Cutie & The Monster

11- Joululahjoja

"Kerro jotain", käsken Brextonia, jonka kanssa odotamme pääsyä hammaslääkärille. Hän kääntää katseensa puhelimestaan ja tuhahtaa: "Mistä?"

"Sinusta", vastaan, jolloin hän hieroo otsaansa väsyneenä: "Mitä minusta?"

"Kaikki", ilmoitan ja repäisen hänen puhelimensa hänen kädestään, "Ei puhelinta!"

"Synnyin joskus 90-luvulla 1. tammikuuta, koko nimi Brexton Kyle Adams, vanhemmat asuu Minnesotassa, ei sisaruksia", hän latelee, "Ammatti on CPO, eli henkivartija"

"Okei", vastaan ja mietin hetken, mitä hän edes sanoi minulle. Hänellä on tapana sanoa asiat kerran ja jos joku ei kuule, se on sitten hänen oma vikansa, eikä hän aio toistaa sitä uudestaan.

"Kohta syntymäpäivä", hymyilen hänelle, "Pitää ostaa kaksi lahjaa"

Brexton naurahti pudistellen päätään ja ilmoittaa: "Eikä tarvitse"

"Kaikki saa lahjan, myös Rex", kerron ja pomppaan innoissani tuolistani, kun kuulen nimeni lausuttavan. Hän kurtistaa minulle otsaansa, kun vedän hänet hänen kädestään hammaslääkärin huoneeseen.

"Hei", hammaslääkäri tervehtii hymyillen ja pyytää minua istumaan hienon näköiseen tuoliin, antaen minulle sitten aurinkolasit.

********************

"Nätti", huokaisen ja hypistelen käsissäni lahjapaperia, Brextonin vain katsoessa kaikkia muita ankarasti. Ei ihme, jos hänellä ei ollut kavereita, niin kuin Chris sanoi, Brexton on niin tuima melkein koko ajan.

"Valitse kaksi ja sitten mennään", hän käskee kärsimättömänä, jolloin valitsen punaisen, jossa on kultaisia koristeita ja vihreän kuusipaperin. Olimme vähän myöhässä ostoksiemme kanssa, koska ylihuomenna oli jo jouluaatto.

"Evan lähtee, hei hei", ilmoitan ja nappaan hänen antamansa viisikymppisen itselleni. On tietysti vähän tylsää ostaa hänen rahoillaan hänelle lahja, mutta onneksi Chris antoi myös rahaa, joten voisin ostaa niillä rahoilla Brextonille lahjan.

"Tulet sitten tunnin päästä tähän samaan kohtaan, okei?" Brexton varmistaa, tarraten ranteestani kiinni siihen asti, että nyökkään.

Innoissani ryntään ensin vaatekauppaan, jonka jälkeen ostan toisen lahjan korukaupasta, mutta sen kaiverruksien valmistumiseen joudun odottamaan vähän liian kauaa. Puren huultani hermostuneena, kun kello lähenee puoli kolmea, jolloin minun pitäisi olla jo sovitussa paikassa.

Laitan viestin hänelle, mutta ei kestä kauaa, kun hän soittaa jo hädissään. Tai ärtyneenä, vaikea sanoa.

"Evan, missä sä olet?" hän kysyy heti, kun vastaan.

"Ei kerro", virnistän, vaikkei hän näe sitä.

"Evan, jos sä et kerro, niin mä soitan vartijalle ja se on mun kaveri, joten se sitten tulee ja etsii sinut", Brexton ilmoittaa, mutta pyöräytän silmiäni: "Pyh, Rexillä ei kavereita"

"Tyly ihminen", hän huokaisee, "No, mä varoitin"

"Okeiokei!" luovutan, "Mutta ei sitten saa tulla vielä"

"Kunhan nyt vaan kerrot sen paikan, ennen kuin tarvitsee alkaa paikantamaan sun puhelinta", hän käskee, jolloin kerron, missä olen.

Pian puhelun loppumisen jälkeen myyjä tulee ja antaa sievässä paketissa koruni. Kiitän ja maksan lahjasta, jonka jälkeen kiirehdin käytävälle, jossa Brexton jo seisoo kädet ristissä rinnallaan, tuijottaen vihaisesti ympärilleen.

"Nyt valmis!" ilmoitan heiluttaen ostoskassejani, jolloin hän kääntää kasvonsa alaspäin, minua kohti. Hän vilkaisee kassejani hämillään, nostaen kulmaansa kysyvästi: "Kenelle kaikille sä oikein ostit?"

