Cutie & The Monster

36- Kyle on sankari

Käännyn katsomaan vieressäni olevaa Aidenia hämmentyneenä.

"Evan?!" hän koputtaa oveen hätääntyneenä, kun taas takanamme oleva Tanya, jonka nimi oli hakkeroimalla saatu siihen listaan näyttämään siltä, että hän oli jo hakemassa Evania, puhuu kiireesti radiopuhelimeensa.

"Meidän on pakko mennä sisään", ilmoitan heille, "Mutta muut asukkaat pitää ensin evakuoida täältä"

"Mä hoidan sen", Tanya lupaa ja astuu hissiin lähtien kohti ylintä kerrosta. Minä ja Aiden sovimme miten menemme sisään, jonka jälkeen varmistamme vielä Alvaradolta, että pommiryhmä on tulossa paikalle.

"Me tullaan sisään", Aiden ilmoittaa juuri ennen kuin rikkoo oven Evanin asuntoon. Hengitykseni katkeaa hetkeksi, kun näen, että Keith, sekä joku toinen ovat sitoneet pommin kiinni Evaniin. Astumme sisään asuntoon aseet edellä, mutta näemme sitten heti, kuinka oma vankikarkurimme Reece pitää kädessään kaukosäädintä pommiin.

"Askelkin eteenpäin, niin mä painan tästä", hän ilmoittaa, "Jos haluatte pysyä elävinä, niin laskette ne aseet hitaasti maahan"

Vilkaisen Evania yrittääkseni varmistaa, että hän on muuten kunnossa, jonka jälkeen katson Aidenia, joka on jo laskemassa asettaan alas. Kumarrun hitaasti hänen perässään, antaen aseeni pois heille. Keith tulee keräämään aseemme pois, Reecen pitäessä tiukasti kiinni säätimestä.

"Hyvä, sitten ilmoitatte niille muille, että täällä ei olekaan ketään, eikä niiden tarvitse tulla tänne", Keith käskee, jolloin Aiden nostaa radiopuhelimensa suunsa eteen, muttei vielä aukaise yhteyttä.

"Ennen kuin mä teen sen, teidän pitää irrottaa pommi Evanista", hän uhkaa. Muut eivät tosin tiedä, että liiveissämme on jo kiinni mikrofonit ja kaikki kollegamme kuulevat kaiken täältä koko ajan.

"Pidättekö meitä aivan tyhminä?" Reece naurahtaa, "Me ei päästetä Evania mihinkään, ja jos sä et tee niin kuin käsken, niin mä painan tästä"

"Anna mun edes sanoa jotain Evanille ennen sitä", ehdotan vilkaisten heidän välissään olevaa blondia poikaa, joka näyttää siltä, ettei edes uskalla hengittää enää.

"Okei, kaksikymmentä sekuntia", Keith lupaa, joten astelen äkkiä Evanin luokse, ottaen varovasti kiinni hänen kädestään.

"Tout se passera bien, ne t'en fais pas", kerron Evanille yhden niistä lauseista, joita olen opettanut hänelle ranskaksi, "Luota muhun"

"Mä kuolen", Evan nyyhkyttää, kyynelten vieriessä hänen poskeaan pitkin.

"Etkä kuole, kukaan ei kuole", lupaan, mutta en voi sanoa enempää, koska Keith ilmoittaa: "Aika loppui"

"Mä rakastan sua", Evan sanoo vielä, jolloin katson häntä vihaisesti: "Et ala mitään tuollaista, me selvitään kumpikin"

Hän nyökkää vapisten ja katsoo minua tarkasti, kun nousen ylös hänen edestään. Näytän varovasti selkäni takana Aidenille merkin kädelläni, joten hän kävelee luoksemme valehdellen: "Tämä ei yhdistä, mä tarvitsen sun"

Oikeasti hänen radiopuhelimensa toimii aivan hyvin ja tämä oli vain tekosyy saada meidät kummatkin Reecen ja Keithin lähelle.

"Äkkiä sitten", Reece murahtaa, mutta silloin vedän hihastani puukkoni ja työnnän sen hänen ranteeseensa, mikä pitelee kaukosäädintä, samalla hetkellä, kun Aiden tekee oman osuutensa ampuessaan Keithiä ja Reeceä aseellaan, joka oli piilossa hänen housunlahkeessaan.

