Cutie & The Monster

12- Mun vai sun luo?

Sammutin FaceTime-puhelun Michaelan kanssa, joka on siis pomoni assistentti. Hän kertoi, että minun pitäisi tulla tänään jossain vaiheessa käymään päärakennuksessamme, jossa pomoni toimisto oli. Kuulemma jotain tärkeää asiaa, joka ei voinut odottaa kauempaa, mikä oli outoa, sillä nythän oli jo jouluaaton aatto.

"Evan, käytkö täällä kunhan kerkeät?" kysyn, tai paremminkin käsken, sillä en kuitenkaan hyväksyisi kuin myöntyvän vastauksen kysymykseeni. En kuule mitään, mutta parin minuutin päästä hän kävelee unisena, pelkkä vähän liian iso t-paita päällään.

"Mitä?" hän haukottelee hieroen silmiään ja vilkaisen kelloa, joka näyttää vähän yli kymmentä.

"Mulla on asiointia tänään, joten sä varmastikin voit olla Chrisin kanssa silloin?" varmistan, vaikken periaatteessa haluaisi Chrisiä tänne ollenkaan. Emme oikeastaan koskaan ole olleet mitään parhaimpia kavereita, mutta totta kai, kun ollaan monta vuotta työparina tai työkavereina, vähitellen siinä tutustuu toiseen. Minusta Chris tosin oli aivan liian jääräpäinen tietyissä tilanteissa.

"Mm..." hän mumisee ja kääntyy sitten lähteäkseen.

"Aamupala on valmista, älä enää mene nukkumaan", ilmoitan, ennen kuin hän ehtii paeta huoneesta. Evan luo minuun vihaisen katseen ja häipyy huoneesta, sulkien onneksi oven perässään. En siedä niitä ihmisiä, jotka jättävät sen auki lähtiessään.

**********************

Vilkaisen vielä kerran pomoani, joka on siirtänyt keskittymisensä jo aivan muihin asioihin. Vihaisena pamautan huoneen oven perässäni ja kävelen nopein askelin pois koko rakennuksesta. En koskaan- oikeasti koskaan elämässäni- ole saanut varoitusta, mutta nyt se sitten pamahti eteeni aivan yhtäkkiä. Toisaalta ymmärrän hänen näkökulmansa, toisaalta en.

Ensin kaikki käskevät minun olla ystävällinen ja kun sitten olen, minä olenkin pomoni mielestä joku pedofiiliin verrattava henkilö, vain koska kävin jouluostoksilla Evanin kanssa. Ilmeisesti välimme täytyi viilentyä nyt lopullisesti ja eihän hän olekaan luonani kuin helmikuun loppuun asti, jolloin oikeudenkäynti on.

"Adams", joku sanoo laskien kätensä käsivarrelleni, mutta irrotan sen heti pois. Käännyn häntä kohti ja silmäilen ruskeatukkaista miestä, jonka mustat, kiiltävät kynnet erottuvat hyvin.

"Niin?" kysyn ja laitan käteni puuskaan, jolloin hän kohauttaa olkapäitään ja hymyilee: "Minulla on liput siihen uuteen elokuvaan ja me ei olla nähty pitkään aikaan"

"Miten ne liittyy toisiinsa?" kurtistan otsaani, jolloin hän naurahtaa: "Sulle pitää kaikki selittää rautalangasta: Tulisitko mun kanssa niihin elokuviin, koska olisi mukava nähdä pitkästä aikaa"

"Sä tuskin haluat nähdä mua", hymähdän, "Ainakaan vaatteet päällä"

"Oh Brexton, sä tiedät että sä olet seksikäs ilman vaatteita tai vaatteet päällä", hän virnistää ja iskee silmää, kun huikkaa vielä lähtiessään: "Tänään seitsemältä, haenko mä sut vai sä mut?"

"Mä haen sut", ilmoitan, jolloin hän hymyilee voitollisena: "Nähdään sitten, Adams"

"Nähdään, Isaac", virnistän ja lähden sitten kohti autoani, tietäen jo valmiiksi, mitä hän minulta haluaa ja sen hän saakin.

*************************

Siirryn vaivihkaa kauemmas Evanista, joka tunkeutuu koko ajan minua lähemmäs istuessamme sohvalla. Chris lähti vähän aikaa sitten kotiinsa, juuri kun ajattelin, että hän olisi voinut olla Evanin kanssa täällä sillä aikaa, kun olin Isaacin kanssa. Noh, Evan on jo 18 ja varmasti pärjää yksinkin täällä, sillä onhan taloni ympärillä nytkin kaksi vartijaa.