"Milena, Eva, Chris", luettelen, jättäen hänen nimensä tahalleen pois. Hänen suupielensä kääntyvät ensin alas, mutta pian hän piilottaa taas ilmeensä kylmän kuorensa alle.

"Ja Rex", virnistän, saaden hänet virnistämään ja nappaamaan olkapäästäni kiinni, vetäen minut kainaloonsa.

"Rasittava", hän huokaisee, mutta näen edelleen hänen hymynsä, vaikka hän yrittää purra huultaan ja piilottaa sen. Tämä saa omankin mieleni iloisemmaksi ja varsinkin se, miten kävelemme parkkipaikalle asti hänen kätensä minun ympärillään.

"Viedäänkö me nyt se Evan lahja sinne sairaalalle?" Rexton kysyy ja nyökkään: "Mm..."

Napsautan radion heti auki, jolloin mieleeni palaa ensimmäinen matka hänen kanssaan sairaalalta kotiin. Alan edelleen itkemään aivan liian helposti, ainakin Brextonin mielestä, mutta onneksi hän ei ollutkaan niin paha ja kauhea, kuin aluksi luulin.

*************************

"Hei Chris!" huudahdan saavuttuamme kotiin, missä hän jo odottaa meitä. Chris kaappaa minut haliinsa ja nauran, kun hän nostaa minut ilmaan.

"Mun pikkuinen", hän sanoo rutistaen minua tiukemmin ja laskee minut maahan. Näytän hänelle kieltäni ja ilmoitan, että minulla on hänelle lahja.

"Sinulle lahja", kerron hymyillen ja odotan autolta kävelevää Brextonia, joka on taas jostain syystä vihaisen näköinen ja oloinen.

"Oikeasti?" Chris virnistää, saaden minut nyökkäämään innoissani: "Mhm... Mutta ei saa vielä"

"Okei, no kiitos jo etukäteen", hän naurahtaa ja kertoo sitten: "Minullakin on sinulle lahja, se on mun autossa"

"Jes! Chris paras!" huudahdan juostessani hänen perässään hänen valkoiselle autolleen. Pian hän ojentaa minulle hopeaan paperiin käärityn, laatikon muotoisen lahjan. Onnellisena halaan Chrisiä uudestaan, tämä on ensimmäinen kunnon joululahjani pitkään aikaan. He antoivat yhden saman lahjan joka vuosi, jotta ei näyttäisi siltä, että he olivat unohtaneet minut.

"Evan, et saa aukaista vielä", Brexton ilmoittaa ja ottaa juuri saamani lahjani kädestäni.

"Miksei?" kysyn mutristaen huuliani, päästäen irti Chrisistä.

"Koska vasta jouluaattona saa aukaista paketteja", hän ilmoittaa ja ottaa kädestäni, vetäen minut kohti ulko-ovea. Chris tulee perässämme, mutta Brextonin luotua häneen tiukan katseen, hän pysähtyy ja kertoo tulevansa huomenna uudestaan.

"Okei..." sanon surullisena ja heilautan hänelle kättäni, kun hän istahtaa autoonsa. Näen Brextonin juuri avanneen oven ja juoksen äkkiä hänen ohitseen ensimmäisenä sisälle ja paiskaan oven kiinni hänen naamansa edestä, tai ainakin yritän, sillä hän kerkeää laittaa jalkansa väliin.

"Ja kaikki sanoo mua ilkeäksi", hän huokaisee pudistellen päätään ja laskee ostoskassit lattialle, sulkien sitten oven kiinni.

"Koska Rex on", tuhahdan, "Aina pois Chris muka"

Brexton huokaisee uudestaan syvään ja ilmoittaa: "No huomenna saat sitten olla vaikka koko päivän sen kanssa, jos kerta se on niin paras"

"Jes! Nyt Brexton paras", hymyilen ja halaan häntä tiukasti, mutta lisään kuitenkin vain hänen kiusakseen: "Myös Chris silti paras"

Huh, kerkesin vielä laittaa tänään, toivottavasti piditte! :) Kiitos muuten ihan sikapaljon kaikista teidän ihanista kommenteista, vaikka ehkä sanonkin tätä usein niin te oikeasti piristätte mun päivää niin paljon! :)

-Jacqueline