Cutie & The Monster

25- Hahmoja menneisyydestä

Älä usko, mitä internetissä sanotaan.

Siinä on muistutus itselleni seuraavalle kerralle, kun haluan etsiä jotain googlesta. Tänä aamuna heräsin vähän liian aikaisin, eikä kukaan muu ollut täällä vielä hereillä, joten päädyin muistelemaan sitä, kuinka Brexton oli aina aikaisin jo laittamassa aamupalaa, mikä tietenkin johti muutenkin ajattelemaan häntä. Tästä puolestaan seurasi se, että aloin ikävöimään häntä enemmän ja halusin siitä tunteesta eroon, joten päätin googlata, mitä tehdä, kun ikävöi tyttö-tai poikaystäväänsä. Ei tosin sillä, että hän olisi minun poikaystäväni, koska hän ei ole.

Googlaamiseni jälkeen päädyin siihen, että minun pitäisi joko katsella meidän kuviamme, jutella, mikä ei meidän tilanteessamme onnistu, tai masturboida, mitä en myöskään aikonut tehdä, vaikka nythän minulla ei olisi ollut niin suurta riskiä jäädä kiinni. Olen nimittäin varma, että Rexton oli tajunnut sen jotenkin, enkä tiedä yhtään, miksi.

Joten, ainoa vaihtoehtoni oli katsella vanhoja kuviamme yhdessä. Sekään ei päättynyt hyvin, sillä päädyin itkemään sängyssäni hiljaa tuijottaen kuvaa meistä jouluaattona, jossa minulla oli päälläni saamani pörröhuppari.

"Evan?" ääni havahduttaa minut ajatuksistani ja pomppaan ylös sängyssäni.

"Hei Sarah", hymyilen hänelle, kun hän astuu huoneeseeni aamutakki päällään.

"Me vähän suunniteltiin Aidenin kanssa, että oltaisiin käyty Aidenin vanhempien luona tänään", Sarah kertoo ja kysyy: "Haluaisitko sinä tulla mukaan vai jäätkö tänne? Sinähän tutustuit siihen naapurinpoikaan muutama päivä sitten, eikö niin?"

Nyökkään ja ilmoitan: "Jään tänne"

"Okei, muista että ruokaa on kaapissa ja saat syödä kaikkea, mitä löydät", hän selittää, mutta lisää äkkiä äiti-äänellä: "Ei alkoholia!"

"Okei", lupaan pyöräyttäen silmiäni, viimeisin alkoholikertani ei todellakaan päättynyt hyvin, joten alkoholi saisi jäädä vähäksi aikaa muualle elimistöni lähettyviltä. Eikä Chris varmaankaan haluaisi uutta kännijuttelua minun kanssani ihan heti.

"Noniin, soita sitten, jos tulee jotain kysyttävää", Sarah vielä huikkaa, "Ja älä edes yritä lähteä täältä kauemmaksi, Theo on vartiointivuorossa!"

"En en!" huudan vastaukseksi lysähtäen selälleni takaisin sängylle. Ehkä minun pitäisi soittaa Joachimille, joka oli poika viereisestä talosta. Hän oli "hieman" vilkas, mutta ehkä kestäisin häntä yhden päivän.

***************************

"Miks sä olet noin masentunut?" Joachim valittaa minun saavuttuani hänen huoneeseensa, joka on yhtä outo kuin sen omistajakin. Seinillä on kuvia vähäpukeisista naisista, joten ehkä tämä on niitä perinteisiä teinipoikien huoneita sitten.

"Ei ole!" väitän kääntyessäni hänen huoneensa nurkassa olevassa nojatuolissa ympäri.

"Olethan", hän väittää takaisin ja siirtyy sängyllään reunalle niin, että on nyt edessäni, "Mikä on?"