ja sulkee silmänsä painaen päänsä rintakehälleni.

"Arvaa mitä?" Evan kysyy ja murskaa taas unelmani rauhallisesta unesta, jatkaen sitten naurahtaen: "Joachimin puhelimessa Chris on Daddy"

"Mitä?" silmäni räpsähtävät auki ja katson häntä kysyvästi.

"Mhmm... Joachim sanoo että se on vitsi, mutta Chris sanoo että sä olet mun", Evan selittää pohtiva ilme kasvoillaan ja katsoo minua sitten hämillään: "En tajua sitä"

"Ei tarvitsekaan, Chris on ihan tyhmä, eikä puhunut totta", naurahdan, mutta onnekseni Evan uskoo sen ja nyökkää. Tämän jälkeen hän kaivautuu vielä lähemmäksi minua ja pian hän on jo unessa.

"Vihdoin..." kuiskaan huokaisten juuri, ennen kuin vaivun itsekin uneen.

Hellouu! Ihanaa kesälomaa kaikille ja ilmoituksena niille, jotka eivät vielä huomanneet: Julkaisin juuri ensimmäisen luvun Road Trip-kirjaan, joka on siis tavallaan jatko-osa kirjalle My Lion! Toivottavasti tykkäätte siitäkin :)

-Jacqueline