Always yours - Avengers (fin) ✔️

Taas se Mr. Stark jaksaa huutaa

Seuraavana päivänä minun ei enää tarvinnut olla sairaalasiivessä - tai mikä nyt olikaan -, joten päätin ottaa ilon irti riehumalla oleskeluhuoneessa. Tällä hetkellä siis pompin sohvalla, josta kyllä muksahdin lattialle ja löin pääni sohvan kulmaan, joka sattui pikkuisen. Oleskeluhuoneeseen tullut Bucky tuijotti minua ja purskahti nauruun.

"Ainako sinä jaksat nauraa minulle?" Huokaisin ja kompuroin ylös lattialta.

Bucku katsoi minua virne naamallaan ja totesi tuntemattomalla äänensävyllä: "No en minä voi sille mitään, että sinä aina lojut lattialla."

"Minä kaadun sinne. En minä tahallani loju siellä" Huomautin liian koppavasti.

"Ihan miten vain." Bucky kohautti olkapäitään ja meni ikkunan ääreen tuijottamaan maisemia - ainakin luulisin, että hän tuijotti niitä, koska ei siellä oikeastaan mitään muuta näkynyt. Paitsi puluparvi.

Päätin jatkaa sohvalla hyppimistä, koska uskoin, ettei minulle kävisi samoin uudelleen. Lysähdin hengästyneenä istumisasentoon. Tai no minähän tietysti istuin poikittain, jolloin olin siis vallannut koko sohvan.

"Bel! Minä kuulin, että Peter kävi eilen katsomassa sua! Miten meni?" Wanda huudahti takanani, jonne hän oli hetki sitten ilmestynyt - tai kävellyt.

"Puhu ääliö hiljempaa. Bucky on täällä" Sihahdin ja Wanda jatkoi puhettaan kuiskaamalla: "Niin, että miten meni? Saitko jo ensisuudelman?"

Läpsäisin ystävääni käsivarteen ja tokaisin happamasti: "No en. Sitäpaitsi me vain juteltiin."

"Ihanko todella? En kyllä usko, että te olisitte VAIN jutelleet. Ettekö te edes pitäneet kädestä?" Wanda uteli.

"Itseasiassa kyllä me pidimme, mutta... Peter tuijotti minua hämmentyneenä, joten päästin irti, koska ajattelin, ettei hän pidä minusta - eikä varmaan pidäkään. Sitten hän kysyi, että miksi päästin irti ja puhui jotain ettei hän minua olisi tappanut vaikka pidin häntä kädestä ja hän myös sanoi ettei ystävää tapeta. YSTÄVÄÄ! Entä jos olen hänelle enemmän kuin ystävä ja hän tappaa minut" Kerroin epäselvästi.

"Okei tajuttiin tajuttiin. Putosin kärryiltä jo siinä puolivälissä, mutta siis...luuletko, ettei Peter pidä sinusta samalla tavalla kuin sinä hänestä?" Wanda kysyi ja huomasin sivusilmälläni, että Bucky kääntyi katsomaan meitä uteliaana.

"Kuulitko sinä meidän puheet?" Älähdin hermostuneena ja Bucky nyökkäsi virnistellen. "Ei hätää. En minä kerro kenellekään teidän juttuja." Hän lupasi ja huokaisin syvään: "Olet enkeli."

"Olenko?" Bucky mietti itsekseen.

"Ja joo. Luulen ettei Peter pidä minusta" Vastasin nyt puolestani Wandalle, jonka huomio oli herpaantunut.

"Kuule. Minä voin selvittää tilanteen." Wanda intoili, mutta sanoin hänelle: "Ei sinun tarvitse. Minä hoidan itse suhdeasiani."

"Hyvä on, neiti Nirppanokka." Wanda huokaisi muka vihaisena ja lähti sen jälkeen oleskeluhuoneesta.

Jatkoin taas sohvalla hyppimistä ja juuri sillä hetkellä Tony tuli oleskeluhuoneeseen. Hän katsoi minua tiukasti silmiin. Laskeuduin nolona istumaan - tällä kertaa kunnolliseen asentoon.

"Eikö sinulle ole monta kertaa sanottu ettei sohvilla saa hyppiä!" Tony ei pystynyt pidättämään huutoa.

"On..." Vastasin hiljaa sekä vältellen Tonyn katsetta, joka porautui luihini ja ytimiini asti.

"Mikset siinä tapauksessa tottele?" Tony ärähti, mutta hänen kiukkunsa laantui onneksi pian. Nyt hän vaikuttikin yhtäkkiä täysin rennolta.
Hän tuli istumaan viereeni ja hyräili jotakin.