Always yours - Avengers (fin) ✔️

Tervetuloa Acapulcoon!

Eli siis on vieläkin Peterin näkökulmasta. Ja tässä on nyt kelattu pari viikkoa, tiedätte varmaan miksi.

Kello oli 5.30 aamuyöllä. Lento lähtisi 6.30, eli minulla oli tunti aikaa keretä lentokentälle Natalien perheen kanssa. Tarkistin vielä, että minulla oli kaikki mukana matkalaukussani.

"Peter?" Kuulin hyvinkin tutun äänen, joka kuului Bellalle.

Käännyin ympäri. Katsoin suoraan Bellan silmiin, jotka katsoivat takaisin. Bella kietoi kätensä niskani taakse ja painoi kaipaavan suudelman huulilleni. Irtauduimme vasta hetken päästä toisistamme.

"Halusin vain tulla hyvästelemään sinut." Bella totesi haikeana ja suuteli minua uudestaan.

Se tuntui hyvältä.

"Minulla tulee ikävä sinua, muru" Kuiskasin pidellessäni Bellan käsiä omissani.

"Niin minullakin sinua." Bella vastasi.

Suutelimme vielä kolmannen kerran. Bella hymyili minulle surullisesti - ihan kuin nämä olisivat lopulliset hyvästit.

"Et kai sitten tee mitään tyhmää siellä Acapulcossa? Esimerkiksi ala seurustelemaan jonkun toisen kanssa?" Bella varmisti.

"E-en tietenkään" Minua alkoi heikottamaan - juuri niin - vähän kuullessani mitä Bella sanoi. Minähän en ala seurustelemaan kenenkään toisen kanssa....mutta....tiedätte kyllä mitä ajattelen.

"Minun pitäisi nyt lähteä. Muista lupaukseni." Sanoin hymyillen Bellalle. Tämä hymyili takaisin.

Kävelin matkalaukkua raahaten bussipysäkille - Penelope lupasi ajaa sinne. No, pian hän tulikin. Avasin takapenkin oven ja kapusin kyytiin. Natalie istui taas takapenkillä - Matthew istui etupenkillä.

"Hei kulta." Penelope tervehti pikaisesti - hän ei alkanut halaamaan tai kättelemään, koska ajoi autoa.

"Hei" Tervehdin.

Saavuimme lentokentälle tasan kello 6.15, joten päätimme heti mennä lentokoneeseen - ensiksi oli tietysti kaikki passisähläykset sun muut.

Minun paikkani oli ikkunan vieressä - ihanaa. Natalie istui vieressäni. Matthew ja Penelope istuivat paikoilla, jotka olivat meidän paikkojen edessä. Laitoin turvavyöni kiinni ja katsoin ikkunasta pihalle. Näin kauempana jonkun lentokoneen laskeutuvan. Toinen taas lähti lentoon.

"Jännittääkö sinua?" Natalie kysyi ottaessaan minua kädestä kiinni.

"Ei yhtään." Vastasin ja käännyin Natalien puoleen. Hymyilimme toisillemme.

Miksi minun pitää rakastaa kahta samaan aikaan? Tuo ajatus tuli mieleeni ihan yhtäkkiä. Molemmissa tytöissä oli hyvät puolensa - mutta myös huonoja puolia löytyi -, enkä voinut siksi valita kumpi oli ihanempi.

"En malta odottaa että päästään Acapulcoon. Siellä on kuulemma tosi ihanaa." Natalie intoili.

"Niin varmaan onkin. Olen tosi iloinen, että pääsin mukaanne - tosin, Bella oli kyllä vähän vihainen siitä, ettei hän saa lähteä mukaamme. Tietyistä syistä hän ei nyt vain voi tulla" Huokaisin syvään.

"No....luulenpa ettet tule ikävöimään Bellaa siellä. Ajatuksesi ovat ihan muualla loman aikana." Natalie totesi eikä kuulostanut yhtään vihjailevalta - vaikka tiesinkin, että hän haluaisi olla kanssani yhdessä ja tämä oli loma oli hänen tilaisuutensa olla kanssani mukamas yhdessä.

Lentokone nousi ilmaan juuri silloin, kun kello oli 6.30 - kuten sen pitikin. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja pistin musiikin soimaan. Oli vähän vaikea keskittyä kuunteluun, kun Natalie yritti koko ajan suudella minua - oli minullakin rajoja näissä asioissa, vaikka tämä ei nyt varsinaisesti ollut sellainen asia mitä en olisi halunnut tehdä.