Evan säikähtää vielä enemmän ja irvistän sille sisäisesti, miten en halunnut hänen näkevän tätä puolta minusta, joka ei räpsäytä silmiäkään työntäessä puukkoaan yhä uudestaan toiseen ihmiseen.

"R-Rexton..." hän itkee, muttei pysty liikkumaan mihinkään pommin takia. Aiden tarkistaa nyt maassa liikkumattomana makaavan Reecen, jonka jälkeen nappaa varovasti kaukosäätimen omaan käteensä. Itse katselen Keithiä, joka on rojahtanut maahan vuotaen verta ympärilleen.

"Anteeksi, Evan, mutta mun oli pakko", sanon äkkiä Evanille, joka nyt puristaa silmiään tiukasti kiinni. Ymmärrän kyllä, ettei hän halua nähdä tätä yhtään kauempaa.

"Vielä ihan vähän aikaa, rakas", annan hellän suukon hänen otsalleen vilkaisten sitten ovelle, jossa Aiden odottaa pommiryhmää.

"Sä voitit sittenkin, pikkuveli", Keith mumisee silmät liikkuen epätarkasti, jolloin Evan itkee ja huutaa: "En ole sinun veli!"

"Ei sulla ole muutakaan perhettä ja sun isäsikin hylkäsi sinut", Keith sanoo vielä, ennen kuin hänen luomensa painuvat kiinni ja hänen rintakehänsä lakkaa tasaisen rytminsä.

"Pois edestä", kuulen äänen, joten siirryn kauemmaksi nähdessäni myös vahvoihin varusteisiin pukeutuneen työkaverini. Pidätän hengitystäni hänen alkaessa katkomaan pommin johtoja oikeassa järjestyksessä, mikä tuntuu kestävän loputtoman kauan.

"Vielä vähän", hän sanoo kypäränsä sisästä ja ehdottaa: "Ihan kaiken varalta, ehkä teidän muiden pitäisi mennä kauemmaksi"

Evan siirtää katseensa minuun paniikissa, enkä voi edes ajatella siirtyväni minnekään hänen vierestään.

"Älä huoli, mä en mene minnekään", lupaan ottaen Aidenilta kaukosäätimen, sillä hänellä on kuitenkin vaimo ja pieni tytär, joten hän lähtee pois rakennuksesta. Kyle, jolla on sattumalta sama nimi kuin minulla, etsii vielä viimeisen punaisen johdon. Hänen pihtinsä lähestyvät sitä ja jättävät väliinsä johdon.

Tunnen Evanin puristavan reittäni yhä kovemmin ja hänen silmänsä pysyvät tiukasti kiinni, kun Kyle katkaisee johdon. Varovasti hän alkaa aukomaan teippejä ja narut, jotka pitävät pommin Evanissa, jonka jälkeen hän ilmoittaa: "Olette vapaat lähtemään"

Kylen otettua pommin käsiinsä, nappaan Evanin lattialta ja kannan hänet ulos asunnosta. Koko matkan aikana hän vain takertuu minuun tiukasti ja vapisee vallattomasti.

"Sä olet nyt turvassa", vakuutan hänelle laskien hänet sitten parkkipaikalla olevan ambulanssiin. Evan ei sano mitään, kun ensihoitajat tarkistavat hänet, mutta kun pääsemme takaisin kotiini, hän rojahtaa lattialle purkautuen itkemään uudestaan.

"Se... o-olisi voinut ta-tappaa", hän itkee, joten kiedon käteni hänen ympärilleen ja muistutan: "Ei enää, Keith on nyt kuollut"

"Rex pelasti minut", Evan nyyhkyttää hiljaa, mutta nostaa katseensa silti pienesti hymyillen, "Niin kuin lupasit"

"Totta kai, mä pidän aina mun lupaukset", hymyilen takaisin painaen hänet sitten itseäni vasten.

Olin tänään liian lähellä menettää ihmisen, josta välitän ja jota rakastan kaikkein eniten. En edes halua ajatella, mitä minusta olisi tullut sen jälkeen.

"Mä rakastan sua, niin paljon", kerron hiljaa ja halaan häntä yhä uudestaan ja uudestaan.

Hellou! Ehkä jaksatte silti lukea tän, vaikka tänään onkin tullut jo monta lukua, mut jos ette, niin lukekaa tää vaikka huomenna kun maanantai masentaa ;)

-Jacqueline