Cutie & The Monster

16- Samassa sängyssä

Auringonsäteet pyrkivät verhojen läpi huoneeseeni, enkä voi muuta kuin vain avata silmäni, vaikka mieleni tekisi vain jäädä nukkumaan.

"Mit-" kysyn hämilläni tuntiessani jonkun lämpimän vartalon vieressäni. Hänen vaaleat hiuksensa ovat aivan sekaisin nukkumisesta ja hän käpertyy pieneksi palloksi, kun lähden hänen vierestään.

"Evan?" yritän herätellä häntä, mutta hän vain mumisee jotain, siirtyen omalta paikaltaan siihen kohtaan, missä juuri nukuin. Kurtistan hänen outouksilleen otsaani ja lähden kylppäriin tekemään aamutoimiani.

Suihkussa mieleni alkaa muistella luvattomasti eilisiltaa, varsinkin Evania ja minua eilen. Katseeni osuu uuteen käsikoruuni, joka sopii täydellisesti käteeni. En tosin tiedä, miten hän oli saanut ostettua juuri oikean kokoisen.

"Rex?" Evan kysyy ovelta, jolloin käännähdän häntä kohti, saaden hänet kiljaisemaan ja liukastumaan märällä lattialla.

"Evan!" huudahdan hätäisesti, rynnäten hänen luokseen, "Sattuiko?"

"Ei", hän vakuuttaa, mutta kuitenkin katselee kaikkialle muualle, paitsi minuun. Näen kylläkin hänen punaiset poskensa, joten minun ei tarvitse arvailla kahdesti, miksi.

"Katso mua", käsken hiljaa, istahtaen lattialle hänen eteensä. Kun hän ei liikahdakaan, otan hänen leuastaan kiinni ja käännän itse hänen kasvonsa minua kohti.

"Noin, hyvä", virnistän, "Sattuuko suhun oikeasti?"

"Ei satu", Evan mutisee katsoen minua suoraan silmiin. Nyökkään ja nousen seisomaan, kävellen takaisin suihkun alle. Hän jää istumaan hetkeksi lattialle, kunnes herää jostain päiväunistaan ja pakenee kylpyhuoneesta takaisin makuuhuoneeseeni.

"Söpö", kuiskaan hänen katoavalle selälleen, jatkaen sitten suihkuani.

***********************

"Aiotko sä pitää tuota hupparia jokainen päivä tästä lähtien?" nyökkään hänen harmaaseen ja pehmeään paitaansa. Evan ei edes irrota katsettaan ruuastaan, vaan nyökkäilee muutaman kerran vastaukseksi.

"Se on kyllä hieno", Chris sanoo, muistuttaen minua hänen ei-toivotusta läsnäolostaan.

"Totta kai on, koska minä ostin sen", huomautan, nostaen kahvikuppini huulilleni. Juon kulauksen kuumaa juomaa, Chrisin pyöräyttäessä silmiään sanoilleni. Olen välittämättä hänestä kokonaan, sillä nyt tiedän, kenestä hän tykkää, eikä se todellakaan ole Chris.

"Me mentiin sänkyyn eilen", Evan yhtäkkiä toteaa, saaden Chrisin purskauttamaan omat kahvinsa pöydälle. Evan huudahtaa paniikissa ja lähtee hakemaan paperia keittiönpöydältä.

"Sänkyyn?" Chris toistaa käheästi, ottaen Evanin tarjoaman paperin.

"Mm..." mumisen virnistäen sitten Evanin täysin tietämättömälle ilmeelleen siitä, mistä Chris puhuu ja mistä hän itse kertoi. Hän istahtaa takaisin paikalleen, haukaten palasen leivästään.

"Siis te harrastitte seksiä eilen?" Chris on edelleen aivan järkyttynyt, ja nyt se on Evan, joka meinaa tukehtua ruokaansa.

"EI!" Evan huudahtaa punastuneena, "Nukkui samassa sängyssä!"

"Niin Chris, älä nyt heti mieti kaikkea pervoa", virnistän hänelle ilkeästi, siemaillen kahvia rennosti heidän kummankin nyt ollessa ihan hämillään kaikesta.

"Siis, te nukuitte viime yönä samassa sängyssä, mutta vaan nukuitte?" Chris varmistaa katsoen Evaniin, joka nyökkää innoissaan siitä, että Chris vihdoin tajusi, mitä hän yritti kertoa.

