Cutie & The Monster

40- BOSS

Evan katsoo minua uteliaana ja jopa hieman pelokkaana, vaikka siihen ei toivottavasti ole mitään tarvetta. Ainakin toivon, että häntä ei haittaisi tämä ollenkaan, sillä tein tämän osaksi vain hänelle.

"Sähän et tykännyt siitä, miten vaarallista mun työ on? Ja siitä, miten mun pitää joskus lähteä yhtäkkiä keskellä yötä töihin?" varmistan, jolloin hän nyökkää ja kysyy järkyttyneenä: "Eihän lähtenyt pois töistä?"

"En, tai tavallaan joo", myönnän ja paljastan: "Mä sain mun pomon entisen paikan"

Evanin silmät suurenevat, kun hän alkaa tajuta vähitellen, mitä yritän kertoa hänelle.

"Tietenkin mun pitää edelleen osallistua niihin vaativimpiin työkeikoille, mutta nyt suurin osa mun työstä tulee olemaan vain toimistossa järjestelemässä muiden töitä ja sellaista muuta, ei niin vaarallista hommaa", kerron, mutta hän edelleen tuijottaa minua hämillään, joten kysyn huolestuneena: "Mikä on?"

"Oikeasti? Nyt Rex on pomo?" hän kysyy puolestaan katsoen minua kirkkailla silmillään. Naurahdan nyökäten ja toistan: "Mm... Nyt mä olen kaikkien pomo"

"Et mun", Evan virnistää, jolloin nappaan hänet syliini ja alan kutittaa häntä kysellen: "Ai en vai?"

"Ei ole!" hän nauraa yrittäen pyristellä pois, "Mä olen pomo meistä!"

Alan väittämään vastaa, mutta lopulta tajuan, että oikeasti hänhän puhuu ihan totta. Evan määrää lähes kaikesta, kuten mitä ruokaa syömme, minne kauppaan menemme, joskus jopa sen, mitkä vaatteet laitan päälle. Jostain syystä hänen lempparivaatteensa minulle ovat aina ne samat: mustat farkut, nahkatakki ja valkoinen t-paita, jossa lukee jotain japaniksi.

On tosin yksi asia, mitä hän ei saa ainakaan päättää, nimittäin musiikki, mitä kuuntelemme. Hänellä ja minulla on aivan erilaiset musiikkimaut, enkä voi sietää hänen ihmeellisiä kappaleitaan.

"Okei, mä luovutan", huokaan istahtaen hänen sohvalleen, "Sä olet se pomo"

Evan nyökkää ylimielinen virne huulillaan, enkä edes tiedä, mistä hän on oppinut kaikkea, mitä hän ei ennen tajunnut tai tiennyt. Todennäköisesti hän on kuullut niitä Joachimilta ja Chrisiltä, sillä minähän en tietenkään koskaan tee mitään ylimielistä tai tyhmää...

"Milloin lähtee täältä?" Evan kysyy vilkaisten puhelintaan, "Haluan nähdä Chrisiä tänään"

Kurtistan otsaani ja kysyn: "Miksi? Te näitte muutama päivä sitten"

"Niin, siinä on jo yli 80 tuntia kohta!" hän huomauttaa, "Se on kauan"

"Mutta sun piti opiskella tänään", muistutan, mutta yllätyksekseni hän ilmoittaa hymyillen: "Tein jo kaikki"

"Kaikki? Sulla oli varmaan kolme aukeamaa matikkaa?" kysyn epäileväisenä, jolloin hän vakuuttaa: "Kaikki oli helppoja, tein jo"

Nyökkään epävarmasti, sillä en olisi ajatellut, että hän pitäisi matikasta ollenkaan, varsinkin siksi, koska alussa hän vihasi sitä niin paljon.

"No mene sitten Chrisille", huokaan pettyneenä, mikä ei valitettavasti jää Evanilta huomaamatta. Hän hymyilee ja painaa kasvonsa kaulaani, mutisten samalla jotain epämääräistä. Kun tunnen vähän liiankin tutuksi käyneen terävän asian ihollani, nappaan hänen kaulastaan ja työnnän hänet kauemmaksi.

"Et helvetissä", uhkaan, "Sun hampaat ei koske muhun"

Evan virnistää ja kohauttaa hartioitaan muka viattoman näköisenä: "En tehnyt mitään"

"Niin, et vielä", sanon, jonka jälkeen muistan, että meidän piti lähteä jo täältä pois. Otamme mukaan osan tavaroista, sillä loput käymme hakemassa Aidenin kanssa myöhemmin.

