Always yours - Avengers (fin) ✔️

Maailman noloin lauantai-aamu

Heräsin yllättävän virkeänä lauantai-aamuna. Olin nähtävästi yön aikana kietonut itseni peittoon siten, että nyt näytin aivan toukalta. Kuulin jonkun haukottelevan makeasti viereisessä sängyssä. Natasha - Black widow - nousi istumaan vuoteessaan.

"Huomenta" Sain sanotuksi juuri ennen, kuin kierin sängystäni alas ison tömähdyksen saattelemana.

"Nyt et ainakaan noussut väärällä jalalla" Natasha nauroi ja nousi itse helpolta näyttävällä tavalla. Ehkä en itse vain ole vielä oppinut nousemaan oikealla tavalla sängystä.

Edellis iltana olin laittanut valmiiksi sänkyni päätyyn tämän päivän vaatteet - valkoisen liian ison hupparin, ihan tavalliset mustat leggingsit ja valkoiset lenkkarit. Ai niin, ja tietysti sukat. Katsoin vaatteitani lattialta käsin. Minun tarvitsisi vain nousta, jotta pääsisin pukemaan ne. Jotenkin se tuntui erityisen hankalalta tänään.

Vaivalloisten viidentoistaminuutin jälkeen olin saanut taisteltua vaatteet ylleni ja päässyt aamupalalle. Kannoin lautasellani paahtoleipää ja omenaviipaleita. Kädessäni oli höyryävä kuppi kaakaota - en erityisemmin pidä kahvista tai teestä. No tietenkin minun tuurillani Peter astelee aamupalalle ja jään tuijottamaan häntä. Sen seurauksena tajuankin pian kaatuvani takaperin lattialle ja aamiaiseni on paidallani ja housuillani.

"Näittekö mikä kaatuminen" Kuulin Buckyn eli Winter Soldierin hekottelevan. Mulkaisin häntä paheksuvasti.

"Sinuna en nauraisi. Itsellesikin voisi tapahtua juuri noin" Juuri saapunut Tony Stark - Iron man - tokaisi.

Katsoin Peterin suuntaan. Tämä yritti pidätellä virnistystä tuloksetta. Toivottavasti hän ei huomannut, että kaaduin, kun tuijotin häntä.

Nolona nousin ylös lattialta ja hain uuden aamupalan sen jälkeen, kun olin käynyt vaihtamassa päälleni samanlaiset vaatteet kuin äskenkin - täysin samoissa väreissä. Istuin Steven, eli Kapteeni Amerikan, viereen. En kehdannut mennä Peterin viereen. Hän tosin istui minua vastapäätä eli en välttynyt punastumiselta.

"Bella hei, sinulla on kaakaota suupielissäsi" Clint, eli Hawkeye, huomautti. Hän istui minua "vinovastapäätä".

"Ai..." Pyyhin nopeasti suupieleni lautasliinaan ja annoin katseeni kiertää muissa.

Sam - Falcon - lappasi suuhunsa mansikkajugurttia ja samaan aikaan laittoi suuhunsa banaanin palasen. Mistä lähtien hänestä on tullut tuollainen ahmatti? Sitten katsoin Wandaa - Scarlet Witchiä - joka heilautti juuri hiuksiaan. Sen jälkeen hän haukkasi palan paahtoleivästään. Pian katseeni oli käynyt kaikissa muissa, paitsi Peterissä. Tiedätte varmasti jo, miksi en katso häneen.

Lysähdin oleskeluhuoneen isolle sohvalle ja otin jostakin ihmeen kolosta - joka sattui nyt vain olemaan siinä - hiusharjan. Harjasin punertavanruskeat hiukseni siistimmän näköisiksi. Sen jälkeen aloin lukemaan lehteä, jonka nimi on niin vaikea sanoa, etten viitsi edes kertoa sen nimeä.

Natasha hypähti viereeni ja ojensi minulle kermavaahdon peitossa olevan muffinsin.

"Kiitti. Mistä hyvästä tämä oli?" Kysyin ja mussutin turhan äänekkäästi muffinia.

"Nappasin meille molemmille sellaiset Tonyn aamupalalautaselta" Natasha kertoi hymyillen tunnistamattomalla ilmeellä.

"Ahaa. Näppärää" Totesin lyhyesti.

Natasha söi oman muffinssinsa ja lähti sitten tekemään jotakin. Mahdollisesti harjoittamaan taistelutaitojaan, jotka olivat jo kadehdittavan hyvät.

Hänen paikalleen istui uupuneen näköinen Peter. Juuri minun tuuriani. Teen varmasti jotakin noloa. Peter vilkaisi minua naurahtaen.

"Mitä naurat?" Kysyin ja Peter vastasi minulle edelleen nauraen: "Sinulla on kermavaahtoa otsassasi."