Always yours - Avengers (fin) ✔️

Uhkauskirje

En saanut nukuttua silmällistäkään tänä yönä, vaikka päälläni oli uusi flanelliyöpuku, joka kuulemma takasi hyvät unet - taikauskoa. Mietin aivan liikaa Steveä ja Buckyä. Jonkun sänky narahti ja pian kuulin askeleita. Ovi avattiin hiljaa ja se joku livahti ulos. Päätin seurata perässä. Henkilö hiipi keittiöön ja kohta kuulinkin veden valuvan hanasta. Kurkkasin valoisaan keittiöön ja näin Peterin.

"Oletko sinäkin hereillä?" Kysyin varovasti, koska en halunnut säikäyttää Peteriä - hän kuitenkin säikähti ja veti vettä henkeen. Hän alkoi yskimään, mutta hetken päästä kohtaus oli ohi ja hän katsoi minua syvälle silmiin vastaten: "En. Minusta jotenkin tuntuu, että Steven ja Buckyn sieppaus on minun syyni. Ei olisi pitänyt viedä Mr. Starkilta sitä luottokorttia..."

"Älä syytä itseästi. Sitäpaitsi minähän sitä shoppailua ehdotin - jos se siis jonkun syy olisi, niin minun." Huokaisin raskaasti. Peter kietaisi kätensä ympärilleni ja kuiskasi: "Ei se sinun syysi ole - eikä varmaan sitten minunkaan."

"Ehkä meidän pitäisi mennä nukkumaan - vaikken saakkaan unta" Tokaisin ja irrottauduin Peterin otteesta. "Etkö sinä tykkääkään halistani?" Peter virnisti ja sai minut jostain kumman syystä nauramaan. 

"Mitäs täällä oikein mesotaan tähän aikaan yöstä?" Kuulimme ovelta Tonyn äänen. Kello oli tällä hetkellä kolme aamuyöllä. "Me emme saa unta" Peter kertoi ja nojasi tiskialtaan reunaan. Tony silmäili meitä ja sanoi sitten: "No menkääpä nyt kuitenkin takaisin makuuhuoneeseen."

Päätimme puoliksi totella, koska lähdimme keittiöstä sulkien oven perässämme, mutta päätimme jäädä vakoilemaan Tonyä. Painoimme korvamme ovea vasten. Kuulimme miten hanasta lotisi vettä ja joku - eli tässä tapauksessa Tony - yskäisi. Sitten hana suljettiin ja kuului ihan hiljainen nyyhkäys. Itkeekö Tony?

"Itkeekö hän?" Päätin kysyä Peteriltä, joka kohautti vain olkapäitään kasvoillaan erikoinen ilme, jota en millään tunnistanut. Keittiöstä kuului lähestyvien askelten ääntä, joten pujahdimme pimeään siivouskomeroon piiloon - en kiellä, etteikö ihoani taas kihelmöisi, kun se on kosketuksissa Peterin ihon kanssa.

Askeleet kaikuivat tornissa, vaikka ne olivat jo kaukana meistä. Tulimme ulos komerosta ja katsoimme ympärillemme jännittyneinä. Jostain kuului, miten ikkuna aukesi. Sen jälkeen kuului paperin rahinaa. Sitten tuli hiljaista. Hiivimme katsomaan äänen suuntaan. Oleskeluhuoneen lattialla oli kirjekäärö. Rullasin sen auki ja tuijotin tekstiä pelon vallassa.

Hyvät ja niin urheat Avengersit: haluatte varmaan takaisin urheat sotilaanne? No, se on mahdollista vain vaihtokaupan avulla, Kaksi kahdesta vai miten se meneekään - nyt on mahdollisuus vaihtokauppaan nimeltä yksi kahdesta. Captain Americaa ja Winter soldieria vastaan haluaisin itselleni Peterin - Spider-manin - kuten saatoitte arvata. Miettikää tarkkaan kuoleeko vain yksi...vai kenties kaksi. Ilkein terveisin Thanos.

"Mitä hittoa tämä on?" Huudahdin kovaan ääneen. 

Pian kaikki jäljellä olevat Avengersit olivat kokoontuneet oleskeluhuoneeseen. Tony oli edelleen sitä mieltä, ettei Peteriä annettaisi Thanokselle - minäkin olin sitä mieltä. Clint ja Natasha yrittivät koko ajan huomauttaa, että jos emme antaisi Peteriä, Steve ja Bucky kuolisivat.

"No hemmetti soikoon, voi voi! Me emme luovuta Peteriä Thanokselle nyt emmekä koskaan!" Tony raivosi. Hänen silmänsä olisivat varmasti leiskuneet jos se olisi mahdollista. Peter laittoi kätensä Tonyn olkapäälle ja sanoi: "Ehkä meidän olisi parasta totella. Minä voin kuitenkin pelastaa tässä kaksi henkeä."

"Peter, sinä et ole suostumassa Thanoksen ehdotukseen! Juuri tätä hän suunnittelikin: että sinä suostuisit ja menisit hänen tapettavakseen!" Puutuin puheeseen ja tunsin kyyneleiden kirvelevän silmiäni.

