Always yours - Avengers (fin) ✔️

Onhan tämä varmasti okei?

Okei. Tässä luvussa on nyt tällästä sanoisin ehkä että k-16 tai k-17 sisältöä tai sitten luet omalla vastuulla. Ja tää on aurinko123:n toiveesta. (Siis ei tää koko luku oo täynnä sellasta sisältöä, mut alussa on)

Vein astiani tiskialtaaseen ja käännyin sitten Peteriin päin. En pystynyt sanomaan ihan heti mitään, koska jouduin repimään salaatin riekaleen hampaideni välistä - se oli juttunut sinne.

"Meidän pitäisi ehkä käydä nukkumaan. Vai mitä?" Peter huomautti. Kello oli jo puoli kymmenen.

"Ei minua väsytä..." Valitin, mutta seurasin silti Peteriä makuuhuoneeseen - toisaalta nyt olimme ainakin oikeassa huoneessa.

Makuuhuoneessa jäimme tuijottamaan toisiamme. Minusta tuntui siltä, että Peter tiesi mitä halusin, koska hän veti minut kiihkeään suudelmaan. Ilotulitukset räjähtelivät sisälläni, kun vastasin suudelmaan.

Hyppäsin Peterin syliin juuri ennen kuin hän työnsi minut seinää vasten. Suutelin häntä yhä vain intohimoisemmin ja yritin olla puhkeamatta kiljumaan ilosta.

Laskeuduin minuuttien jälkeen lattialle ja riisuin sekä hupparini, että toppini. Nyt yläkroppani oli siis paljas lukuunottamatta rintaliivejäni, jotka olivat tänään juuri ne hiton punaiset - eli ihanaa. Peterkin riisui paitansa, mutta sitten hän riisui myös housunsa. Päätin tehdä samoin omien housujeni kanssa.

Tuuppasin Peterin sängylle ja kaaduin itse hänen päälleen. Lopulta päädyin kuitenkin itse alle, mutta sehän ei minua tietenkään haitannut. Peter suuteli kaulaani ja minä vain nautin kaikesta - olen odottanut tätä hetkeä ihan hemmetin kauan, mutta en ole kertonut siitä kellekään. Edes Wandalle.

Pian pääsinkin taas suutelemaan Peterin huulia, eli mahtavaa, vaikka tunto menee koko vartalosta. Peter keskeytti suudelman lyhyeen.

"Onhan tämä varmasti okei?" Hän kysyi huolehtivaisena. Nyökkäsin ja vedin hänet takaisin itseäni vasten.

Suutelin Peteriä ehkä...liiankin kiihkeästi, mutta se ei onneksi haitannut häntä. Toivottavasti. Kierähdin Peterin päälle, mutta hän esitti ettei pitänyt siitä, joten kieräytti minut takaisin alleen. Siitä kehkeytyi sota, johon sekoittui paljon suutelemista.

Hei...tämä on minun taivaani. Tätä hetkeä en aio jakaa kanssanne. Sori.

Aamulla...

Olin jossain vaiheessa aamuyöllä pukenut alusvaatteeni ylleni aivan kuten Peterkin. Heräsin ihan tokkuraisena ja huomasin olevani vankina Peterin halauksessa. Hymyilin itsekseni kun ajattelin viime yötä, joka oli ollut elämäni parhain yö. Ja joo, en toivottavasti ole tulossa raskaaksi, koska käytimme ehkäisyä.

"Huomenta, muru" Kuiskasin Peterin korvaan, kun hän alkoi heräilemään. Painoin suukon hänen niskaansa - jos se nyt edes oli hänen niskansa. En minä tiedä. Ehkä se oli sivusta päin se.

"Huomenta sinullekin" Peter mumisi unisena ja antoi minun suukottaa hänen kasvojaan. Se oli söpöä.

Nousimme parinkymmenen minuutin päästä ylös sängystä. Puin ylleni valkopinkin napapaidan, valkoisen villakangastakin ja jalkaani vedin farkut - yritin vaihtaa tyyliäni, mutten kyennyt luopumaan farkuista.

Harjasin peilin edessä hiuksiani ja silloin huomasin, että kaulassani oli aika monta fritsua. Voi ei...
Kaiken lisäksi tajusin, että olin itse tehnyt Peterille fritsuja, joten hänelläkin oli niitä. Tupla voi ei.

Peter kietoi kätensä takaapäin ympärilleni ja hukutti kasvonsa hiuksiini. Hymyilin ja yritin parhaani mukaan meikata itseäni.

"Miltä sinusta tuntuu?" Kysyin vielä varmuuden vuoksi Peteriltä. "Hyvältä, entä sinusta?" Hän vastasi, jonka jälkeen minä puolestani vastasin hänelle: "Minustakin tuntuu hyvältä."