"Reeex", Evan marisee ja yrittää kurottaa popparikuppia, joka on sohvapöydällä.

"Ota itse, en mä ole mikään palvelija", huokaisen ja nappaan kourallisen niitä itselleni. Yllättäen Evan ei sano mitään, vaan nousee sohvalta kadoten olohuoneesta.

Ainakin saan olla rauhassa tämän viimeisen vartin, ennen kuin pitää mennä suihkuun, ajattelen ja asetun paremmin pehmeälle sohvalle.

*************************

"Minne Brexton menee?" kuulen Evanin äänen, kun tulen ulos kylpyhuoneesta pyyhe lantiollani. Hän seisoo nyt taas vain minun makuuhuoneeni ovensuussa ja puree huultaan.

"Hoitamaan asioita", kerron ja kävelen hänen ohitseen vaatekaapilleni. Huokaisen tajutessani hänen seuraavan minua perässäni ja kysyn: "Mitä?"

"Ei mitään!" Evan huutaa ja lähtee huoneestani, paiskaten oven kiinni täysillä. Pyöräytän silmiäni hänen käytökselleen ja puen vaatteet päälleni, lähtien sitten alakertaan, kun olen tarkistanut ulkonäköni vielä kerran. Ei sillä tosin, että siinä mitään tarkistamista on, tiedän jo valmiiksi näyttäväni hyvältä.

Tullessani alakertaan näen Evanin, joka naputtelee jotain puhelimellaan. Kun saavun hänen kohdalleen, hän nostaa katseensa ja kysyy vihaisena: "Miksi aina ilkeä?"

"En mä ole ilkeä", väitän jatkaessa matkaani eteiseen, kumartuen laittamaan kengät jalkaani.

"Olet! Evan ei tykkää ilkeästä", hän väittää vastaan, seisahtuen eteeni kädet puuskassa. Suoristan selkäni ja kohautan hartioitani: "No, aina kaikesta ei voi tykätä"

"Mutta ei ymmärrä!" hän jatkaa silmät kiillellen, "Tekikö jotain?"

"Et tehnyt", vakuutan ja vedän takkini vetoketjun kiinni, ottaen lompakkoni naulakon päältä, mutta sieltä tipahtaa jotain ja poimin sen äkkiä takaisin, ennen kuin Evan ehtii nähdä, mikä se on. Käännyn vielä kerran häntä kohti, mutta ainoa, minkä näen, on Evan juoksemassa portaita ylös käsi naamansa edessä.

Kurtistan otsaani hänen käytökselleen, mutta päätän vain unohtaa hänet ja mennä ulos. Pihalla käsken vuorossa olevan vartijan, nyt vain yksi, sillä toisen vuoro loppui juuri muutama minuutti sitten, katsoa tarkasti, ettei kukaan varmasti pääse sisään.

"Selvä, Adams", hän nyökkää ja siirtyy katsomaan takaisin kahta ruutua taloni ulkopuolelta, sekä kahta sisältä, ei tosin mistään kylpyhuoneesta tai makuuhuoneesta, sillä se olisi liikaa tunkeutumista yksityiselämääni.

Aukaisen auton ovet ja istahdan sisälle, peruuttaen sitten pois pihastani.

*************************

"Se oli niin hyvä", Isaac hehkuttaa kiinnittäessään turvavyönsä paikalleen, vilkaisten sen jälkeen minua hymyillen leveästi.

"Ihan okei", kohautan hartioitani ja peruutan auton parkkiruudusta, katsoen tarkasti, ettei muita autoja ole tulossa kummastakaan suunnasta.

"Onko sulla kiire?" hän kysyy ja laskee kätensä reidelleni, hänen suunnitelmansa kristallinkirkkaita minulle. Pudistan päätäni ja virnistän hänen ilmeelleen: "Sähän asut vielä samassa paikassa?"

"Mhm... Mut eikö me mennä sun luo?" hän kurtistaa otsaansa, saaden minut muistamaan Evanin.

"Ei, mulla on työjuttu", selitän, jolloin hän nyökkää ymmärtäväisesti, tajuten mikä "työjuttuni" on, koska hänkin työskentelee pomolleni, ei tosin henkivartijana.

"No mun luo sitten", Isaac sanoo purren huultaan flirttaillen ja nyökkään, kääntyen risteyksestä hänen asuntoaan kohti.