Cutie & The Monster

26- Oikeudenkäynti

"Mitä hittoa tää nyt on?" kiroan vihaisena muiden kymmenien seuratessa, jolloin Chris huokaisee erittäin kuuluvasti ja haukottelee ylidramaattisesti: "No?"

"Kuka helvetti tuo luulee olevansa?" kysyn vihaisena, näyttäen puhelimeni näyttöä hänelle. Hetken ajan hän katsoo sitä otsa kurkussa ja virnistää sitten minulle: "Sä oikeasti teit jonkun feikkiprofiilin, jotta voisit stalkata Evania?"

"Mitä? En!" puolustaudun vetäisten puhelimeni takaisin itselleni, "...Tai, ehkä saatoin, osaksi"

"Eli teit", Chris tokaisee, "Miten sä edes löysit sen?"

"Löysin vaan", kohautan hartioitani ja kysyn sitten uudestaan: "Kuka tuo helvetin Joac-Ei niin Sexy-Him on?"

"Ai Joachim?" hän naurahtaa ja nyökkää sitten puhelimeeni: "Siellähän se lukee"

"Eikä helvetissä lue! Evanilla ei ole mitään poikaystävää!" ilmoitan, uskotellen samalla itsellenikin, että kuvateksti on vain joku vitsi. Hän vain virnistää ja toteaa: "No, ehkä sun pitää kysyä siltä itseltään, tehän näette jo ylihuomenna taas"

"Mm..." mumisen miettien innolla sitä, miltä tuntuu taas nähdä Evan oikeasti. Ensin emme tosin voi sanoa tai halata yhtään, sillä näemme toisemme varmaankin vasta käräjäoikeudessa, enkä haluaisi toista kertaa joutua kaikkien silmätikuksi töissä.

****************************

Varmistan vielä, että minulla on kaikki tarpeellinen, ennen kuin menen sisälle saliin muiden joukossa. Evan ei vielä ole täällä, sillä hänet tuodaan juuri ennen vastaajaa, jotta hän voi mennä suoraan sermin taakse, eikä hänen tarvitse nähdä häntä ollenkaan.

"Olihan ne suljetuin ovin?" varmistan työkaveriltani, joka on itseasiassa vartijana oikeudenkäynnissä.

"Oli, kohta toimittajat joudutaan poistamaan täältä", hän nyökkää paria toimittajaa kohti, jotka yrittävät selvästi vielä päästä sisään oikeudenkäynnin ajaksi. Evan itse halusi, että tämä käytäisiin suljetuin ovin, eli kukaan ulkopuolinen ei pääse tänne.

Jään seisomaan omalle paikalleni, odottaen Evanin saapumista tänne.

***************************

Vartin päästä tilanne on jo rauhoittunut, eikä toimittajia enää näy. Olen entistä jännittyneempi, sillä Evanin pitäisi saapua ihan pian Aidenin kanssa. Vilkuilen ovelle kärsimättömänä vähän väliä, ja kun vihdoin näen Aidenin ovella, lakkaan hengittämästä hetkeksi.

Evan näyttää... erilaiselta. Hänellä on samat blondit hiukset, nyt ilman tummaa juurikasvua, mutta hänen kasvonsa ovat kalpeat ja hän näprää paitansa hihoja hermostuneen näköisenä. Mieleni tekisi rynnätä hänen luokseen halaamaan häntä ja vakuuttaa, että tämä sujuisi hyvin, mutten voi. Katson vain, kuinka hänet ohjataan omalle paikalleen syyttäjän viereen, josta vähän matkan päästä on myös vastaajan ja hänen asianajajansa paikat, mutta heidän välissään on seinämä, jotteivat he näe toisiaan.

Olen pettynyt, kun Evan ei vilkaisekaan minua. Kuin hän ei edes tajuaisi, että olen täällä, niin kuin lupasinkin hänelle. Toisaalta, tämä hetki ei varmasti ole helppo hänelle, ja jos ihan totta puhutaan, olen itsekin melko hermostunut, vaikka olen varma siitä, että tuomio tulee hänelle.

Aivan oikeudenkäynnin aluksi tuomari antaa luvan syyttäjälle esittää vaatimuksensa. Omalta paikaltani näen, miten hän vain istuu rauhallisena paikallaan, aivan kuin koko asia olisi hänelle ihan sama. Hänen ruskeat, lyhyet hiuksensa ovat hieman sekaisin, ja hänellä on päällään musta huppari, johon hän näyttää suorastaan hukkuvan.