"Okei..." Chris nyökkää takaisin, hieman hämmentynyt ilme kasvoillaan. Evan vilkaisee häntä, keskittyen sitten taas ruokaansa. Kun saan Chrisiltä tuiman katseen, vain hymyilen hänelle takaisin ylimielisenä. Hän ei tule saamaan Evania nyt, eikä koskaan.

*************************

Koputan Evanin oveen, mutten odota vastausta, vaan kävelen suoraan sisään. Hän istuu sängyllään, kirjoittaen jotain vihkoonsa, jonka hän sai Chrisiltä lahjaksi.

"Miten meni Erinin kanssa?" kysyn uteliaana, sillä en enää mene hänen mukaansa. Evan kohauttaa hartioitaan ja mutisee: "Ei halua puhua"

"Okei, sun ei tarvitse puhua", kerron, lisäten sitten: "Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö mä puhuisi"

Hän katsoo minua kysyvästi, mutta vain istahdan sängynpäätyä vasten, taputtaen paikkaa jalkojeni välissä: "Tule tänne"

Hitaasti hän laskee vihkonsa sängylle kauemmas ja tulee sitten istumaan eteeni, nojaten selällään minuun. Kierrän käteni hänen hartioidensa yli hänen ympärilleen, huokaisten syvään.

"Tiedäthän sä, ettei se ollut millään tavalla oikein, mitä varsinkin se teki sinulle?" kysyn, "Eikä mikään niistä jutuista, mitä sulle kerrottiin, ole totta"

"Mistä tietää?" hän vastaa kysymykseeni kysymyksellä, laskien poskensa käsivarrelleni.

"Siitä, että ne oli aivan sairaita asioita, eikä kukaan saisi sanoa noin toiselle", selitän hiljaa painaen häntä tiukemmin itseäni vasten, jolloin voin asettaa leukani hänen päänsä päälle.

"Erin sanoo että Evan ei koskaan unohda sitä", Evan sanoo, kysyen sitten heikolla äänellä: "E-eikö koskaan voi elää ilman?"

"Ehkä joskus, sä et enää ajattele niitä niin paljon", arvuuttelen, "Joskus sä voit nukkua ilman pelkoa siitä, että sä näät aina siitä painajaista"

Tämä on myös se syy, miksi rikoin lupaukseni ja annoin viime yönä hänen tulla nukkumaan sänkyyni. Hän oli kalpea kauhusta, eikä saanut sanaakaan sanotuksi, mutta onneksi tajusin silti, mitä hän yritti pyytää.

"Ehkä", Evan toistaa hiljaa, "Mm... Ehkä"

"Mutta muista, että enää sulla ei ole hätää, mä huolehdin susta, eikä ne enää pääse sanomaan sanaakaan sulle", vakuutan häntä. Aion pitää tästä lupauksestani kiinni, jouduin sitten itsekin hengenvaaraan sen takia tai en. Evan ansaitsee edes yhden ihmisen kuolleen äitinsä lisäksi, joka ei koskaan katoa.

************************

"Reeextooon!" joku huutaa äänellä, mikä kuuluu työhuoneeseeni asti. Eikä minun tarvitse edes miettiä, kuka se voisi olla, sillä ei kukaan muu selviäsi hengissä siitä, että sanoi minua Rextoniksi.

"No mitä, Evan?" kysyn, kun hän avaa huoneen oven, kurkaten ovesta pienesti. Hän vilkuilee ympärilleen kuin tarkistaakseen, ettei kukaan näe, ennen kuin ryntää sisälle ja laittaa oven kiinni perässään. Katson häntä kysyvästi, hänen hiippaillessa pöytäni eteen olevalle tuolille. Ehkä heidän olisi pitänyt edes antaa Evanin leikkiä, sillä nyt hänellä on joku outo piirrettyjen katselu sekä ninjaleikkien vaihe päällä.

"Uhm..." hän aloittaa epävarmasti ja kuiskaa sitten: "Se ihastus"

Puren poskeani piilottaen virnistykseni ja yskäisen: "Mitä siitä?"

"Että... Tietääkö oikeasti kuka on?" Evan kysyy punastuen hieman ja näpräten hupparinsa hihoja hermostuneena. Suljen tietokoneen näytön ja käännyn kunnolla häntä kohti tuolissani.

"Tiedän", nyökkään, mihin hänen poskensa punastuvat enemmän, kun hän kumartuu minua kohti ja kysyy: "Kerro kuka, ei muuten Evan usko"