Cutie & The Monster
Tarina söpöliinistä, jonka elämä ei ole niin söpö, ja monsterista, joka ei ollutkaan monsteri.
Highest ranking in Finnish Romance #1 (6.1.2018)
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
Käännän äkkiä selkäni pois Aidenin autosta, kun se lähtee peruuttamaan pois pihastani. Oloni on jotenkin niin tyhjä, ja kun olen sisällä, hiljaisuus, mikä ennen tuntui hyvältä, tuntuu vain oudolta.
Mielessäni nään Evanin kasvot, ihollani tunnen hänen kätensä, jotka halasivat minua lähtiessään tiukasti. Tätäkö se tulisi olemaan seuraava kuukausi, pelkkää tyhjyyttä?
*****************************
Viikon kuluttua
Osoitan kartasta muille ryhmän jäsenille, mistä menisimme sisään, kukin pari omasta sisääntulopaikastaan. Saimme tehtäväksi noutaa kaksi miestä, jotka ovat epäiltynä prostituutiosta, ihmiskaupasta ja muistakin rikoksista.
Saatuamme asiat kuntoon lähden huoneesta kohti asevarastoa, mutta aikeeni keskeytyvät, kun joku huikkaa nimeäni miesten vessoista. Otsa kurtussa käännyn kohti ovea, jossa ei tosin näy enää ketään. Avaan oven ja astun sisään vessoihin, nähden Aidenin pesemässä käsiään, kuin olisikin vain ollut täällä vessa-asioilla, ei muuten.
"Mitä?" kysyn häneltä, kun hän ei sano mitään, ja kävelen yhteen tyhjistä pisuaareista, avaten housujeni vyön ja vetoketjun.
"Mä tiedän, ettei me varsinaisesti saataisi keskustella Evanista", hän sanoo, jolloin puristan silmäni kiinni, huokaisten sille, enkö saa tuntiakaan ilman Evania enää.
"Mutta... Millainen se oikein oli teidän luona?" hän kysyy, "Jutteliko se ihan normaalisti tai muuten?"
Hätäni vapautettua suljen vetoketjun, kääntyen sitten kohti häntä laittaen vyötäni kiinni. Kävelen kohti käsienpesualtaita, kysyen: "Mikä on normaalia juttelua?"
Aiden naurahtaa ja tajuaa: "Sä nyt et varmaan tiedä, mutta yleensä ihmiset puhuu jotain esim. aamupalapöydässä tai muutenkin, kun joku saapuu kotiin"
"Kyllä mäkin puhun", huomautan levittäessäni saippuaa käsiini, "Mutten vain turhia"
Hän pyöräyttää silmiään ja laittaa kätensä puuskaan eteensä, jatkaen asiaansa: "Mun pointti kuitenkin on se, että ainoa, mitä Evan puhuu, on kun se haluaa lisää juomaa tai jotain muuta välttämätöntä"
Huuhtelen käteni loppuun, miettien sitä, kuinka aluksi Evan kirjoitti kaiken ylös, eikä puhunut mitään. Nappaan pari käsipyyhepaperia telineestä ja vakuutan: "Kyllä se siitä rohkaistuu, ei mekään alussa puhuttu paljon mitään"
"Mutta se on niin surullinenkin, puhumattakaan niistä painajaisista", Aiden jatkaa, nojaten vessan seinään, mikä on mielestäni ällöttävää, koska ne tuskin ovat kovin puhtaita, "Mä en tiedä, miten sitä voisi auttaa..."
"Tiedätkö mitä?" sanoin virnistäen, jolloin hän katsoi minua kysyvästi, minun muistellessa: "Silloin kun sä tulit tänne töihin, niin sä olit sellainen itserakas parikymppinen jalkapalloilija, eikä sua kiinnostanut pätkän vertaa muiden auttaminen"