Autossa Evan yrittää taas anoa minua laittamaan hänen mielimusiikkiaan, mutten suostu.

"Ethän sä edes ymmärrä siitä mitään, sehän on jotain kiinaa", sanon katsoen häntä, sillä olemme punaisissa valoissa. Evan huokaa ja selittää: "Ei tarvitse aina tajuta ja se on k. o. r. e. a."

"No mikä tahansa onkin, me ei olla kuuntelemassa sitä", ilmoitan, jolloin hän mutristaa huuliaan ja yrittää saada minut luovuttamaan koiranpentuilmeellään. Se tehoaa kyllä harvinaisen hyvin Chrisiin, mutta ei minuun.

"Sä voit kuunnella sitä yksin kotona", ehdotan, "Ja vaikka laittaa volyymit kaakkoon joka kerta, kun mä menen töihin"

Hän näyttää edelleen pettyneeltä ja sanoo: "Mutta et edes ole kuullut kaikkia, et voi tietää, onko hyvä vai ei"

"Mä olen 99 prosenttia varma, että ne ei ole mun mielestä hyviä", väitän, mutta hän jatkaa siitä huolimatta: "Voin näyttää sulle, niin varmasti löytyy joku hyvä!"

"Ehkä joskus", myönnyn hieman, "Mutta nyt me kuunnellaan tätä"

Evan nyökkäilee innoissaan ja alkaa sitten selata puhelintaan, hymyillen edelleen kuin hullu. Hän tosin näyttää söpöltä hymyillessään-

"Rex! Vaihtui jo vihreä!" Evan huudahtaa, jolloin käännän pääni äkkiä tielle, joka ei valitettavasti näytä yhtä hyvältä kuin poikaystäväni.

**************************

Oikeastaan on ihan hyvä, että Evan lähti pois, sillä saan rauhassa järjestellä hänen loput tavaransa tänne ja voin myös suunnitella hänen synttäreitään, jotka ovat kohta. Tiedän, että hänellä ei varmastikaan ole ollut kovin hauskoja syntymäpäiväjuhlia viime vuosina, joten päätin pitää hänelle nyt sellaiset, vaikka hän täyttääkin jo 19.

"Mihin te haluatte tämän?" Aiden kysyy pidellen käsissään laatikkoa, jossa on jotain Evanin tavaroita. Suoristun lattialta seisomaan ja kerron: "Viedään se Evanin huoneeseen"

"Ai teillä on eri huoneet?" hän kysyy yllättyneenä, mutta ohitan sen ja lähden astelemaan portaita ylös yläkertaan. Aiden ei tosin luovuta, vaan jatkaa kyselyään: "Ettekö te ole yhdessä?"

Huokaisten käännyn, juuri Evanin huoneen ovella, ja selitän: "Ollaan, mutta en mä keksi sille huoneelle muutakaan käyttöä"

"Joten sä laitat sen nukkumaan tänne yksin?" Aiden kysyy, kun astelemme sisälle huoneeseen. Kurtistan otsaani ja tiuskaisen: "En tietenkään! Mutta se voi opiskella täällä ja mököttää, jos mä muka suututan sen jostain"

Hän naurahtaa ja huomauttaa virnistellen: "Sen siitä saa, kun rakastuu murrosikäiseen"

"Evan ei ole murrosikäinen!" puolustelen itseäni, "Se on jo 19"

"Okei, mutta on se silti nuori", hän ilmoittaa ja laskee laatikon Evanin sängyn viereen.

"Ihanko totta, en itse huomannutkaan", pyöräytän silmiäni, mutta sitten muistan asiani: "Evanin iästä puheenollen, sillä on synttärit ja mun pitäisi suunnitella sille juhlat"

Aidenin ilme muuttuu ovelaksi ja hän ilmoittaa hymyillen: "Me pidetään sille niin helvetin hyvät bileet, että se muistaa ne ikuisesti!"

Heei! Olen tällä hetkellä viiden tunnin matkalla junassa ja en keksinyt mitään muutakaan tekemistä (Lue: En jaksanut opiskella), joten kirjoitin teille tämän! Toivottavasti tykkäsitte :)

-Jacqueline