Always yours - Avengers (fin) ✔️

Melkein kaikki on nyt hyvin

Aamulla, kun heräsin, en voinut avata silmiäni - en halunnut -, koska Peter oli taas tullut luokseni. Hän siis taitaa oikeasti rakastaa minua.

"Huomenta, enkelini" Peter sanoi silittäessään kaulaani - minua kutitti mutten voinut liikkua.

"Toin sinulle vähän aamupalaa, kun et suostunut tulemaan aamiaispöytään." Kuulin Tonyn äänen lähistöltä.

"Ai, kiitos" Peter kiitti. Sitten Tony lähti.

Tunnistin, että Peterin aamupalassa oli lettuja, koska niiden tuoksu leijui ilmassa. Ja kyllä, minä tunnistan vaikka mitkä ruoat pelkän tuoksun perusteella.

"Herää pian, Bella. Minun on päästävä  kertomaan sinulle nämä kaikki asiat, jos et olekaan kuullut minua - tosin, et sinä varmaan tätäkään kuule." Peter totesi. Hän painoi huulensa omilleni.

En pystynyt esittämään enää, joten vastasin suudelmaan. Peter hätkähti ja liikahti kauemmas minusta. En voinut olla virnistämättä, kun avasin silmäni.

"Hui. Sinä säikäytit minut." Peter älähti. "No minun oli pakko vastata tuohon, kun eilisestä asti pidättelin sitä." Totesin hymyillen.

"Oletko sinä siis kuullut minut?" Peter kysyi ja punastui pienesti. Se oli niin suloista, etten kestä - mutta kestän kuitenkin.

"Joo olen..." Vastasin hitaasti ja nousin istuma-asentoon. Peter katsoi minua punastuneena kysyessään: "Ööh....no, annatko sinä minulle anteeksi ja otat minut takaisin?"

"Tämä varmaan riittää vaataukseksi" Hymähdin juuri ennen kuin suutelin Peteriä. Hän vastasi suudelmaan ilomielin.

Kuulimme oven kolahduksen, kun Wanda tuli sairaalasiipeen. Hän mulkoili meitä - juuri niin. Sekä Peteriä, että minua.

"Hmph, minua käskettiin tulla sanomaan, että menette huomenna kouluun." Wanda kivahti ja käänsi selkänsä meihin päin. Hän lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

"Ihanaa. Kouluun. En edes muista milloin viimeksi olin siellä. Enkä muista, milloin viimeksi olen nähnyt äitini." Huokaisin iloisena.

"Mutta nythän tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tänään lähdettävä kotiin..." Peter mutisi masentuneena.

"Ei maailman tuohon kaadu. Sitäpaitsi sinähän voisit tulla meille yökylään pariksi päiväksi....siis yöksi. Ääh, molemmiksi." Huomautin Peterin ilmeen kirkastuessa.

"Voisinko oikeasti tulla?" Hän kysyi. Nyökkäsin ja löysin itseni iloisesta, tiukasta halauksesta..

Menimme pakkaamaan tavaroitamme. Michelle liittyi seuraamme katsoen meitä tietäväisellä ilmeellä. Hymyilin hänelle onnellisesti. Sitten Michelle nyökkäsi ja jatkoi tavaroidensa pakkaamista. Huom! Me osaamme keskustella tuollaisilla eleillä, kuten varmaan kaikki muutkin, mutta siis nyt lähinnä keskustelimme minun ja Peterin suhteesta.

"Ihanaa päästä pitkästä aikaa kouluun. Ned on varmaan jo vähän tylsistynyt, kun me kaikki kolme ollaan oltu poissa ties kuinka kauan." Michelle totesi haukotellen - hän oli varmaan juuri herännyt.

"No jep" Peter sanoi sulloessaan vaatteitaan reppuunsa. Menin auttamaan häntä siinä hommassa, koska olin jo saanut pakattua omat tavarani.

Lähdimme ulos Avengers-tornista, kun olimme pakanneet kaiken tarvittavan mukaan. Pääsimme Tonyn kyydillä koteihimme - tai siis Peter tuli luokseni, mutta ymmärsitte varmaan.

Avasin ulko-oven avaimillani ja astuin sisään. Kyllä, töykeästi ennen Peteriä, mutta naiset ensin, eikö niin? Ripustin minun ja Peterin takit naulakkoon, minkä jälkeen riisuin kenkäni.