Siirrän katseeni takaisin Evaniin, joka katsoo koko ajan alas, selvästi silmät kiinni ja jännittyneenä. Hänen takanaan seisoo Aiden, jonka ilme on kylmä, eikä kukaan voisi arvata, mitä hän ajattelee tällä hetkellä.

***************************

"Seuraavaksi vastaaja, Keith Carlton"

Evanin kasvot nousevat äkkiä ylös, ja hän vilkaisee taakseen Aidenia kohti paniikissa. Huomaan Aidenin sanovan jotain hiljaa ja hän laskee kätensä hetkeksi Evanin olkapäälle, selvästi rohkaisten häntä. En jaksa edes keskittyä kunnolla valheisiin, mitä hän kertoo kaikille, sillä muuten raivostuisin ja päätyisin itse vankilaan.

"Kiistän kaikki syytteet", Keith ilmoittaa, yrittäen vilkuilla sermin taakse, mutta muuten hänen ilmeensä on kuollut. Hänen koko olemuksensa on niin laantunut ja kylmä, eikä hänellä näytä olevaan mitään tunteita ollenkaan.

Tämän jälkeen syyttäjä alkaa perustella lisää ja kysyy muutaman kysymyksen Evanilta.

"Montako vuotta olitte, kun menitte sijaisperheeseen Carltoneille?"

"Kahdeksan", Evan vastaa vakavasti, ja tämä on ensimmäinen hetki, kun näen jotain ilmettä Keithin kasvoilla. Hän näyttää hetken siltä, kun olisi jopa vähän katuvainen.

"Entä milloin Keith Carlton, sijaisvanhempiesi biologinen poika, alkoi kohdella teitä väkivaltaisesti?"

Evan on hetken hiljaa, mutta kun syyttäjä antaa hänelle pienen rohkaisevan hymyn, hän kertoo: "Kuusi vuotta sen jälkeen, eli kun olin 14"

Syyttäjä lopettaa kyselynsä hetken päästä ja alkaa esittelemään muita todisteita pahoinpitelyistä. Lääkärintodistuksia, kuvia siitä, kun Evan lopulta pelastettiin omasta Helvetistään. Kuvissa hänen selässään on kymmeniä jälkiä vyöstä, osasta päätä on selvästi revitty hiustuppoja ja hänen ranteissaan on viiltoja, osa Keithin puukosta, osa taas Evanin omaa pakoa fyysisestä ja henkisestä kivusta.

**************************

Luon erittäin vihaisen ja kylmän katseen ensin Keithiin, joka vain hymyilee ilkeästi takaisin, jonka jälkeen oma ilmeeni vaihtuu jännittyneeseen, Evanin kävellessä oikeussalista ulos Aidenin vierellä. Odotan vähän kauempana käytävällä, kunnes hän saapuu kohdalleni.

"Evan", Aiden sanoo, kun Evan ei nosta päätään minua kohti, "Se on Brexton"

Nimeni kuullessaan hänen kasvonsa nousevat ja hän tuijottaa minua sekunnin, jonka jälkeen ryntää luokseni ja kietoo kätensä ympärilleni. Laitan omatkin käteni hänen ympärilleen halaukseen ja silitän rohkaisevasti hänen selkäänsä, kun tunnen Evanin vapisevan syleilyssäni.

"Evan", kutsun häntä hiljaa, jolloin hän nostaa päänsä takaisin omia kasvojani kohti ja sanoo: "Brexton"

"Sä olet nyt turvassa, eikä hän tule koskaan enää vilkaisemaankaan sinua päin", vakuutan, saaden hänet purkautumaan edessäni. Aiden nyökkää meille ja kävelee hieman kauemmas, antaen minulle ja Evanille rauhan olla kahdestaan. Otan syvään henkeä, nauttien hänen tutusta tuoksustaan taas lähelläni.

"Mä rakastan sua"

Tämä on siis sama luku kuin eilen, mutta jostain syystä Wattpad oli poistanut tämän, joten laitan tän nyt sitten uudestaan. Yritän kyllä tänään illemmalla tai huomenna laittaa sitten ihan uuden luvun! :)

-Jacqueline