"Minä menen ja sillä selvä. En anna Buckyn ja Steven kuolla" Peter uhosi - sen seurauksena jäädytin hänen jalkansa kiinni lattiaan ja tokaisin: "Etkä mene. Me voimme pelastaa heidät. Se olisi parempi keino". Tony hymyili ehdotukselleni myöntävästi. 

"Hmm...se voisi kieltämättä toimia" Peter mutisi.

Teimme nopean toimintasuunnitelman, johon kuului muun muuassa se, että Peterin täytyi olla koko ajan Tonyn näköpiirissä, ettei Thanos saisi häntä kiinni - jos tuo köriläs edes jaksoi itse taistella meitä vastaan. Kunpa Brooklyn olisi elossa, niin voisin kiittää häntä siitä, että näytti Thanoksen linnaan johtavan salakäytävän. Pääsimme nopeasti Thanoksen linnan luokse ja siellä livahdimme salakäytävään. Jossain välissä Michelle päästi käheän kirkaisun, kun hänen jalan vierestä vilisti rotta. 

"Ei ne rotat nyt noin pelottavia ole, MJ" Peter naurahti Tonyn vierestä. Michelle mulkaisi Peteriä vihaisesti - tuolla tytöllä taisi olla rottakammo.

"Nyt ne turvat tukkoon ja keskittykää" Tony ärähti hermonsa menettäneenä - koska Peter oli jatkuvasti jaaritellut hänelle uudesta Spiderman-asusta, jota oli pohtinut alkavansa työstämään lähipäivinä.

"Joo joo" Peter tuhahti. Tartuin hänen käteensä ja jäin kävelemään hänen kanssaan samaa matkaa - Tonyä taisi ärsyttää jopa se. Hän ei edelleenkään ollut tottunut seurusteluumme, saatikka hyväksynyt sitä.

Tulimme tyrmiin ja jakauduimme pieniin ryhmiin. Minä ja Wanda pääsimme Tonyn ja Peterin ryhmään - harmi, ettei Michelle päässyt, mutta kai hän pärjää ihan hyvin Brucen, Natashan, Clintin sekä Samin kanssa. Seurasimme Tonyä portaita ylös koleaan käytävään. Sinne toi valoa vain pari soihtua, jotka olivat seinillä.

"Muistakaa, että pysymme tiiviinä ryhmänä koko ajan. Ette siis lähde tekemään mitään uhkarohkeaa." Tony muistutti avatessaan jykevän oven johonkin ruokasalin tapaiseen. Nyökkäsimme ymmärtäväisinä - minä tosin vähän jäykkänä uudessa asussani. Se oli tiukka, jäänsininen metalliasu (Tony oli halunnut tehdä siitä metallisen ja se kyllä sopi minulle mainiosti). 

"Ja sinä Peter muistat sitten pysyä koko ajan vieressäni" Tony lisäsi. Peter mutisi jotain vastaukseksi ja pyöritteli silmiään, kuin Tony olisi jokin kaheli vanha äijänkäppänä. 

"Minusta tuntuu, että me saamme seuraa" Peter sanoi yhtäkkiä ja kääntyi ympäri. Me muutkin käännyimme. Meitä seurasi joukko taisteluasuisia miehiä, jotka olivat aseistautuneet varsin hyvin. 

"Meidän on oltava parhaimmillamme. Heitä on ylivoimaisesti" Tony varoitti. Nyökkäsin ja vastasin itsevarmana: "Me voitamme kyllä - olemme triplasti taitavempia kuin nuo klooneilta näyttävät ukot". Wanda naurahti sanalle ukot. 

Miehet hyökkäsivät, mutta saivat heti iskun Tonyn ampumasta luodin tapaisesta jutusta. Yritin parhaani mukaan ampua miehiä jäänuolilla, mutta muutamat niistä onnistuivat saartamaan minut. Loihdin nopeasti jäiden muurin suojakseni ja sen jälkeen tein portaat, joita pitkin pakenin saarrosta. Peter suihki ympäriinsä seittiä ja lukitsi vahingossa Wandan jalat lattiaan kiinni. Syöksyin viiltämään ne puukolla vapaiksi. Wanda kiitti hymyillen ja jatkoi sitten taistelua miehiä vastaan, jotka yrittivät ampua häntä aseillaan. 

"Kaipaatko apua, neiti Icequeen?" Kuulin Tonyn äänen yläpuoleltani - olin jälleen saarron keskellä -. Tony nappasi minut ilmaan ja lennätti kauemmas, jotta pystyin jatkamaan taistelua paremmin valmistautuneena. 

Viidentoista minuutin päästä olimme voittaneet miehet, joten pystyimme jatkamaan Steven ja Buckyn etsintää. Ikävä kyllä heitä ei löytynyt mistään. Sen sijaan kohtasimme Michellen ja muut seuraavalla käytävällä. Natasha alkoi olla vielä enemmän huolissaan, kun totesi: "Heitä ei löydy mistään. Thanos on varmaan vienyt heidät jonnekin paikkaan, missä pystyisi itse vahtimaan heitä."

"Tuo voi olla totta. Brooklynin jälkeen hän ei varmaan voi luottaa kehenkään alamaiseensa." Tokaisin mietteliäänä. 

***

Words 1022

Tästä tuli vähän lyhyempi luku, mutta toivottavasti se ei haittaa :)