Always yours - Avengers (fin) ✔️

Onhan se kyllästyttävää, kun kaikki tulee katsomaan sua

Uskoisin, että taistelusta on kulunut vasta yksi päivä. Tosin, on kyllä aika noloa kaatua taistelussa parin haavan takia. Kaikki varmaan nauravat minulle.

Avasin silmäni ja kesti hetken ennen kuin sain tarkennettua näköni ylleni kumartuneeseen henkilöön.

"Bel heräsi!" Tuttu ääni hihkaisi. Ääni kuului Wandalle. Tony Stark nousi ylös joltain tuolilta, jolla oli istunut ja tuli katsomaan minua.

"Oletko kunnossa? Huomasin taistelussa, että makasit maassa tajuttomana" Tony kertoi. Yllätyin siitä, että hän oli huolestunut minusta.

"No vaikutan minä ainakin olevan ehjänä kappaleena, joten enköhän minä ole kunnossa" Totesin virnistäen ja olin nousemaisillani, mutta Tony esti sen.

"Sinun täytyisi nyt levätä. Wanda voi tuoda sinulle kaikkea mitä tarvitset, etkö voikin?" Tony kääntyi puhumaan Wandalle.

"Totta kai" Wanda vastasi hymyillen ja Tony lähti luotamme.

"Mitäs Bel tarvitsee tänne..." Wanda mietti ääneen ja sitten kuin salamaniskusta hänelle juolahti mieleen jokin idea. "Miltä kuulostaisi, jos hakisin Peterin tänne?" Hän kysyi ilkikurinen ilme kasvoillaan.

"Wanda. En juuri nyt jaksaisi noita sinun 'Bella ja Peter on cc' -juttujasi" Huokaisin raskaasti.

"Aijaa. No haen sinulle sitten vaikka kuumaa kaakaota" Wanda keksi ja pian olinkin yksin.

Miksiköhän minä kieltäydyin näkemästä Peteriä...? Ai niin. Sen takia, etten halua, että Wanda möläyttää Peterille sen, että olen ihastunut häneen. Miksi edes pohdin tälläisiä asioita? No jaa.

Ovi kolahti ja Wanda kiiruhti luokseni kädessään kuppi täynnä kaakaota. Toisessa kädessä hänellä oli pussillinen kampaustarvikkeita.

"Saanko tehdä sinulle kampauksen?" Wanda kysyi eikä jäänyt odottamaan vastaustani, vaan kaivoi kamman sekä muita juttuja ulos pussista.

Meni noin kymmenen minuuttia, kun Wanda teki minulle kampauksen - osa hiuksistani oli letitetty kalanruotoleteille ja osa valui sulavasti olkapäitäni pitkin. Se sopi minulle mainiosti.

"Kiitos Wanda. Tämä on ihana kampaus" Totesin parhaalle ystävälleni ja halasin tätä.

Eikö parhaita ystäviä aina halata, vaikka olisi kyseessä ihan joku pikku juttu?

"Oleppas hyvä. Tiedätkö mitä? Nyt minä kyllä haen sen Peterin tänne" Wanda aloitti, mutta huudahdin hänelle: "Et kyllä hae. En ole valmis näkemään häntä tälläisenä, kun minulla on paikattuja haavoja pitkin vartaloani!"

"Aaa-haa, nyt sinä ainakin myönsit olevasi ihastunut häneen. Minä tiesin sen alusta lähtien" Wanda kiljaisi innoissaan ja juoksi ympäri huonetta.

"Hitsi..." Älähdin ja yritin saada kasvoni peruslukemille, jotten näyttäisi liian epäilyttävältä. Jatkoin lausettani totisena: "Jos haluat hakea tänne jonkun, niin hae Natasha."

"Hyvä on" Wanda vastasi edelleen yli-innoissaan ja lähti taas pois huoneesta.

Olin siis jälleen kerran yksin.

"Moi Bella. Oletko sinä kunnossa? Nuo haavasi näyttävät aika pahalta" Parin minuutin päästä kuulin Natashan äänen oven suusta.

"Olenhan minä. Mitä itsellesi on käynyt?" Ihmettelin, kun näin Natashan poskessa haavan, joka ei kylläkään enää vuotanut. Hänellä oli myös ranteessa jonkin näköinen veren tyrehdyttänyt haava.

"Yksi niistä hyökkääjistä viilsi minua miekalla, mutta hän jäi lopulta alakynteen" Natasha kertoi lyhyesti ja istahti sänkyni reunalle - jossa siis olin tällä hetkellä -.