Cutie & The Monster
Tarina söpöliinistä, jonka elämä ei ole niin söpö, ja monsterista, joka ei ollutkaan monsteri.
Highest ranking in Finnish Romance #1 (6.1.2018)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kaadan lasiini vettä kannusta, silmäillen samalla poikaa, joka ei tee mitään, istuu vain minua vastapäätä paikallaan.
"Mä en tule toistamaan enää kovin montaa kertaa, mutta sun ei enää tarvitse pelätä jatkuvasti, sä voit ihan vapaasti kysyä, jos joku mietityttää, tai jos haluat tehdä jotain, niin sitten tee se", ilmoitan, "Mä lupaan, sä voit luottaa minuun, mä en aio rankaista sinua mistään päiväpeiton sileydestä tai vääränvärisestä paidasta, se ei itseasiassa kiinnosta minua helvettiäkään"
Hän nyökkää, silmät kiillellen vetisinä, ja rukoilen, että hän ei ala taas itkemään. Itkemisestä ei ole mitään hyötyä, jos joku harmittaa, niin sitten tee sille asialle jotain, älä vain pillitä ja tuhlaa energiaasi johonkin näin turhaan.
"Tänään me voidaan tehdä jotain, mitä haluat, huomenna me sitten jutellaan sinusta", kerron suoraan, sillä asioiden kiertelystä ja kaartelusta tulee vain väärinkäsityksiä. Katson, kuinka hän ottaa vapisevalla kädellään haarukkansa ja ottaa palasen lasagnesta, vieden sen sitten suuhunsa. Kiroan itselleni, kun tajuan katsovani hänen syömistään kuin jotain mielenkiintoistakin esitystä.
"Onko mitään ehdotuksia?" kyselen, ottaen sitten itsekin ruokaa. Hän katselee minua ihmeissään, pudistaen sitten päätään hitaasti.
"Ei ole ehdotuksia vai ei, et osaa kertoa?" kohotan toista kulmaani, jolloin hän kallistaa päätään hämmentyneenä, kuin joku koiranpentu. Hän kohottaa kätensä ilmaan pöydältä, nostaen kaksi sormea ilmaan.
"Eli et pysty sanomaan?" varmistan ja hän nyökkää. Kaivan puhelimeni taskustani ja aukaisen muistikirjan, ojentaen sen hänelle.
"Kirjoita siihen ja näytä sitten", selitän, kun hän ottaa sen käteensä epävarmana. Muulloin en pitäisi, jos joku syö kanssani räpläten kännykkää, mutta tajuan tilanteen, emmekä muutenkaan voisi oikein jutella mistään. Ja nythän voin itse syödä rauhassa ja miettiä tätä asiaa uudestaan.
Tiesin toki etukäteen, että tämä ei tulisi olemaan mikään helppo juttu, mutta en osannut odottaa sitä, että kotiini saapuisi blondi nuori mies, tai poika, joka ei saanut tarvitsemaansa apua myös henkisiin vammoihinsa, eikä siksi puhua pukahdakaan minulle.
Muutaman minuutin päästä hän laskee puhelimeni eteeni, lautaseni viereen, jolloin nappaan sen heti käteeni, sillä ehdin jo syödä ruokani.
En tiedä mitä saa tehdä ja ei, voiko kertoa sääntöjä? Haluaisin käydä suihkussa tänään T. Evan
En voi olla hymyilemättä hänen suloiselle viestilleen, mikä on tokin osaksi hieman surullinen. Hänellä on kai aina ollut jotkut tiukat säännöt elämässään, eikä ilmeisesti suihkuakaan saanut käyttää silloin, kun siltä tuntui.
"Hei Evan", aloitan hymyillen, mihin hänen omatkin suupielensä kääntyvät hieman ylöspäin. Hänen hymynsä on niin pieni, mutta silti tuntuu, kuin se voisi valaista koko keittiöni yhdessä sekunnissa.
